Heti Rentukan lipunmyynnissä oli yks tuttu: Lyrisijöistä tuttu Aki Alanko. Muita paikallaolleita tuttuja olivat ainakin Yassir Elmaryod ja Pekka Paadar.
Illan mittaan oli pari kilpailua, mutten osallistunut kumpaankaan. Ensin oli ns. halimiskilpailu: Illan aikana piti kanniskella kaulassaan sydämen muotoista pahviläåyskää ja aina kun halasi jotakuta, piti siihen pahviin pyytää nimmari ko. tyypiltä. Eniten nimiä kerännyt voitti. Muutama kävi muakin halimassa toivotellen hyvää ystävänpäivää. Mä kyllä suhtaudun vähän nuivasti sellaiseen touhuun, että kaikki halii kaikkia, vaikkei oikeasti välitä pätkääkään ko. halimisen kohteesta. Sellaista meininkiä löytää varmimmin IRC-kanavalta nimeltä #onnenmaa ja varsinkin sen miiteistä. Mutta ihan ekan halaajan kanssa ajauduin pitemmäksi aikaa jupisemaan ja se oli kiva tyttö. Se oli joku irkkaava tyttö, jonka nick oli "nonja".
Halimiskilpailussa parhaat olivat saaneet yli 120 nimeä kerätyksi. En tiedä, mikä oli voittanut tulos. Illan toinen kilpailu oli sellainen, että piti kirjoittaa runo ja sitä varten pöytiin oli laitettu pieniä kaavakkeita ja halpoja mustekyniä. Ja tuomaristo sitten valitsi parhaan ja antoi yhden kunniamaininnan.
Illan mittaan tuli jututettua paria muutakin tyttöä. Yks oli belgialainen ranskankielinen vaihto-oppilas. Ja yks oli joku Helmiina, jonka tutut perustivat virhe.org:in. Muuten ilta oli aika yksinäistä istuskelua, johon liittyi myös sitä vanhaa tuttua "Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään" -meininkiä. Ja vähän kyllä hajotti, kun kahdestakin eri vieruspöydästä kuului välillä jotain k(änni)ääliöitten "laulua". Teki mieli raapustaa paperille kirjaimet "STFU" (Shut The Fuck Up!) ja lyödä se keskelle heidän pöytäänsä lojumaan.
Kello kahden tienoilla kysyin DJ:ltä, että koskahan viimeiset hitaat alkaa. Valomerkin lähestyessä alkoi kieltämättä vähän ahdistaa, kun tuli vaan lisää nopeita biisejä. No, loppujen lopuksi se soitti yhden hitaan biisin ja senkin vasta valomerkin jälkeen. Tanssin sen biisin yhden naisen kanssa.
Valomerkki oli siis puoli kolmelta ja paikka meni kiinni kolmelta. Talsiessani fillarini ääreen mun "gaydar" alkoi vähän soida :-) : Mua vastaan tuli joku tyttöporukka ja jotenkin erotin niistä jotain lesbo-alakulttuurien yksityiskohtia. Lähinnä heistä eräitten tukkamallit pistivät vähän silmään. No, mä ohimennen kysyin yhdeltä niistä: "Oliks Ilokivessa Setan bileet?". Hän vastasi: "Sielläpä me olimme". :-D Ja sen jälkeen ainaskin kaksi niistä tytöistä pussasi - toisiaan siis, ei minua :-) . Sitten fillaroin kotiin.
No, en mä pidä mun "gaydaria" eli "homotutkaa" kovin pomminvarmana. Ja ei kaikki homot ja lesbot omaksu pukeutumiseensa, tukkamalliinsa jne. minkään homo- tai lesbo-(stereo)tyypin piirteitä, ei tietoisesti eikä tiedostamatta. Eli kyllä niitä taviksien näköisiä homoja ja lesboja on vaikka kuinka.
En tiedä miksi, mutten juuri päättyneenä ystävänpäivänä jaksanut rustailla ystävänpäivämeiliä kellekään. No, sanotaan vaikka niin, että ainakin pidän kaikista niistä ihmisistä, joita olen viimeaikoina kutsunut orkut.com:miin. Mä olen pikkuhiljaa kutsunut heitä sinne lisää sitä mukaa kun muistuu mieleen. Se on ollut aika vapauttava kokoemus, koska ihan alussa oli vähän tällainen olo: "Ääää! Eikö mulla ole tämän enempää kavereita ja ystäviä?" Ja nyt tuli mieleeni, että pitäis ehkä kutsua sinne mun meiliosoitteellisia ihkuja serkkuja.
ZZZzzzzz.....
Heräsin jokin aika sitten.
Nyt saatoin loppuun ne mun shellikonfisten muutokset, joita perjantai-iltana aloittelin: Mulla tulee toisinaan tällaista virheilmoa: "xargs: environment is too large for exec". Arvelen syynä olevan sen, että mullon liikaa funktioita, aliaksia ja/tai ympäristömuutujia shellissäni asetettuna. Komentohistorian koon pienentäminen on yleensä auttanut, mutta vain hetkellisesti. Nytpä mä tein skriptejä kaikista mahdollisista funktioista, mistä suinkin kykenin. Ne skriptit ovat nyt tarjolla wepissä shelliskriptien hakemistossa.
Poistin jo viime perjantaina jotain turhia ympäristömuuttujia. Mutta koitanpa etsiä sellaisia vielä lisää varsinkin niistä fileistä, joita vain zsh lukee.