Tänään tein taas lisää ruokaa pakastelokeroon säilöön: Ensin tein lisää Keittoa™ ja sitten tein vielä ruskeaa kastiketta.
Lisäsin lävistysfirmasivulle uuden lävistysfirmojen ketjun. Sen nimi on Leather Heaven ja heidän pääasiallinen liikeideansa on nahkatuotteitten myynti, mutta koska heidän valikoimiinsa kuuluu myös lävistyskorut, niin pitihän se firma ja ketju ottaa mukaan mun lävistysfirmasivulle.
Nyt on mun runosivun julkisuus-osastolla kerrottu mun viimeisimmästä runokeikasta mm. lista runoista jotka siellä esitin. Kerronpa samantien tarkemmin, että miten se runokeikkailta meni. Kun mut kutsuttiin esittämään runojani, mä pyysin, että mulle lähetettäisiin lista runoistani, jotka he tahtovat kuulla. Tällaisen satsin ne sitten pysivät: "Mattilanniemi, Kuokkavieraan uni, Ne, tee niin kuin kaikki muutkin, Revontulia ja Minä tulin paikalle.". No, tuo "Kuokkavieraan uni" tarkoitti runoa "kuokkamiehen uni". Se oli ja on mielestäni sen verran härö ja kehno runo, että päätin jättää sen esittämisen väliin. Ehkä jossain Assyilla tai alt.party:illa se uppoaisi paremmin yleisöön. Sitten kun koitin etsiä runoa "Ne", en tosiaankaan hoksanut, että mullahan on aivan varhaistuotannossani yksi tuonniminen runo ja luulin heidän tarkoittavan runoani "ne vain puhuvat kanssani", joten valitsinkin sen. Sitten otin settiin mukaan melkein kaikki aikaisemmilla runokeikoillani esittämäni runot, mutta ainaskin jätin pois runon "se on liian helppoa". Lopuksi vielä laitoin mukaan kasan muita runojani, joitten arvelin menevän läpi. Ainakin Lyrisijöissä läpikäydyt runot otin mukaan. Sitten vielä mittasin, että kuinka kauan sen setin esittäminen suunnilleen kestää. Sain tulokseksi n. 10 minuuttia ja en viitsinyt enempää lisätä siihen setiin runoja, vaikka alunperin suunnittelin pitäväni n. 15-minuuttisen runokeikan. Alkoi jo tuntua siltä, että joudun turvautumaan liian huonoihin runoihin, jos vielä koitan saada runosetilleni pituutta.
Lyhty-ilta alkoi klo 18.30 ja mun runokeika piti alkaa 19.00. Loppujen lopuksi kävikin niin, että mä saavuin paikalle vähän klo 19.00 jälkeen ja ensin pidettiin tämänvuotisen gradupalkinnon jako. Tällä kertaa se piti antaa kahden eri gradun tekijälle, koska heidän gradunsa olivat todella korkeatasoisia kumpikin ja olisi ollut liian vaikeaa päättää, että kumpi niistä olisi ollut parempi. Toinen heistä oli miespuolinen ja toinen naisuolinen. Sen jälkeen oli taas vapaata keskustelua.
Toisin kuin aikaisemmilla runokeikoilla, tällä kertaa mua jo hieman jännitti ennen keikkaa: Aikaisemmilla keikoilla kaikki settiin mukaan otetut runot olivat keikan tilaajan valitsemia ja siksi vastuu runovalikoiman toimivuudesta oli ikäänkuin vieritetty keikan tilaajan harteille. Mutta nyt kyllä jännitti, että kuinkahan nuo mun itse valkkaamani runot toimivat.
Keikkani lähestyessä musta alkoi tuntua, että eräät setiin mukaan ottamani runot eivät ehkä toimisi, joten vedin ne yli niistä papereista, joista mun oli tarkoitus runojani lukea: Ihan ekana siellä oli runo "naula (versio 3)". Ennen runoa "Jyväskeskus" oli runo "rivo riimienkarkoittaja". Ja toiseksi viimeisenä mulla oli runo "säätö". Kaikki nuo runot vedin siis yli enkä esittänytkään niitä.
Mä pääsin aloittamaan keikkani klo 20.15. Illan "seremoniamestari" koitti herätellä yleisön huomiota. Autoin häntä mukanani tuomillani välineillä: Kilkutin ruokalusikkaa juomalasia vasten. Sitten hän kertoi yleisölle, että mun runokeikka alkaa.
Mukanani oli myös se äskettäin ostamani digitaalinen "munakello" ja sillä voi näköjään ajastuksen lisäksi tehdä myös ajanottoa. Starttasin ajanoton ja aloin esittää runojani. Itse keikan aikana mua ei jännittänyt muistaakseni yhtään. Sain yleisöni välillä jopa naurahtamaan. Ja keikan päätteeksi sain melko raikuvat aplodit. Pysäytin ajanoton ja sain tulokseksi 11 min 57 s.
Keikan jälkeen yksi jos toinenkin kävi vielä erikseen kehumassa mun runoja. Ja joku laitoksemme assari tahtoi mun WWW-käyntikortteja hieman enemmän, jotta hän voisi kertoa muillekin WWW-sivuistani, joista runojani voi lukea. Keikkani aikana muutama oli räpsytellyt kameroitaan ja mä jakelin heille WWW-käyntikorttejani, jotta voisin itsekin nähdä heidän ottamansa kuvat tavalla tai toisella. Kuten jo kerroin, yhden ihmisen ottamia kuvia on jo wepissä. Noudin keikkapalkkioni, joka oli puolentoista litran pullollinen kolajuomaa.
Mä sain illan mittaan aika jännän idean: Seuraavaa gradupäivää varten voisin laatia paperin ja esitelmän lukemistani graduoppaista. Siinähän voisi vaikka kertoa niistä graduoppaista yhtä sun toista ja vertailla niitä. Eipähän tarvitsisi tulevien gradun väkertäjien olla niin sormi suussa: Moni heistä ei välttämättä hoksaa, että niitä graduoppaitakin olemassa ja vaikka hoksaisikin, itselle sopivien graduoppaitten valinta voi olla vaikeaa. Kerroin ideastani muutamille paikallaolleille laitoksen henkilökunnan jäsenille ja pyysin heitä laittamaan ideani "korvan taakse", ainaskin sille em. assarille, Marjatta Marinille, Pertti Jokivuorelle ja graduni ohjaajalle Jukka Laarille.
Ohjelmassa oli vielä jonkun jätkän pitämä hupiesitys, jossa hän selitti jotain piirrellen samalla jotain taulukkoa fläppitaululle. Se meni multa vähän ohi. Suurin osa porukkaa meni jatkoille Sohwiin ja minä menin mukana. Myöhemmin menimme vielä Freetimeen ja olin sielläkin. Siellä oli tuttuja ainaskin LazyJones ja se yks jätkä, joka vielä äskettäin oli Jylkkärin toimituksessa sivarina.
Jo ennen tota runokeikkaa mietin tällaista: Jos toikin keikka menee hyvin, niin taidan jatkossa pyytää keikoistani kohtuullista rahapalkkaa. Joku 10 euron palkkio (mikä siis ei ole sama asia kuin pääsymaksu per lärvi) varttitunnin keikasta vois olla sopiva. Ja toi keikkahan meni aika hyvin, joten taidan tosiaan toteuttaa suunitelmani.
Sen jälkeen kun aloin tehdä gradua, multa on tullut kovin vähän uusia runoja. Se johtuu kai lähinnä siitä, kun en ole kerennyt lukea runoja niin paljoa kuin ennen gradun tekoa. Aiemminhan mulle kävi usein silleen, että runoja lukiessa jotenkin aivot meni johonkin ihme "runo-moodiin" ja sitten sitä tekstiä vaan putkahteli mieleen. Ja sitä saattoi tapahtua myös silloin, kun en saanut lukemastani runouduesta juuri mitään tolkkua. Tota runojen lukemista on pakko hyödyntää jatkossakin. Nythän mulla on luettavan Aaro Hellaakosken varhaistuotanto sekä Miltonin "Kadotettu paratiisi".
Meenpä nukq.
Heräsin jokin aika sitten.