Heräsin jokin aika sitten.
Aaaargh... Nytkö sitten minäkin joudun wavemaid:in tavoin blogisotaan, kun joku lukee tekstiäni kuin piru tai jehovantodistaja raamattua. WWW-päiväkirjassa nimeltä "Eräät tulevat juosten" päivän 23.12.2003 kohdalla joku gradunraakileeni senhetkisen version lukenut toteaa:
Mitään lisenssiehtoja ja subjektiivisia mielipiteitä Microsoftin ohjelmistoista kun ei sinne saisi kirjoittaa. Toivottavasti hänen ohjaajansa tekee ohjaustyönsä kunnolla ja ohjaa samantien graduntekeleen oikeille raiteille.
Ensinnäkin, siellä gradussani lukee esipuheessa näin:
Tämän gradun teossa ei ole käytetty Microsoftin tuotteita, ei käyttöjärjestelmäalustana eikä tekstinkäsittelyohjelmana ja jos suinkin mahdollista kierrän ne mahdollisimman kaukaa myöhemminkin. Sen sijaan tämä gradu on tehty Debian GNU/Linux -käyttöjärjestelmässä ja Donald Erwin Knuthin kehittämällä ladontaohjelmalla nimeltä TEX ja sen makrolaajennuksella nimeltä LATEX, jonka on alunperin kehittänyt Leslie Lamport. Sekä käyttöjärjestelmä että siinä käytetyt ohjelmat ovat vapaita ohjelmia eli lähdekoodiltaan avoimia ohjelmia kaikki tyynni.
Tuossahan vain todetaan, millaisia ohjelmia olen käyttänyt ja aion käyttää ja millaisia ohjelmia en ole käyttänyt ja enkä aio jatkossakaan käyttää. Sen sijaan siinä en sano paljon paskaakaan siitä, miksi noin toimin ja mitä mieltä olen noista eri ohjelmistoista. Siinä kaikki. Ja kaikenkukkuraksi tuo on nimenomaan graduni esipuheessa ja se on ollut nimenomaan siellä eikä missään muualla alusta asti. Käsittääkseni esipuheessa saa hieman vapaammin temmeltää kuin tutkimuksen muissa kohdissa.
Ja milläköhän perusteella tutkimuksessa muka ei saisi olla lisenssiehtoja, varsinkin kun käytössä on sellaiset lisenssiehdot, joissa luovutaan vapaaehtoisesti varsin monista suojista ja oikeuksista, jotka tekijänoikeuslaki oletusarvoisesti turvaa jokaiselle teoskynnyksen ylittävälle teokselle? Huomatkaa, että tuo em. bloggaaja ei lainkaan perustele, että miksei tutkimuksessa muka saisi olla lisenssiehtoja. Sitäpaitsi, käytännöllisesti katsoen jokaisessa tutkimuksessa on jonkinlaiset lisenssiehdot, vaikkakaan niitä ei usein mielletä sellaisiksi. Tältä ne näyttävät:
Copyright © 2004 Matti Meikäläinen. Kaikki oikeudet pidätetään.
Hui kamalaa!1 Tuossahan on lisenssiehtoja!1 Ettäs kehtaavatkin!!!111!!11!! Eikä siinä vielä kaikki!1: Eräillä on jopa otsaa laittaa tutkimukseensa vielä jotain tämäntapaista lisenssitekstiä:
Teoksen osittainenkin monistaminen ja jakelu ilman tekijöiden ja kustantajan lupaa on voimassaolevan tekijänoikeuslain mukaan kielletty.
Itsekukin joutuu sitten tutkimaan tekijänoikeuslaista tarkemmin, mitkä tarkkanottaen ovat nuo oikeudet, jotka pidätetään. Mutta siellä kyllä annetaan oikeus siteerata ko. teosta kohtuullisessa määrin ja en kyllä usko, että niitten lainkohtien yli voi kävellä kieltämällä siteeraamisen teoksensa lisenssiehdoissa. Tekijänoikeuslain koko tekstiä ei tietenkään ole kovin järkevää laittaa teokseen mukaan, koska se on yleisesti saatavilla niin painettuina kirjoina kuin WWW-sivuinakin. AFAIK tekijänoikeuslain mukaan ei tarvitse olla edes tuollaista em. tekstirimpsua, kun voi jo olettaa, että lisenssiehtoina on "Kaikki oikeudet pidätetään". Se on sitten eri juttu, jos teoksessa eksplisiittisesti sanotaan, mistä tekijänoikeuslain suomista oikeuksista luovutaan. Tekijänoikeuslaki ei todellakaan pakota ketään tuollaiseen "Kaikki oikeudet pidätetään" -tyyliseen lisensointiin ja se on mielestäni hele-vetin hyvä juttu.
Mitä tulee gradunohjaajani (Jukka Laari) toimintaan, niin hän on jo kerran graduni jonkun version lukenut läpi eikä hän sanonut mitään noista kohdista, joissa kerron ohjelmistovalinnoistani. Lisenssiehdoistani hän totesi 21.12.2003 meilissään tällaista:
Kolmanneksi, ss. 8-9 DSL-huomautuksista tämä: ei itse leipätekstiin (sivuille 1-), vaan joko ennen raporttia (sivut "iii-iv" tms.) tai sitten sen jälkeen. Suosittelisin tekstin jälkeiseksi tekniseksi huomautukseksi, ehkä liitteenä (appendix).
Ja tosiaan, nyt mun gradussa alkuosan sivunumerointi menee roomalaisin numeroin ja mahd. pian etusivun jälkeen on graduni tiivistelmä, koska ns. pysyväismääräyksissä niin sanotaan. Sen perässä on sitten luku nimeltä "Tekijänoikeudet ja lisenssi", jossa kerron, että graduni on DSL:än alaisena levityksessä ja kerron paikat, josta graduni saa noutaa lähdekoodimuodssa ja PDF:änä ja PostScriptinä. Sitten vielä viitataan graduni lopussa olevassa liiteosassa oleviin sivuihin, joissa on alkuperäinen DSL:än lisenssiteksti ja siitä tekemäni epävirallinen suomennos. Sitten tulee sisällysluettelo ja sen perään esipuhe. Sitten siirrytään arabialaiseen sivunumerointiin ja varsinainen gradu alkaa.
Sitä täytyy vielä harkita, laitanko graduun mukaan myös sen varsinaisen DSL-lisenssitekstin ja jos laitan, niin laitanko mukaan myös sen tekemäni epävirallisen suomennoksen vai tyydynkö jommankumman tai molempien osalta laittamaan vain URL:in WWW-sivuun, josta sen tekstin saa hakea. Käsittääkseni tutkimuksenteossa tulisi vältellä elektronista viittaamiista, jos kerran parempiakin vaihtoehtoja on olemassa. Sanoisin, että em. bloggaajan ja muittenkin kannattaa myös lukea teos nimeltä " Elektronisen viittaamiseen opas" ja sieltä varsinkin kohta "2.4 Bitin pysymättömyys" ja sitten vasta tulla mulle kertomaan, ettei muka gradussa saa olla lisenssiehtoja, jos vielä sen lukemisen jälkeen pokka pitää. Tekijänoikeuslain tekstinhän saa luettavakseen vaikka ilman nettiyhteyttä, kun vaan hankkiutuu tavalla tai toisella melkeinpä mihin tahansa kirjastoon, ja siellä ottaa hyllystä lakikirjan kauniiseen käteen, joten sen vuoksi sen laittaminen teokseen mukaan ei ole kovin järkevää, mutta DSL:än ja varsinkin sen suomennoksen osalta tilanne on paljon surkeampi: Ainoa tuntemani painettu teos, jossa tuo DSL:än teksti on mukana, on Linux Cookbook, jonka kirjoitti se sama hemmo, joka laati myös DSL:än, eli Michael Stutz. Googlea vinguttamalla saattaa tuollaisia kirjoja löytyä lisääkin, mutta menepä jonnekin kirjastoon, jossa ei ole nettiyhteyttä ja yritä sieltä löytää joku kirja, jossa olisi DSL:än lisenssiteksti edes enkuksi. Saattaapi jäädä tekemättä.