Heräsin jokin aika sitten.
En ole vieläkään tehnyt sitä lehdistötiedotetta. Välillä tuntuu, että pitäis tehdä vielä vähän lisää ja vielä vähän parempia runoja ennenkuin lähtee tekemään lehdistötiedotetta. Mutta entä jos sitä vaan loputtomiin pohtii, että ei vieläkään ole ole valmis moisen askeleen ottamiseen vaan pitää vaan jatkaa vielä vähän runoilua ja runoilun opettelua? Missä siis kulkee se raja?
Mitä mä siis moisella lehdistötiedotteella haluan saavuttaa? Ensinnäkin jotkut lehdet ja varsinkin kulttuurilehdet, jotka muutenkin julkaisevat runoja, saattaisivat sen myöstä julkaista mun runoja. Toisaalta jotkut "viikon nettivinkki"-tyyliset lehtien palstat saattaisivat kirjoittaa muutaman rivin verran kommenttia siitä mun runosivusta ja kertoa sen sivun URL:in. Tollakin konstilla mä sitten pikkuhiljaa haluaisin kerätä runoilleni julkisuutta ja ennenpitkää siitä voisi poikia jopa kustannussopimus jonkin kirjakustantamon kanssa: Luulis jonkun kirjakustantamon pomon päässä alkavan liikkua jotain, jos se paikallisessa kulttuuriväen suosimassa kahvilassa tai baarissa vähän väliä kuulis mun runoista kehuvia kommentteja kavereiltaan. On kyllä tunnustettava, että myös omakustannekirjan julkaiseminen on eräs vaihtoehto, enkä mä ainakaan halua poissulkea sitä vaihtoehtoa. Eräs julkisuuden ker(j)äämiskonsti mulla tällä hetkellä on ollut myös se, että ripustan noita mun runojani kaupungilla mm. ilmoitustauluille ja jakelen tutuille.
Mutta nyt meen kaupungille asioimaan. Olis vaikka mitä juttuja hoidettava
siellä.
Käväisin ensin parissa farkkukaupassa ja päädyin sitten ostamaan Jack &
Jonesista itselleni mustat farkut. Sitten oli tarkoitus vaihdattaa kahteen
rannekellooni patterit Kultaseppä Ailiolla. Toinen kelloista oli
ana-digi-tyyppinen ja se oli ollut pitkään poissa käytöstä. Yllättäen kävi
ilmi, että siinä vain se analoginen puoli enää toimi ja digitaalinen oli
pimeänä. Syynä oli se, kun entinen patteri oli vuotanut sinne kellon sisään.
Argh... Toinen kelloista oli Swatch-rannekello ja siihen sain tällä kertaa
uuden rannekkeen. Tuo oli jo ties kuinka mones uusi ranneke siihen kelloon.
Sitten kävin ostamassa kirjakaupasta A4-arkkeja ja tarra-arkkeja. Lopuksi
painuin siinä iltakuuden tienoilla kaupunginkirjastoon. Siellä istuskelin
lukusalissa ja tutkiskelin muutaman runokirjaa sekä ihmettelin kaikenmaailman
asioita ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Vähän ennen iltakahdeksaa lähtiessäni
otin niistä lainaan Juice Leskisen kirjan "Ilonkorjuun aika". Sitten painuin
kotiin.
Nyt meen nukq.