WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 22 April 2004




03:51:12 EEST @077

Kävin ensin Maailmankauppa Mangossa yhtä pesuainepulloa täytättämässä ja Silkkitiessä ostamassa Jolt Colaa. Sitten menin yliopiston pääkirjastolle veivaamaan mikrofilmejä. Siinä sivussa tuli tavattua se Pekka. Hänkin oli aikeissa tulla Runon ja viinin iltaan.

Siinä 19.30 jälkeen lähdin fillaroimaan kohti Kortexia ja Lillukkaa. Saavuin sinne jotain 19.50 ja etuovi oli kiinni ja se myös pysyi kiinni 20.00 saakka, jolloin bileitten piti alkaa. Vain esiintyjiä päästettiin sisään. Siinä odotellessa tuli tavattua Lyrisijöistä tuttu Aki Alanko, jonka oli määrä esiintyä taas sekä Korteforte-kuorossa että Lyrisjöissä.

Laitoin Lillukan aulan ilmoitustaululle yhden runoistani. Väkeä tuli illan mittaan paikalle tosi paljon. Se Pekka tuli sinne myös. Illan mittaan tuli jupistua Pekan lisäksi ainakin parin viestinnän lukijan kanssa. Toinen oli tullut Italiasta ja toinen Japanista. Ja Arno Kotron kanssa tuli jupistua muutamaan otteeseen. Heti ekaksi pyysin häneltä nimmarin. Ja jossain välissä annoin hänelle mukaan niitä mun runojani.

Ensin esiintyi Korteforte-kuoro. Se ei oikein jaksanut innostaa. He kyllä lauloivat tosi hyvin, mutta ohjelmisto oli vähän mielikuvituksetonta, tyyliin: "Sä kasvoit neito kaunoinen".

Sitten esiintyi Lyrisijät, mutta jotenkin en seurannut sitä kovin tarkkaan. Lyrisijät siis esitti paikallaolleitten Lyrisijöitten ja vähän muittenkin Lyrisijöitten runoja. Aki Alangon lisäksi paikalla oli ainaskin Anja Salmi, Kyllikki Mehto ja Marja-Leena Tillonen. Anja Salmelta oli tullut äskettäin runokirja ja pääsin sitä tutkiskelemaan.

Lyrisijöitten jälkeen Vappu Ylinen lausui runojaan. Sitäkään ei jotenkin tullut seurattua kovin tarkkaan. Enkä myöskään seurannut paljoa Antti Vesalan esitystä, jossa hän maisteli viinejä ja esitti niistä kommenttejaan. Niitä samoja viinejä sai tilattua tiskiltä neljänä eri satsina. Itse ostin tarjottimellisen, jossa oli makeita valkoviinejä kolmea sorttia:

Ensinmainittu ei oikein ollut hyvää, mutta tokaksi mainittu oli paljon parempaa. Viimeksimainittu oli kyllä paras. Kieltämättä se oli jotensakin hunajainen.

Aki Räsänen nousi lavalle ja soitti sähköpianolla jazzia eli "jaskaa" ja sen jälkeen Lauri Rikala esitti runoja. Ensinmainittu mnei vähän ohi, mutta oli ihan kivaa ainakin taustamusana. Rikalan esityksessä oli ainakin jotain kivaa.

Jo Poetry Slammista tuttu Juha Mäkinen esitti runojaan. Se esitys oli mainio. Runoissa oli hauskoja oivalluksia ja yleisö naurahteli vähänväliä. Ja Juha oli esiintyjänä melkeinpä räiskyvä.

Maiju Lahtinen nousi lavalle ja hän lausui runojaan ja soitti sähköpianoa ja lauloi soittonsa päälle. Ainakin runot olivat kivoja.

Pyysin ja sain nimmarit Juha Mäkiseltä ja Maiju Lahtiselta. Sitten lavalle nousi illan pääesiintyjä Arno Kotro. Hän heti aluksi pahoitteli sitä, kun ei ole läheskään niin karismaattinen runojen esittäjä kuin mitä illan muut esiintyjät. Mutta ei se mitään. Hän esitti runonsa melko lakoniseen tyyliin, mutta se sopi hyvin niihin hänen runoihinsa. Hän läpikävi sen kirjansa "Sanovat sitä rakkaudeksi" eräitä runoja siinä järjestyksessä kuin ne siinä kirjassakin on. Ja nehän muodostavat yhdessä tarinan, tarkemmin sanottuna pieleenmenneestä rakkaussuhteesta kertovan tarinan. Ihan hyvät runot hän kyllä osasi sieltä kirjastaan valita.

Pyysin ja sain nimmarit Juha Mäkiseltä ja Maiju Lahtiselta. Sitten alkoi Kaisan & Antin laulu- ja soittoesitys. Kaisa lauloi ja soitti sähköpianoa ja Antti soitti sähkökitaraa. Mutta sitä en paljoa jaksanut seurata, koska minulla oli parempaakin tekemistä: Menin istumaan erään pöydän ääreen, jonka ääressä istui pari tyttöä. Join kaljaa, kun ne sitä mulle tarjosivat ja jupisin niitten kanssa. Niistä toisen kanssa päädyin "sekoilemaan", vaikka hän onkin varattu. Mutta ei hätää: hän on poikaystävänsä kanssa sopinut, että näin saa tehdä. Pääsääntöisesti mä kyllä kierrän varatut aika kaukaa. Siinä me sitten pussailtiin, halittiin ja lääpittiin. Hän teki mulle myös muutaman fritsun. Valomerkki tuli lopulta 02.30 ja mä menin sen tytön kanssa ulos. Menimme jatkamaan sekoiluamme yhden nurkan taakse kahvilan nimeltä Ulpukka ikkunan ääreen. Asetin paikoilleen makukortsun. Hän otti suuhunsa "reikäpäisen ruhtinaani" niin että jonkin ajan päästä laukesin. Vähän aikaa juttelin hänen kanssaan ja sitten hain fillarini Rentukan pihasta ja fillaroin kotiin.

En ole kai koskaan kertonut, miksi mullon tapana joskus olla "kaula syötynä", vaikka monien mielestä se on varmaan ihan teinixiä touhua. Sanokaa mitä sanotte, mutta se tuntuu aika jännältä, kun niitä fritsuja mulle tehdään. On se toki myös jonkinlainen muisto juuri koetuista ihanista hetkistä. Mutta ei mulle ole kovin tärkeää päästä tollaisilla viestittämään muille, että "Hei katsokaa! Mullon ollut jotain säpinää kiinnostavan sukupuolen edustajien kanssa!". Sitäpaitsi nykyäänhän ne jäävät mun hiusten alle piiloon lähes täysin.





05:25:01 EEST @142

Meenpä nukq.





13:32:25 EEST @480

Heräsin jokin aika sitten.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen