WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 06 November 2003




06:13:09 EET @217

Taas mulla on kaikki vanhempien tuomat ruoka-ainekset muunnettuna valmiiksi ruoiksi, jotka voi tuosta vaan ottaa pakastelokerosta ja sitten lämmittää: Tuossa illalla otin kaikki sienet ja tein niistä sitä sienimössöä, jota voi syödä keitettyjen perunoitten kanssa tai laittaa ruislepien väliin.

* * *

Nyt jännittää: Aikoinaan tein sosiologiasta laudatur-seminaarit I ja II ja niitten seminaarityöt Linuxissa epävapaalla toimisto-ohjelmapaketilla nimeltä Applixware. Se softa on versioltaan 4.37 ja se on libc5-kirjastoja käyttävä. Mun piti äsken käynnistää se tällaisella komennolla:

LD_LIBRARY_PATH=/opt/applix/lib applix

Ja hyvin näyttää toi softa yhä toimivan, vaikka tää mun nykyinen Linux-distribuutioni perustuu libc6:seen joka tunnetaan myös nimellä glibc2. Unixeissa siis todellakin on omat elegantit keinonsa DLL-helvetin taltuttamiseksi.

Nyt mä exporttasin sen Laudatursseminaari II:sen seminaarityön ISO-LATIN-1:stä käyttäväksi tekstiksi. Seuravaksi täytyy vielä recode- tai iconv-softalla konvertoida se käyttämään ISO-LATIN-9-merkistöä. Siitä onkin sitten helppo lähteä tekemään LATEX-dokumenttia. Senkun tunkee tarvitsemansa LATEX-muotoilukomennot sopiviin paikkoihin. Tosin luvuista, alaluvuista jne. täytyy poistaa otsikoista numeroinnit ja sisällysluettelo täytyy heittää myös pois, koska nythän niitten tekeminen jää LATEX:in huoleksi.

Jos se Applixware-softa ei olisi toiminut, olisin voinut avata tuon tiedoston ainakin vapaalla tekstinkäsittelyohjelmalla nimeltä Abiword. Koitin huvikseni sitäkin, ja näköjään aukeni toi filetto silläkin.

Se Laudaturseminaari II:sen seminaarityö on n. 30 sivua pitkä. Siihen kun saisi järkevää tieteellistä tekstiä lisää tuollaiset 30-100 sivua, niin olis valmis gradu siinä. Aivan ekaksi täytyy tehdä isäni ehdottamat korjaukset. Hän toimi aikoinaan myös äikän opettajana ja pari vuotta sitten hän luki läpi sen Laudaturseminaari II:sen seminaarityön ja laittoi meilinä listan löytämistään kielioppivirheistä yms. Ne pitää ensin korjata. Sitten alkaa raaka ajattelutyö.

Niin se vaan kehitys kehittyy. On tullut vapaisiin softiin kuuluvia toimisto-ohjelmia, kuten OpenOffice.org ja Abiword. Toisaalta en enää yhtään pelkää LATEX:ia. Sitä en kyllä osaa sanoa, missä tilanteissa on järkevää tehdä laajoja tekstidokumentteja WYSIWYG-tekstinkäsittelyohjelmilla, jos lähdetään siitä, että ko. dokumentin tekijää ei yhtään pelota LATEX:in saatikka XML:än opettelu. Ihan kivaa, kun Linuxille löytyy vapaita WYSIWYG-tekstureitakin, mutta itse en niillä mitään uusia tekeleitä paljoa taida julkaista.

Tosiaan, WYSIWYG-tekstureita (esim. Mä$ä-Wörd, Word Pervert ja em. Applixwaren tekstinkäsittelyosa) käyttäessä joutuu tekemään ihan sikana turhanpäiväistä nysväystä: Pitää luoda väliotsikoille tyylejä ja niihin pitää tajuta laittaa automaattiset laskurit, jotka pitävät huolen siitä, että luvut, alaluvut yms. on numeroitu oikein. Ja niitä väliotsikkotyylejä pitää nysvätä silleen, että luvuissa on isompaa fonttia, alaluvuissa vähän pienempää fonttia ja ala-ala-luvuissa taas vähän pienempää fonttia jne. Ja pitää päättää myös siitä, tuleeko tietyntasoisen väliotsikon jälkeen kenties sivunvaihto vaiko monta riviä tyhjää. LATEX:issa kaikki tuollaiset yksityiskohdat ovat valmiissa kirjoitelmaluokissa valmiiksi paikoillaan ja niin, että lopputulos on tasapainoinen. Kirjoitelmaluokkien omat oletusasetukset kelpaavat useimmille meistä tuosta vaan, mutta toki niitten pienempiä yksityiskohtia voi säätää niin paljon kuin lystää. Jos vaikka pitää aloittaa uusi luku, niin kirjoitan vaan komennon, joka aloittaa uuden luvun, alaluvun, jakson, jne. ja antaa sille haluamani nimen:

\subsection{Charles Socarides: Anatomianvastainen seksuaalisuus sairautena}

Siinä kaikki. Siitä eteenpäin LATEX hoitaa kaiken muun väliotsikon muotoiluun liittyvän touhun. Vain varsinaisen sisältö, eli leipäteksti vaatii raakaa ajatustyötäni. Ja WYSIWYG-teksturit eivät juurikaan ohjaa käyttäjäänsä luomaan (kappale)tyylejä eivätkä opasta rakenteisen dokumentin tekoa. Ja jos käyttäjä ei moisista ole koskaan kuullut, niin lopputuloksena on yleensä täysin rakenteetonta paskaa, jossa väliotsikot on tehty niin, että yksi kerrallaan maalataan ne hiirellä ja säädetään jokaiselle erikseen joku fontti, fonttikoko jne. Ja väliotsikoitten numerot on kirjoitettu käsin sensijaan että niihin olisi laitettu automaattiset laskurit. Mutta LATEX:ia opetellessa tekstin rakenteeseen liittyviin juttuihin törmää lähes väistämättä. LATEX:issa täytyisi nähdä tosi paljon vaivaa, jos haluaisi tehdä väliotsikot em. harhaoppisella ja väärällä "ATK-illiteraatin humanistin tavalla":

\fontsize{24pt}{36pt}
\fontfamily{pag}
\selectfont
\textbf{2.3.2 Charles Socarides: Anatomianvastainen seksuaalisuus sairautena}
\fontsize{12pt}{16pt}
\fontfamily{ppl}
\selectfont

Toisaalta, vaikka WYSIWYG-teksturin käyttäjä osaisikin oikeasti käyttää sitä teksturiaan, ja tekisi väliotsikot, tyylit yms. oikein, niin sekään ei poista sitä tosiseikkaa, ettei WYSIWYG-teksturit osaa valita sanojen, kirjainten, lauseitten, rivien ja kappaleitten välejä niin, että varsinkaan vasen-oikea-tasattu teksti olisi tyylikästä. Esim. Mä$ä-Wöördillä tehdyissä tekeleissä vasen-oikea-tasauksella olevassa tekstissä saattaa jollakin rivillä olla aivan huomiotaherättävän isot sanavälit ja toisella taas ihan liian pienet sanavälit. Jos et usko, niin mene minkä tahansa oppilaitoksen jonkin printterin ääreen ja ota sen läheltä paperikeräyslaatikosta jokin keskeneräinen Mä$ä Wörd-tekele ja tutki sitä tekstiä "sillä silmällä". Mutta myöskin Mä$ä-Wöördillä kyhtätyt opetusmonisteet yms. kirjamaiset dokumentit kelpaavat. Itselläni on esim. Tommi lahtosen ja Petri Heinosen kirja "Tietoverkot työvälineenä 2001" ja sieltä löytyy tosi helposti tuollaista sanavälien "tempoilua". Varsinkin vasen-oikea-tasatun tekstin tekeminen on niin vaikeaa hommaa tietokone-ohjelmille. Mutta LATEX:ille se on ihan pala kakkua. Se johtuu tod.näk. siitä, kun rivien katkaisusta ja sanojen väleistä täytyy sen tietokoneohjelman päättää vasta sitten, kun varsinainen teksti on kirjoitettu loppuuun, eikä joka kerta kun käyttäjä kirjoittaa uuden merkin siihen tekstiin. WYSIWYG-teksturi joutuu siis tavallaan "lennossa" päättämään siitä, miten sanat ja tavut jaetaan riveilleen ja millaiset sanavälit kullekin riville tulee. Veikkaanpa, että samasta syystä WYSIWYG-tekstureilla syntyy helpommin ns. orpo- ja leski-rivejä. Niiden välttämiseksi tietokoneohjelman täytyy muuttaa rivien ja kappaleitten välejä silleen ovelasti, ettei valmista dokumenttia katsoessa huomaa niitten muuttuvan juuri yhtään, mutta rivit on silti osattu jakaa eri sivuille niin, ettei orpo- ja leskirivejä synny.



11:29:27 EET @436

No niin. Nyt siinä gradunraakileessa on paikoillaan kaikki tekstin rakenteeseen liittyvät LATEX-komennot ja tarvittat alkulöpinät ja latex-ajo menee läpi ihan sukkana. Näillä näkymin taidan käyttää kirjoitelmaluokkaa nimeltä "memoir".

Hassu juttu kyllä tää: Nyt tän tekeleen sivumäärä on jotain 55, vaikka mitään asiaa en siihen lisännyt. Se johtunee siitä, kun väliotsikkotasoja käytetään alkaen \part:ista eikä esim. \chapter:ista.



14:41:30 EET @570

Meenpä nukq.



22:50:25 EET @909

Hereillä taas.



Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen