Tein paljon tavallista Keittoa™ pakastelokeroon säilöön ja sitten kokeilin jotain uutta ruokalajia: Otin puolitoista pussia Risetti-firman kasvispihvijauhetta ja sotkin siihen ainaskin hernerouhetta, maissijauhoa, vettä, kasvisliemitiivistettä, oliiviöljyä, Pan-suolaa ja Herbamarea. Sitten levitin koko sen mössön uuninpannulle, jossa oli leivinpaperi. Ja eikun uuniin, jonka olin ja lämmittänyt 300 asteeseen. Säädin sen samantien 200 asteeseen ja jonkun ajan päästä 100 asteeseen. Välillä kaadoin päälle vähän lisää vettä. Tunnin parin päästä lopputuloksena oli iso levy, josta sai leikellä neliömäisiä mieleisenkokoisia kasvispihvejä. Niitä meni pakastelokeroonkin jonkin verran.
Ihan kelvollista siitä tuli, mutta suolaa tuli vähän liikaa. Harmi vaan, ettei
syödessä ollut käytettävissä keitettyjä perunoita ja jotain kastiketta.
Maissijauhon tilalla voi ihan yhtä hyvin käyttää perunajauhoa. Lämmittäminen
olis ehkä parempi tehdä hitaasti jossain sadassa asteessa, ja lopuksi voisi
säätää uunin vähän kuumemmalle, jotta saisi rapean kuoren. Samaisesta mössöstä
voisi varmaan tehdä lihamurekevuoassa ja vesihauteessa kasvismureketta.
LUin sitten loppuun sen Paavo Haavikon kirjan "Runoja matkalta salemn ylitse". Se oli ihan outo kirja, eikä siitä saanut paljoa tolkkua. Ja jostain kummaan syystä keskelle sitä oli laitettu lainauksia jostain hiton vanhasta puutarhanhoito-oppaasta.
Sitten luin yhdeltä istumalta Saima Harmajan kirjan Aamusateen maa. Monissa runoissa oli hiukan samantyylistä kaihoa ja synkistelyä kuin Edith Södergranilla tai L. Onervalla, mutta jotenkin se ei vaan kolahtanut niin hyvin.
Aloin tuossa äsken lukea Charles Baudelairen kirjaa nimeltä "Pahan kukkia".
Välillä kyllä tuntuu, että luen runoja nykyään liian nopeasti ahmien.
Pesin ja kuivasin kolme koneellista pyykkiä.
Menempä nukq.
Heräsin jokin aika sitten.