Perjantaina iltapäivällä katsoin vihdoin sen leffan nimeltä Perikato. Siis se on aivan mahtava! Se on toisaalta taiteellisesti laadukas ja toisaalta historiallisen tarkka. Hitlerin viimeiset päivät ja muutama päivä sen jälkeen on siinä kyllä kuvattu erittäin tarkasti.
Perjantai-iltana lähdin Ilokiveen, jossa oli jo menossa Hear-yhdistyksen järkkäämät bileet. Tällä kertaa vallitseva musagenre oli ambient. Mä saavuin sinne joskus iltakymmenen jälkeen. Tuttuja paikalla oli ainaskin Hazer, anune, Johan Wahlström, Firelite, Isisi, JKole, Pipulix ja Jaakko Vanhala.
Ekana näin Jukka Ruohomäen keikan. Se oli ihan kiva. Sitä elävöitettiin kankaalle heijastetulla videolla. Sitten oli vuorossa ”no Xivic”. Se on sellainen yhden miehen bändi, jonka ainut jäsen tekee musaa myös nimellä Kehoruoska. Keikan loppupuolella hän myös huuteli mikkiin Kehoruoskan musasta tutulla tavalla. Ihan kivaa. Sitten esiintyi se em. Jaakko Vanhala nimellä zoät aon. Se oli edellistä äänekkäämpää ambienttia, mutta hyvin sekin toimi. Illan viimeisenä esiintyjänä oli Latvamäki ja Haapamäki feat. Levon Zoltar. Siinä oli edellisiin bändeihin verrattuna siitä erikoinen kokoonpano, koska pelkkien koneiden lisäksi soitinarsenaaliin kuului myös levysoitin ja muistaakseni myös sähkökitara. Sitä bändiä en kerennyt seurata niin tarkkaan kuin muita, koska ramppasin välillä yläkerrassa. Joskus valomerkin jälkeen fillaroin kotia kohti. Kotimatkalla soitatin trubaduuri Gerry Rosilla hänen tulkintansa Nine Inch Nailsin Hurt-biisistä ja kävin Ahjo-grillillä syömässä ranskalaiset.
Lauantaina tein aika paljon ruokaa. Tällä kertaa tein taas makaroonilaatikkoa, josta osan söin ja loput laitoin pakastimeen. Tällä kertaa ekan kerran kämmäsin Teema-sarjan uunivuoan kanssa sen verran, että se hieman kuohui yli. Onneksi oli 26 cm KoKo-malliston lautanen siinä alapuolella ottamassa vastaan ylikuohuneet nesteet. Valitettavasti tulin hajottaneeksi sen lautasen lopuksi: Laitoin sen tiskialtaaseen ja valutin siihen hanasta vettä päälle. Se lautanen hajosi itsekseen kolmeen kappaleeseen niin että rutina kävi.
Lauantaina vaihdoin siguani:
Juhapekka "naula" Tolvanen * http colon slash slash iki dot fi slash juhtolv "eiga wo miyou kimi no yakusoku dohri te wo tsunai de. yoru ni wa owakare desu ringo to ichigo ga kusaru mae ni. yume wa hirogaru kimi no yakusoku dohri kisu wo shi nagara." Dir en grey
Sitten otin mun vanhoista weppisivuistani ns. quote-sivun. Konvertoin sen UTF-8-merkistöön recode:lla ja korjasin sen Tidy-softalla validiksi XHTML:ksi ja lopuksi viimeistelin sen tekstieditorilla. Se viimeistely oli aika pitkäveteistä ja kuivaa hommaa, kun piti joka ikiseen sitaattiin laittaa oikeat Unicoden mukaiset lainausmerkit ja aina sen mukaan, millä kielellä kukin sitaatti oli. Lisäksi korjasin heittomerkkejä ja ajatusviivoja. En ole yhtään varma, millaisia lainausmerkkejä tulisi käyttää roomajilla kirjoitetussa japanin kielisessä tekstissä.
Sunnuntaina lisäsin sille quote-sivulleni <blockquote>-tagit ja lisäksi muuten vaan korjailin sitä. Tässä se quote-sivu tai oikeammin sitaattisivu on:
http://iki.fi/juhtolv/quote.html
Illalla tein kulhollisen salaatin kastiketta ja laitoin ne kaikki pakastimeen. Muutama tunti sitten katsoin sen Perikato-leffan extra-DVD:n. Oli siinä kyllä ihan kivasti mielenkiintoista lisämatskua.
]]>Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.
Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.
Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.
Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.
* * *
Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.
Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.
Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:
]]>From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi> Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut Date: 1996/01/02 Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1 references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi> newsgroups: sfnet.atk.sodat In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka Tolvanen) writes: > Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten > hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on > huvennut lähes loppuun. Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan täynnä klemmareita. Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)