Palasin kotiin hetki sitten. En kyllä tänä yönä ala kirjoitella Jyrockin
tokasta illasta, koska pitää päästä nukq sen verran aikaisin, että ehdin
herätä iltakuudeksi Vakiopaineeseen sinne Poetry Slam-skabaan.
Argh... Tuli sitten otettua "pienet" Slashdot-uutisia. Mutta nyt meen nukq.
Heräsin jotain tunti sitten.
Ja nyt suihkuun ja sitten Vakiopaineeseen sinne runonlausuntaskabaan nimeltä
Poetry Slam.
Tulin ihan viimetingassa sinne Poetry Slam-runonlausuntakilpailun Jyväskylän karsintaan, joka oli Vakiopaineessa. Siellä oli juuri päättynyt jonkinlainen harjoitus, jossa tuomaristo sai harjoitella pisteitten antamista ja laskemista.
Kilpailijoita oli minä mukaanlukien 14. Ekalla kierroksella mun vuoro oli viimeisenä. Kilpailun järkkäsi ns. Runokukko-duo, joka oli tullut Kuopiosta saakka. Homman nimi oli se, että piti omalla vuorollaan mennä mikin taakse ja lausua itsekirjoittamiaan runoja maksimissaan kolmen minuutin verran. Tosin ei sitä mikkiä ollut mikään pakko käyttää ja ainakin pari esitystä hoidettiinkin ilman mikkiä. Tuomaristo oli koottu yleisön jäsenistä.
Kyllähän minua hieman jännitti omaa vuoroani odottaessa. Mulla oli mukanani kaikki ne mun LATEX-muotoon laittamani runoni printattuna. Siinä mä sitten laitoin ne jonkinlaiseen järjestykseen ja löin järjestyksen lukkoon nitomalla sen paperipinkan vasemmasta ylänurkastaan kiinni. Tähän järjestykseen mä ne laitoin:
Ekalla kierroksella valittiin ensin viisi parasta. Mä päätin jättää esittämättä noi kaksi viimeistä runoani, kun huoletti vähän toi ajan riittäminen. Mä putosin heti ekan kierroksen jälkeen jatkosta. Sitten oli yksi kierros, jossa niistä viidestä valittiin vielä kolme parasta. Lopuksi vielä yhdessä kierroksessa pantiin ne kolme parasta järjestykseen ja niistä kaksi parasta pääsi Turun Kirjamessuilla olevaan loppukilpailuun.
Mitähän tuosta voin oppia? Siinä jo omaa vuoroani odotellessani vähän ihmettelin, kun en ollut valmistautunut tohon skabaan juuri millään lailla. En ainakaan ollut lukenut noita runojani ääneen esim. peilin edessä. Ja ei mulla ollut juuri mitään käsitystä, että kerkiääkö nuo kaikki seitsemän runoa esittää kolmessa minuutissa. En mä pitänyt esitystäni aivan huononakaan, mutta kyllä mä varmaan parempaankin pystyisin. Ja olishan toi esitys näyttänyt varmaan paremmalta, jos olisin osannut lausua runoni ulkoa eikä paperista. En ollut myöskään millään lailla varautunut siihen, että kilpailukierroksia saattaa olla kaksi tai useampiakin, ja ihmettelin, että voiko, saako ja kannattaako seuraavalla kierroksella esittää samat runot kuin edellisellä kierroksella vai olisko kannattanut valita tokalle kierrokselle eri satsi runoja ja varmuuden vuoksi vielä kolmast tai jopa neljäs satsi runoja seuraaville kierroksille.
Tuli mieleen sellainen ajatus, että mun varmaan pitää osallistua varsinkin sellaisiin runokilpailuhuinin, missä ei tarvitse yleisön edessä lausua sitä runoaan vaan jonne pitää vaan lähettää se runonsa jossain luetttavassa muodossa. Mutta saatan mä joskus osallistua myös tollaisiin runonlausuntakilpailuihin, ainakin jos niitä järkätään tässä lähellä. Kieltämättä mä en ole yleensä mieltänyt omia runojani ääneenluettavana tekstinä vaan pikemminkin tekstinä, jonka itsekukin saa lukea monitorilta, paperilta, kirjasta (No, huh huh!) tms.
Toisaalta oman esitysvuoron jälkeen mulle tuli mieleen, että en oikein tiedä, kannattaako tollaisissa "tavallisissa" runokilpailuissa esittää ns. nörttirunoutta. Mun runoissa kuitenkin yhä on paljon muitakin kuin nörttirunoja. Sitten vielä keksin, että mitäpä jos eräässä demoscene-tapahtumassa nimeltä Alternative Party olisi myös runokilpailu. Sellaisessa skabassa voisi aivan huoletta esittää myös nörttirunoja, joskaan se nörttiaiheisuus ei olisi mitenkään pakollista. Mutta ainakaan ei tarvitsisi olla huolissaan siitä, että oma runo pärjäisi kilpailussa liian huonosti vain siksi, ettei tuomaristo saa moisista nörttijutuista mitään tolkkua. Ja minusta olisi hyvä, jos siellä olisi sekä runonLAUSUNTA- että runoKIRJOITUS-kilpailu erikseen; saattaahaan nörteissä olla sen verran ujoutta, ettei oikein huvita nousta lavalle kuin korkeintaan noutamaan palkintojaan.
Vasta oman esitysvuoroni jälkeen tohdin tilata jotain alkoholia. Otin
portteria. Kilpailun jälkeen jonkin aikaa haahuiltuani menin ulos ja kävin
pankkiautomaatilla. Ja taas huomasin Kiril Mattilan siellä R-kioskilla, joten
kävin hänen kanssaan jupisemassa. Käväisin vielä Vakiopaineessa ja lähdin pois.
Päätin tulla tänne MaD-houselle Camelot-luokkaan lähinnä siksi, koska mun
vanhemmilta oli tässä välillä tullut puhelu ja ainakin täältä käsin voi
rauhassa soitella takas.