Sain luettua loppuun sen T.S.Eliotin kirjan "Autio maa - Neljä kvartettia ja
muita runoja". En saanut siitä paljoo tolkkua. Mutta kai tohon kirjaan pitää
joskus toiste palata.
Aloitinpa sitten Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan lukemisen: Luin yhdeltä
istumalta sen ekan kirjan, jonka nimi on "Tanssilattia vuorella". Ei siitä
kyllä paljoo mennyt kaaliin. Siinä oli viittauksia mm. Kreikan mytologiaan ja
vasemmistolaisiin juttuihin.
Näin se homma etenee. Nyt luin siitä Tiarnia-sarjasta seuraavan osan, jonka
nimi on "Tanssiinkutsu". Siitä sai jo vähän enemmän irti.
Ja nyt luin vielä sen trilogian kirjan "Hämärän tanssit". Sen takakannessa tosiaan lukee, että se kirja ja nuo kaksi edellistä lukemaani kirjaa muodostavat trilogian. En kyllä tiedä, mistä olen saanut päähäni, että tuo trilogia on juuri se Tiarnia-sarja.
Tästä kirjasta sai jotain tolkkua, mutta aika outo sekin oli.
Kas. Olen Kaupunginkirjaston kotisivulta löytyvää Introactive-palvelua apunani käyttäen piänyt kirjaa mm. siitä, mitä runokirjoja olen jo lukenut ja huomasin juuri, että olen jo lukenut 20 kirjaa. Se on ihan kiva välietappi. Mutta seuraava etappi voisi olla se, että saisin luetuksi runokirjoja 20 eri kirjailijalta.
Mutta eipä tässä vielä kaikki. Ollessani vanhempien luona joulunvietossa
kaivoin kirjahyllyistä esiin kaikki kaikki runokirjat ja toin ne sieltä tänne
Jkl:ään. Osan niistä luin jo siellä: Kirjaillisuusyhdistys Kirja-Varkaus Ry.:n
kaksi antologiaa löytyi: "Kirjoitettu kohtalo" ja "Elämäni huoneet". Niissä oli
sekä novelleja että runoja ja luin niistä ne kaikki runot. Aika simppeleitä ne
oli, mutta ihan kivoja, muistaakseni. Näköjään Kaisa "Eya" Hirvonen oli saanut
eräitä novellejaan noihin kirjoihin mukaan. Peruskolun ala-asteella ollessani
4. luokalta 6. luokan loppuun saakka sen kouluni reksinä oli Eino Repo. Hänen
vaimonsa nimeltä Taru Repo julkaisi aikoinaan runokirjan "Jokainen päivä on
tänään". Nyt luin senkin: Se on sellaista vähäeleistä kuvausta lähinnä
perheenäidin elämästä ja myös rakkaudesta ja kristinuskosta. Aleksis Kiven
runoutta löytyi yhdessa kirjassa n. 40 sivun verran. Sen kirjan nimi on "Kootut
teokset" ja muilta osin se kirja oli suorasanaista tekstiä. En enää muista,
mitä mieltä olin niistä runoista, mutta aika vanhahtavia lätinöitä nää näyttää
olevan enimmäkseen. Sitten aloittelin siellä koti-kodissa lukemaan kirjaa
nimeltä "Suomen kansan uusia runoja", jonka on toimittanut Paavo Haavikko. Se
kirja syntyi laajamittaisen runonkeruutyön tuloksena, johon osallistuivat
Info-kirjakaupat, Paikallislehtien Liitto ja Seura-lehti. Lopuksi olisi edessä
myös tällainen kirja kuin "Suomalaisen naisen viisautta", jonka on toimittanut
Salme Saure. Pläräsin sen jo läpi ja kirjasin siinä samalla ylös, että ketkä
kaikki siihen mukaan otetut naiset ovat kirjoittaneet nimenomaan runoja. Niiltä
kaikilta jos lukisi yhden runokirjan, niin saisi varmaan jo malko hyvän
yleiskuvan suomalaisisten naisrunoilijoiden tuotannosta.
Ja lisää runoutta. Sain luetuksi Edith Södergranin antologian nimeltä
Tulevaisuuden varjo, jonka runot on valikoinut ja suomentanut Pentti Saaritsa.
Tämän kirjan runous on tulvillaan upeaa kaipuuta ja kaihoa. Ja näistä runoista
saa silti tolkkua. Tahtoo lisää! Kuten kirjan takakansitekstissä lupaillaan,
Södergranin lyriikan symboliikka on vaivattomasti tajuttavaa. Tässä kohtaa
tulee mieleen se, kun Sylvia Plathin lyriikan symboliikasta ei saanut juurikaan
tolkkua.
Oon tässä runokirjojen lukemisen lomassa välillä rustaillut omiakin runoja. On
se kyllä kumma, miten runoja lukiessa aivot tuntuu menevän välillä sellaiseen
ihme moodiin, että sieltä alkaa putkahdella omia runoja. Ja sitä tapahtuu
täysin riippumatta siitä, miten hyvin saa lukemistaan runoista tolkkua.
Aaargh! Huomasin juuri, että seuraavat lätkän möm-möm-kisat pelataan täällä Suomessa. Onneksi yhtään niistä matseista ei pelata Jkl:ssä.
Siis kelatkaa tätä: siinä oli jo ihan tarpeeksi kestämistä, kun suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden. mutta jos moinen suuronnettomuus tapahtuisi suomen maanperällä, niin siitä seuraavaa lätkä-ääliöitten mökää ja hypetystä ei kyllä kestäisi enää juuri kukaan täysjärkinen.
No, telkkaria mulla ei edes ole, mutta kämppiksellä on. Ja irkissä mullon yhä
se armeija.pl-skripti, jolla saa suodatettua lätkä-ääliöitten lätinöitä yms.
paskaa. Hitto, kun noi Vivanco-kuulokkeet ovat alkaneet pätkiä. Pakko
korjauttaa ne hyvissä ajoin vaikka Joanna P. Kurjella, niin voi kuunnella
kuulokkeet päässä musaa sen verran kovalla, ettei haittaa yhtään, vaikka
kämppiskin olis lätkä-ääliö. Tosin on mulla myös yhdet korvalappustereoitten
nappikuulokkeet ja yhdet tosi epämukavat sankakuulokkeet.
Meenpäs nukq.