Joskus tuntuu siltä, että jos kuvailee sitä, miten on tullut takkiin "tyttöjahdissa", niin silloin erittäin herkästi leimaantuu surkeaksi whinettäjäksi. Ihan sama, miten neutraaliin sävyyn kertoo tapahtuneesta, niin leimaantuu silti. Toisaalta, jos joskus tulee oikein kunnolla takkiin, niin siitä ei saisi muka yhtään missään avautua hetkenkään vertaa, tai saa kuulla: "älä itke naisten/miesten perään". Perkele, ei ihminen ole mikään tunteeton kone! Kai nyt jonkin suruajan saa läpikäydä, kunhan se ei veny liian pitkäksi. Ja kun niitä tunnereaktioita väistämättä syntyy, niin onhan ne jotenkin purettava ja jollekulle ilmaistava. Sen jälkeen ehkä sitten jaksaa paremmin etsiä uutta "kohdetta".
Yks neuvo, mitä usein surkeaa flaksia valittaville annetaan on se, että pitäis laajentaa tuttavapiiriään, jotta jonkin tutun tutun tutun kautta törmäisi johonkin kivaan tyyppiin, jonka kanssa synkkaa niin hyvin, että sen kanssa syntyy seurustelusuhde. Mutta kuinkahan voi löytää itselleen seurustelukumppanin, jos syystä tai toisesta on niin epäsosiaalinen, ettei sen seurustelukumppanin lisäksi halua mitään hirmu laajaa tuttava- ja kaveripiiriä, eikä kertakaikkiaan jaksa joka vitun viikonloppu olla sellaisten kanssa esim. jossain EVVK-raflassa jauhamassa paskaa ties mistä EVVK-aiheista kitaten ties mitä ruisleivän makuista kusenväristä nallenpisua ja kuuntelemassa ties mitä keskustelun peittävällä voimakkuudella soitettua EVVK-musaa, joka ei pärjää alkuunkaan oman levyhyllyn (tai vaikkapa MP3-hakemiston) sisälmyksille tai vaikkapa pelaamassa tiesmitä EVVK-seurapelejä, kuten petankkia? Eli mikä neuvoksi, jos haluaa seurustelukumppanin muttei laajaa tuttava- ja kaveripiiriä?
Kuinka monen kiinnostavaa sukupuolta olevan kanssa pitäisi keskustella henkeviä tai small-talkkia tms. ilman mitään taka-ajatuksia, jotta olisi oikeutettu päätymään parisuhteeseen tai sänkyyn niistä edes yhden kanssa? Ja kuinka monta tuntia sitä keskustelua oikein pitää eri ihmisten kanssa käydä yhtä petikaveria tai seurustelukumppania kohti? Ja nyt varmaan joku luulee, että naiset ovat minulle vain seksiobjekteja tms. mutta kyse on vaan siitä, että mä en jaksa sitä, kun mä olen liian monille naisille vaan jotain "ihkuu jutskaseuraa" tms. mutta mihinkään muuhun tarkoitukseen en näytä heille kelpaavan juuri koskaan. Juuri siitähän mun runot "ystävä" ja "en tahdo olla" kertovat. Siis kuinka paljon ihmiset vaan puhua pälättävät saamatta mitään sen kummempaa aikaiseksi keskenään? Ei keskusteleminen ilman taka-ajatuksia sinällään ole minulle vastenmielistä ja itseasiassa kyllä mä sitäkin teen erittäin mielelläni ja usein, mutta kun välillä tuntuu siltä, että siihen pitäisi käyttää aikaa enemmän, kuin mihin itse olen valmis. Eli nörtimmin ilmaistuna, maailma kohtelee mua näin, eikä multa ole kysytty:
renice -20 -p `pidof talk` renice 20 -p `pidof fsck`
Joo, oli huono...
Argh... Juuri kun olin aikeissa vaihtaa irc-galleriakuvaksi sen viirun ottaman kuvan, IRC-galleria lakkasi vastaamasta. No odotellessani kyhäsin OpenOffice.org:in vektorigrafiikan piirto-ohjelmalla sellaisen kuvan, jossa on se em. viirun ottama kuva ja yks mun runo. Gimp:issä se tekstityökalu on jotensakin epäkäytännöllinen, jos haluaa lisätä useamman rivin verran tekstiä.
Aika ovela tiedostoformaatti tossa OpenOffice.org:issa: file-komennon mielestä se on zip-tiedosto. Kun avaan sen unzip:illä, käy näin:
% unzip irc-galleria-runo.01.sxd Archive: irc-galleria-runo.01.sxd extracting: Pictures/10000000000001EE000001D1F09B1711.jpg extracting: Pictures/100000000000005900000047CE790D02.png inflating: content.xml inflating: styles.xml extracting: meta.xml inflating: settings.xml inflating: META-INF/manifest.xml
Meenpä nukq.
Heräsin jokin aika sitten.
No niin. Nyt on IRC-galleriassa
kuvani vaihdettuna.
Kävinpäs vähän kaupassa ostamassa mm. siideriä juhannukseksi.