Jotain pari tuntia jupisin sen tytön kanssa Coffee Housessa. Sitten menimme hänen kotiinsa teelle. Täällä me on juotu teetä, juteltu lisää, pussailtu, halailtu, kosketeltu toisiamme ja... No, arvaatte kyllä...
Nyt menen nukq täällä hänen kämpässään.
Tänään tein sen naisen kanssa sitä samaa mitä ennen nukkumaanmenoakin. Mutta erityisen paljon puhuttiin. Katsoin hänen yhden videokasetin, jossa esitellään itsepuolustuslajia nimeltä Shorinji Kempo.
Oli siinä kotiin löytämisessä vähän vaikeuksia ensin. Kuokkalan sillalla tuli kohdattua yks Sveitsistä saakka matkustanut retkipyöräilijä, tosin olis se osan matkaa kulkenut junalla. Puhuin vähän sen kanssa ja neuvoin suunnilleen, että missäpäin on Vaajakoski.
Tulin juuri kotiin.
Lienee aika kertoa tarkemmin siitä tytöstä tai naisesta, jonka kanssa on tähän
mennessä tapahtunut tällaista: Hän eksyi mun sivuille lukemaan mun runoja ja
kirjoitti mulle meiliä, jossa kertoi itkeneensä ja nauraneensa mun runoja
lukiessan. Sen jälkeen olen kirjoitellut paljon meiliä hänen kanssaan ja eilen
siis menin häntä tapaamaan. Hänen nimensä on Kati Mäki-Kuutti ja hänellä on
kotisivu ja
WWW-päiväkirja. Mutta noista
kotisivuista on sanottava, että hän ei ole niihin järin tyytyväinen ja sen
vuoksi uudet sivut ovat jo työn alla.
Meenpä nukq.