WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Sunday, 01 June 2003




04:32:44 EEST @105

Poltin Ylirotiskon Unix-servereitten kotihakemistoista backupit rompulle, jonka jälkeen heitin kasoittain vanhoja meilejä veks. Katselin välillä vähän DVD-levyjä MacOS X-koneen ääressä ja sitten poltin tulevaa CMX:n keikkaa varten CD-R-levyn: Siinä on ensinnäkin ne samat vanhat CMX:n vanhat demot MP3:sina, mitä jo viime syksynä sille bändille toimitin. Lisäksi siinä on yksi isompi satsi tuollaisia MP3:sia, jotka joku antoi mulle vain muutama päivä em. keikan jälkeen. ja kun siinä tallennusmedialla on niin ruhtinaallisesti tilaa, niin heitin sinne mukaan myöskin kaikki runoni kaikissa mahdollisissa julkaistuissa muodoissaan.

Tahkosin läpi tolla MacOS X-koneella yhden interaktiivisen WWW_sivun, jolla voi opetella Go:n alkeet. Siinä oli aika paljon pikku Java-kikkareita enkä viitsinyt tuon sivukokonaisuuden takia masentaa omaan koneeseeni epävapaita Java-implementaatioita.

Nyt meen kotiin. Alkaa jo nukuttaa ja jotenkin selkä on kipee.



05:23:42 EEST @140

Saavuin jokin aika sitten kotiin.



06:11:49 EEST @174

Meenpä nukq.



12:31:23 EEST @438

Heräsin jokin aika sitten.



22:59:01 EEST @874

Tää juttu juontaa juurensa jo teinix-vuosiini. Ollessani per(u)skoulun ylästeella, äikäntunnilla Markus Leppänen, joka muuten on tai siis oli Kikan serkku, piti kirjaesitelmän Leea Virtasen kirjasta "Varastettu isoäiti". Siinä on kokoelma erilaisia urbaaneja legdendoja. Minähän toki kiinnostuin tuon esitelmän takia siitä kirjasta ja lainasin sen kirjastosta itselleni ja luin sen.

Jokin aika sitten Kiril Mattila suositteli mulle Matti Rossin runoutta ja varsinkin hänen kirjaansa "Soi, kivinen lanka". Lisäksi hän mainitsi, että siellä on jotain juttua Viktor Jarasta. Tuo soitti heti mulla kellojani: Muistin heti lukeneeni tuon nimisestä ihmisestä siitä em. Leea Virtasen kirjasta. Päätin heti, että täytyypä lainata se Virtasen kirja samalla kertaa, kun lainaan tuon em. Matti Rossin runokirjan. Ja niin myös tein.

Äsken sitten luin sen runokirjan yhdeltä istumalta. Ja Leea Virtasen kirjasta löytyy Viktor Jarasta tämän verran juttua:

Viktor Jaran sormet

Viktor Jaran ollessa vankileirillä häntä kiellettiin soittamasta kitaraansa ja laulamasta. Kun Jara ei lopettanut soittamista, hänen sormensa katkaistiin.

Jara kuitenkin jatkoi laulamista. Kun Jaraa ei muuten saatu lopettamaan, hänet tapettiin. (Helsinki)

Suomessa, samoin kuin Ruotsissa, on kerrottu Viktor Jarasta, Chileläisestä kansanlaulajasta, sekä suullisessa perinteessä että painetussa sanassa. Santiagon jalkapallostadionilla Jara nosti veriset kätensä aloittaakseen voitonlaulun ja kuusi tuhatta ääntä yhtyi lauluun. Tämä oli liikaa sotilasjuntan edustajille, jotka ampuivat hänet.

Chileläinen laulaja tiettävästi todellisuudessakin murhattiin brutaalisti. Sen sijaan sankarillinen hetki, jolloin hän nostaa silvotut kätensä, on Bengt af Klintbergin mukaan erään lehtimiehen keksintöä, ja tämän tiedon on Viktor Jaran vaimo vahvistanut (af Klintber 1986).

Viktor Jarasta tuli näin symboli, jonka merkitys ihmisille ei ole sidoksissa kertomuksen paikkansapitävyyteen, kuten eräs helsinkiläinen haastateltava mainitsi.

Että se siitä? Vaan millaisiin mittoihin Jaraan kohdistuva henkilöpalvonta meneekään Matti Rossin kirjassa? No, itseasiassa kirjasta suuren osan vie sen toinen luku, joka alkaa tällaisin saatesanoin:

Omistettu Victor Jaralle, chileläiselle taiteilijalle jonka fasistit murhasivat Santiagon stadionilla syyskuussa 1973; --- --- Näiden runojen pohjalta --- --- KOM-teatteri ja tekijä rakensivat KOM-teatterin ohjelman Kaikki muuttuu.

Älkää kysykö, miten sen äijän etunimi kuuluu kirjoittaa. Virtasen kirjassa se on Viktor ja Rossin kirjassa Victor. Ja tuon Rossin kirjan tokan luvun runoissa ihan tosissaan uskotaan, että Viktor Jara olisi muka laulanut vielä senkin jälkeen, kun sormet olivat jo verillä jne. Aargh!

Eikä siinä vielä kaikki. CMX:n biisin "Seittemän jeesusta" päättyy näin:

vaan seittemäs jeesus kynsiä vailla
hampaat poikki ja säärien luut
aivan varmasti jotakin lauloi
hetkeä ennen kuin revittiin suu

Kovasti kuulostaa Viktor Jaran kohtalolta. CMX:än kotisivun kyssäpalstalta löytyy vielä tällaista:

[11.01.2001]
oliko kappaleella "seittemän jeesusta" tarkoitus pilkata jumalaa?! sillä sitä se tekee.

Sillä on tarkoitus kyseenalaistaa väkivaltaa ratkaisuna toisinajattelun kukistamisessa. Ja sitä se tekee.

[27.12.1998]
Miksi seitsemän jeesusta on niin hilpeän ahdistava biisi? Mikä siinä on ideana?

Poliittisten toisinajattelijoiden kohtalot diktatuureissa.

Että semmoista. Tämä Rossin runokirja on vuodelta 1974. Se oli sitä aikaa, kun pildee sai parhaiten vetämällä päälleen Che Guevara-paidan ja opettelemalla äärivasemmistolaisia fraaseja :-P . Ja tämä runokirja on täynnään äärivasemmistolaista idealistista ja naiivia paatosta. Varsin tympeää luettavaa siis. Tosin ainakin DOS:sin muistinallintaohjelmien virittelystä lukeminen on kuvottavampi kokemus kuin tämä runokirja. Kieltämättä Kiril Mattilalta kumma veto suositella tällaista runokirjaa; ellen aivan väärin muista, hän osallistui tässä muutama vuosi sitten JYY:n edustajistovaaleihin kokoomuslaisilla ehdokaslistoilla.

Jos jätetään vaille huomiota tämän runokirjan äärivasemmistolainen propaganda ja tarkastellaan vain sen estetiikkaa, niin sitten siitä saa jo edes vähän iloa irti. Tässä kirjassa on jonkin verran mielenkiintoisia ilmaisukeinoja yms.



Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen