Keskiviikkona 26.3.2008 oli aamulla aika hankalaa fillaroida töihin, kun oli niin kauhea lumipyry. Levypalvelin tuli kyllä takas, mutta tietokantasofta ei suostunut vielä tallentamaan tekemiäni muokkauksia. Ylläpito alkoi sitten sitä debugata. Kun liimailtavat artikkelit loppuivat, mä siirryin tekemään puuttuvien piirustuskopioiden kartoitusta. Töiden jälkeen kävin ensin Ekolossa ja sitten fillaroin Voionmaan koululle. Siinä matkanvarrella kaaduin. Japanin kielen tunnin jälkeen kotimatkalla alkoi tuntua jotain kummaa ja kun pysähdyin tarkistamaan tilanteen, huomasin, että mun farkut olivat haaroista hieman revenneet ilmeisesti juuri siinä em. kaatumisessani. Ja ne olivat juuri ne farkut, joiden saumoja olin jokin aika sitten korjauttanut.
Torstaina 27.3.2008 ei tietokantasofta vieläkään toiminut, joten jatkoin sitä puuttuvien piirustuskopioiden kartoitusta. Alkoi vähän tympiä se homma, mutta oli kieltämättä hauskaa, kun sai nähdä Seminaarinmäen kampusalueen ja siihen kuuluvien rakennusten piirustuksia. Jossain välissä soitin ATK-ylläpidolle ja siellä alettiin ratkoa sitä ongelmaa käyttäen sitä samaa käyttäjätunnusta, jolla mäkin sitä softaa käytin. Muutaman tunnin päästä sain kuulla, että vika oli korjattu. Töiden jälkeen kävin ainakin Jyväskylän Uudessa Kirjakaupassa ostoksilla sen kaupan loppuunmyynnissä. Ostin mm. vihviimeisen pullollisen Waterman Florida Blue -täytekynämustetta. Kotiinpäästyäni huomasin, että se Pendemoniumista tilaamani Noodler's Ink Polar Blue -täytekynämuste oli jo saapunut, mutta koska en ollut kotona postinkantajan käydessä, sitä ei voitu viedä perille ja mulle oli jätetty vain saapumisilmoituskortti. Kävin sitten postista noutamassa sen. Kotimatkalla kävin Prismassa palauttamassa kasan tyhiä pulloja ja ostin vähän ruokaa.
Perjantaina 28.3.2008 töissä palasin sitten takas mun päätehtäväni ääreen. Töitten jälkeen hengasin kaupungilla. Kävelykadulle tultuani huomasin taas Radiomixin, joka muuten äskettäin luovutti Galtsun J-Rock Jyväskylä -yhteisön ylläpito-oikeudet P44V0lle ja on itse tästedes vain valvoja. Ja sitten kohtasin siinä myös sieltä em. yhteisöstä tutun gayzoun. Olihan siinä paikalla myös muita sen yhteisön ihmisiä, mutten jaksanut udella heidän nimimerkkejään. Jälkeenpäin tosin voices kertoi olleensa siinä.
Kävin Subwayssa syömässä. Ja kävin vielä kerran Jyväskylän uuden kirjakaupan loppuunmyynnissä. Nyt sitten odottelen, että he löytäisivät täältä Jyväskylästä uudet liiketilat. Noihin tiloihiin siirtyy Huhtikuun alussa Ekolo, jossa myöskin on loppunmyynti ollut päällä. Kävin sitten vaikka missä kaupoissa katselemassa, mm. SOKOS-tavaratalossa, Airon Musiikissa ja kävelykadun Suomalaisessa kirjakaupassa. Sitten fillaroin kotiin.
Eilen eli lauantaina 29.4.2008 tein kahta sorttia ruokaa varastoon, nimittäin sekä penneä että keitettyä riisiä tulisen punaisen kastikkeen kanssa. Pesin yhden koneellisen pyykkiä. Yöllä lähdin tosi myöhään kaupungille; Menin ensin Vakiopaineeseen ja sieltä valomerkin jälkeen vielä Bar68:aan, josta sitten menin valomerkin jälkeen kotia kohti. Kotimatkalla kävin vielä Ahjo-grillillä syömässä.
Tänään olen pessyt jo kaksi koneellista pyykkiä ja kolmas koneellinen on jo loppusuoralla.
* * *
Tämä Noodler's Ink Polar Blue -täytekynämuste on tällaista: Se on melko saman sävyinen, kuin Noodler's Ink Luxury Blue, eli vähän vaalean sininen. Se ei siis ole sellainen kirkas sininen, joka aivan hyppää silmille siitä paperista vaan sillä on vähän sellainen ”vintage look”, joka on rauhallinen silmille. Toisin kuin Noodler's Ink Legal Bluessa, ainakaan sen sävy ei koskaan ole kallellaan turkoosiin tai vihreään päin. Tämä on toinen niistä Noodler's Inkin kahdesta pakkasenkestävästä täytekynämusteesta. Toinenhan on se Polar Black, jonka prototyypin testailuun minäkin osallistuin. Kumpikin on myös niinsanotusti ”bullet-proof”, eli niitä ei saa paperista irti millään rikkomatta sitä paperia, koska ne reagoivat selluloosakuitujen kanssa silleen, että takertuvat niihin tiukasti kiinni.
Koska paremmansävyistäkään pakkasenkestävää sinistä täytekynämustetta ei toistaiseksi ole olemassa, niin käytän tätä Polar Blueta eräässä täytekynässäni, jota pidän päällystakin rintataskussa. Tällä hetkellä sitä varten käytän Lamy Vista -mallista täytekynää, jossa on Extra Fine -kärki. Toi kynäni on siis ulkotiloissa käytettävä allekirjoituskynä eli sillä allekirjoittelen vetoomuksia, yms. juttuja ulkotiloissa. Polar Blackin prototyyppiä mulla on tällä hetkellä Pelikan Future Silver -täytekynässä, jossa on Medium -kärki ja joka sekin on mulla aina päällystakin rintataskussa. Sillä kirjoittelen muistiinpanoja ulkotiloissa liikkuessa. Joskus kirjoittelen noilla kahdella täytekynällä sisätiloissakin, jos en jaksa päällystakkiani edes sen vertaa avata, että saisin kauluspaiden rintataskusta täytekynän esiin. Noi täytekynät on valkattu tohon tehtäväänsä siinä toivossa, että ne pysyisivät tukevasti vaikka pakkasen kohmettamassa tai vaikkapa sateen kastelemassa kädessä. Kesän ajaksi saatan vaihtaa noihin kyniin sellaiset bulletproof-musteet, jotka eivät kestä pakkasta. Tosin olis kiva päästä käyttämään jo sitä lopullista Polar Blackkia eikä pelkkää prototyyppiä, joten enpä viitsi kesän aikana paljoo vältellä sen prototyypin käyttöä.
Tosta Noodler's Ink Polar Bluesta on tehty myös arvostelu, joka löytyy The Fountain Pen Networkista.
]]>Menin työkkäriin papereineni ja siellä sitten vahvistettiin, että olen tuolla TEV-paikassa ensi alkuun 2 kk. Jos menee hyvin, niin olen siellä vielä 4 kk päälle. Mutta heti jos jostain löytyy oikea työpaikka, niin ton TEV-jakson saan poikki koska vaan.
Kävin varmuuden vuoksi Kelassa selvittämässä, miten toi TEV-paikka vaikuttaa mun muihin tukiin. Tulos oli ±0. Kävin nukkumassa kotona muutaman tunnin torkut. Sitten menin tän vuoden ekalle japanin kielen tunnilleni, joka oli taas kklo 17:30–19:00. Sieltä siirryin Kulttuuriklubi Siperiaan, jossa oli alkanut jo iltakuudelta eka Piraattikino. Siellä oli jo meneillään leffa nimeltä Good Copy Bad Copy. Sen jälkeen näytettiin leffa ”Steal This Film” ja sen kakkososa. Lisäksi tuli syötyä paljon sipseja ja juotua kupillinen vihreää teetä.
Kotimatkalla kävin Seppälän Filmtownissa. Otin sieltä vuokralle anime-DVD:n nimeltä Kikin lähettipalvelu. Samalla siirryin VIP-asiakkaaksi. Ostin myös jotain limsoja ja karkkia.
Torstaina katsoin sen em. anime-DVD:n. Se oli ihan kiva, mutta on se Hayao Miyazaki tehnyt parempiakin animeita. Sitten singahdin kauhealla kiireellä palauttamaan sitä DVD:tä Filmtowniin. Sieltä menin Prismaan ruokaostoksille. Ostin itselleni myös uuden Maglite Solitaire -taskulampun, koska mun entinen meni pilalle, kun paristo vuoti nesteitä sen sisälle. Siellä Prismassa oli myös Riku Meskanen. Kotiin päästyäni asensin siihen taskulamppuuni karbiinihakasen ja laitoin sen lampun avainnippuuni.
Perjantaina menin fillarilla keskustaan. Ensin kävin Yliopistopainossa teettämässä muutaman tulostuksen ja jonkin verran valokopioita. Nyt mulla on niitä mun WWW-käyntikortin japsiversioita aikamoinen läjä. Sitten menin kaupunginkirjastoon, jossa mm. otin varaamani kirjan lainaan. Lopuksi menin Ekoloon ja täytätin siellä muutaman pesuainepullon. Kotiinpäästyäni valmistauduin lauantaista Helsinginreissua varten mm. Pesin siinä samalla pari koneellista pyykkiä.
Lauantaina nousin ylös tosi aikaseen ja fillaroin mun 30-litrainen reppu selässäni juna-asemalle. Näin lyhyellä reissulla ei kannattanut käyttää mitään isoa kassireppuakaan. Nousin junaan, joka lähti klo 06:30. Saavuin Helsinkiin klo 09:25. Kiertelin vähän kaupoissa. Stockan Akateemisesta ostin mm. viivoitettuja ja viivoittamattomia A7-kokoisia pahvikortteja, Montblanc-täytekynämustetta sinisenä ja pari lyijykynää. Temperasta ostin mm. pullollisen Caran d'Ache Colors of the Earth Storm -täytekynämustetta. Se on arvosteluiden mukaan sellaista lähinnä purppuraa tai violettia, mutta voi joskus näyttää lähes mustalta.
Sitten talsin Kahvila Soihtuun. Olin etuajassa paikalla. Siellä oli klo 12:00 alkaen reilun neljän tunin mittainen Linux-tuen tapaaminen meille keikkalaisille.
Sitten talsin SOKOS-tavaratalon ruokosastolle. Sieltä ostin Chef Wotkinsin kumpaakin vegaaneille kelpaavaa soijaleikettä. Pikakassalle mennessä huomasin, että siinä vieressä oli poikkeuksellisen hyvä valikoima Ritter Sportin suklaalevyjä. Minähän heti kärppänä hain sieltä sen minttusuklaalevyn ja hieman etsittyäni huomasin, että myös marsipaanisuklaalevy on vegaaninen, joten ostin senkin.
Ostin junalipun juna-asemalta. Junani lähti klo 18:30 ja oli Tampereella klo 19:56. Jatko-yhteys yhteys Jyväskylään lähti 20:05 ja olin Jyväskylässä klo 21:36. Hain fillarini ja ajelin kotiin. Lunta satoi kuin jalkarättejä.
Sunnuntaina pesin kaksi koneellista pyykkiä.
]]>Lauantai-iltana vähän ennen iltakuutta kävin vähän Prismassa ruokaostoksilla. Illemmalla kävin uudestaan Ärrällä. Palautin sinne tyhjiä pulloja ja ostin lisää kofeiinipitoisia juomia. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä luin viimeisen eli seitsemännen osan Nausicaä-mangasta. Se oli mainio. Koko se manga on kyllä uskomaton eeppinen tarina.
Maanantai-aamuna menin aamukymmeneksi työkkärin tapaamiseen. Siellä mulle määrättin kaksi työelämävalmennuspaikkaa, joihin mun täytyy välittömästi hakea (Agorasta ja Alvar Aalto -museolta) ja lisäksi otettiin kolmas (Keski-Suomen Ympäristökeskukselta), johon yritän hakea, vaikkakin mun koulutus ei aivan tarkalleen sovi siihen. Soitin samantien niihin kahteen paikkaan. Toiseen sovittiin jo haastatteluaika.
Fillaroin Alvar Aalto -museolle ja pudotin siellä postiluukusta mun CV:n, jotta he ehtivät lukea sen ennen haastatteluani. Agorassa on jo mun CV.
Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa sen Nausicaä-mangan ja ottamassa lainaan muutaman varaamani kirjan. Lisäksi ihan ex tempore otin lainaan Ilman naista -sarjakuva-albumin.
Fillaroin Tourulaan. Kohtasin sen yhden Camelotista tutun mudaajan. Hänen kanssaan juteltuani tulin siihen tulokseen, että mun kandee viedä CV:eni Avoimeen yliopistoon ja Kesäyliopistoon. Niinpä sitten tein sen.
Kävin siinä vieressä Keski-Suomen ympäristökeskuksessa viemässä heille valmiiksi CV:eeni. Sitten fillaroin kotiini. Kotona luin yhdelta istumalta sen Ilman naista -sarjiksen. Olen jo sitä netistä lukiessani pitänyt siitä kovasti. Siinä albumissa on ne samat sarjakuva-stripit ja ainakin kaksi sellaista strippiä mitä ei wepissä näy.
]]>Siellä Giggling Marlinissa kohtasin pitkästä aikaa mun viimeisen kämppikseni ja hänen kivan tyttöystävänsä, joka jotakuinkin kapsahti kaulaani. He ovat menneet kihloihin ja he menevät naimisiin ensi kesänä. Myöhemmin siellä raflassa oli myös Sonicjam. Lähdin sieltä raflasta joskus valomerkin jälkeen.
The Fountain Pen Networkissa oli vähän hassu tarjous josta en voinut kieltäytyä eräässä topicissa: ”Paper sampler, (want me to snail mail some?)”. Mähän käytin sitä tarjousta hyväkseni ja tänään mulle tosiaan tuli jenkkilästä saakka Snail-Mail, jossa oli puolenkymmentä erisorttisen muistikirjan sivua.
Tosiaan, myös itse kirjoituspaperilla on vaikutusta siihen, miten kivaa se täytekynän käyttö on. Jokin raapivampi täytekynä saattaa tuntua jopa siedettävältä, jos sillä kirjoittelee tosi sileälle paperille. Moleskine-muistikirjoissa on kyllä erittäin sileää paperia. Muita aika tärkeitä täytekynäystävälliseltä paperilta vaadittuja ominaisuuksia ovat ainakin se, ettei paperin pinnoite (esim. kaoliinisavi) saa estää musteen tarttumista paperiin. The Fountain Pen Networkissa olleiden arvosteluiden mukaan Paperblanks-merkkiset muistikirjat ovat ilmeisesti juuri sen takia ihan kelvottomia täytekynillä kirjoitteluun lähes kaikki, kun muste ei tartu niihin kunnolla. Toisaalta muste ei saa levitä niin, että esiintyy ilmiötä nimeltä ”feathering”. Toisaalta ”feathering” on myös täytekynämusteen ominaisuus, eli joillakin täytekynämusteilla sitä esiintyy herkemmin kuin muilla. Noodler’s Ink Blackilla sitä ei tapahdu, vaikka kirjoittaisi sanomalehtipaperille, mutta kaikkein vähiten sitä pitäisi ilmetä saman puljun uudella X-Feather -musteella, joka on nimenomaan sitä silmälläpitäen suuniteltu. Musteen läpivuotaminenkin (engl. bleed-through) on aika perseestä. Ohuemmilla papereilla sitä tapahtuu herkemmin. Ja ehkä sitä tapahtuu herkemmin ”märemmillä” kynillä. Moleskine-muistikirjoissa sitä voi esiintyä joillakin täytekynämusteilla, kuulemma, mutta itselläni ainoa muste jolla olen sitä tähänmennessä huomannut tapahtuvan, on Noodler’s Ink Polar Blackin prototyyppi, jonka testailuun osallistuin. Lopullista tuotetta en vielä ole ostanut.
Kenties pidetyin paperitarvikevalmistaja täytekynäharrastajien keskuudessa on ranskalainen Clairefontaine. Sitä kyllä hehkutetaan kaikkialla koko ajan eikä varmaankaan suotta. Myöskin esim. Rhodia ja Miquelrius ovat arvostettuja. Kieltämättä ainakin tuon saamani Clairefontaine-merkkisen muistikirjan sivu on sormella tunnusteltuna aivan uskomattoman sileä. Kyllä tollaiselle paperille on varmaan ihanaa kirjoitella täytekynällä. Täytyy myöhemmin kokeilla kirjoitella näihin papereihin.
]]>Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.
Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.
Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.
Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.
* * *
Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.
Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.
Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:
]]>From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi> Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut Date: 1996/01/02 Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1 references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi> newsgroups: sfnet.atk.sodat In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka Tolvanen) writes: > Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten > hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on > huvennut lähes loppuun. Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan täynnä klemmareita. Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)
Kävin EKolossa mm. täytättämässä pesuainpulloja. Menin KampusKirjaan, mutta en ostanut sieltä mitään. Sitten menin lähimpänä kävelykatua olevaan postiin. Sieltä ostin yhden postituspakkauksen. Sitten kävin Sinooperissa, jossa ostin kartonkia, josta mun on tarkoitus tehdä lappusia mun Hipster-PDA:han. Lopuksi kävin Jyväskylä Uudessa Kirjakaupassa, josta ostin vielä toisen postituspakkauksen. Sitten fillaroin kotiini.
Kotiinpäästyäni tyhjensin vain reppuni ja jatkoin matkaani kohti Huhtakeskusta. Siellä noudin R-kioskilta sen äskettäin tilaamani romputtimen. Mä siis tosiaankin valitsin sellaisen kuljetustavan sille mun paketille, koska se oli halvin. Tultuani ulos R-kioskista kohtasin parhaan homoystäväni miehen. Hänellä oli melko uusi maastopyörä. Sitten menin kotiin.
Olin kotona iltakuuden tienoilla. Iltayhdeksän tienoila asensin romputtimen paikalleen. Sitten testailin sitä. Ainakin romppujen ja DVD-levyjen mounttaus sujui. Sitten piti löytää toimiva DVD-katseluohjelma. Päädyin gxine:en, koska VLC jumitti koneen aina niin pahasti, että vain IVO-buutti auttoi ja mplayer:ista en ihan heti keksinyt, että miten siinä pääsee haluamaansa Chapteriin tms. ja Ogle ei muuten vaan toiminut. Seuraavaksi täytyy kokeilla CD-levyjen rippausta ja romppujen sekä DVD±R(W)-levyjen polttamista.
]]>