Heräsin jokin aika sitten.
No, nyt sain luetuksi loppuun sen Charles Baudelairen runokirjan "Pahan
kukkia". Oli se vähän outoa kamaa, mutta paikoitelleen ihan kivaa.
Luin Charles Bukowskin runokirjan "Rakkaus on koira helvetistä (runoja
1974-1977)". Siinä on sellaista omaelämänkerrallista lähes suorasanaista juttua
ainakin ryyppäämisestä ja naimisesta ja vähän muustakin. On tuo jollain
kummalla tavalla ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta ei se sitä tarkoita,
että olisi pakko elää kuin hän esim. tullakseen hyväksi runoilijaksi.
Luin sen Juice Leskisen runokirjan "Ilonkorjuun aika". Tästä kirjasta sai aika
paljon irti. Ja suunnilleen joka runossa oli huumoria tai jotensakin
humoristinen ote. Tämä ei tietenkään tullut minulle yllätyksenä, koskapa sen
äijän lauluja sanoituksineen on tullut kuultua paljon ja niissähän on
suunnilleen sama meininki, arvatenkin.
Luin Arto Mellerin runokirjan "Puukkobulevardi". Kuulemma se äijä on ainakin
ollut aikamoinen juoppo, mutta toisin kuin Bukowskilla ei se paljoa runoudessa
näy. Tässä kirjassa on sekä melkein-suorasanaisia tarinoita että symbolisempia
juttuja. Ihan kiva kirja.
Tuossa eilen vähän ennen nukkumaanmenoa käänsin ihan huvin vuoksi enkuksi CMX:n biisin "Pohjoista leveyttä":
Tuossa saattaa olla kielioppivirheitä. Kertokaa niistä vaikka meilitse.
Menempä nukq.