WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Sunday, 28 November 2004




09:57:50 EET @372

Kotiteollisuuden kotisivuilta löytyy tällaista:

Hynynen jatkoi siis epätoivoista "sävellystyötään" ja teki demoja lähinnä omaksi huvikseen. Syksyllä 2002 kasassa oli jo toistakymmentä biisiä, mutta sanat vain yhteen (Perkeleen työtä). Täytyi tehdä ns. "taiteilijan perinteiset" eli vetäytyä mökille viikoksi pois baarien ja ihmisten lähettyviltä, sulkea puhelin, tuo perkeleen keksintö, ja pakottaa homma alkuun. Tämä tapahtui siis lokakuussa 2002. Alku oli taas äärimmäisen vaikeaa, sillä edellisten tekstien kirjoittamisesta oli taas vierähtänyt vuosi, siinä välissä oli tehty vain +-0, joka ei nyt tekstinä kovin kummonen ole, pelkkä purkaus, ja pari kesällä henkiin jäänyttä uutta kertosäettä.

Viikko luonnon helmassa ilman päihteitä teki ihmeitä. Hynynen käveli mökistä ulos kymmenen uuden tekstin ja muutaman uuden sävellyksen kanssa, mm. Yö päivää keinuttaa syntyi lähes kokonaisuudessaan mökillä. Biisin raakileita oli nyt kasassa noin kaksikymmentä. Levyn sokkeli oli siis jo hyvällä alulla, nyt tarvittaisiin vain lisää duunareita. Yksi putkiroope ja yksi rakkauden betoniraudoittaja.

CMX:n kotisivulta taas löytyy tällaista:

Mutta alkuvuodesta ennen sitä Yrjänä matkustaa Lappiin kirjoittamaan kolmatta runokokoelmaansa, ja Halmkrona levyttää Sapattivuosi-kokoonpanonsa kanssa suomenkielistä tribuuttilevyä Black Sabbathille. Keväällä Sapattivuoden levy ilmestyy, saa erinomaisen vastaanoton ja poikii kiertueenkin. Kirjantekonsa lomassa Yrjänä luonnostelee uutta CMX-materiaalia.

Olin viikkotolkulla yksinäni jossain Kemijoen mutkassa tyhjässä rintamamiestalossa hirveiden lumikinosten ja pakkasen keskellä. Joka paikka oli täynnä kirjoja, ja koko talo tuntui pursuavan enemmän tai vähemmän kammottavaa energiaa. Oli pakko lukea tai kirjoittaa jatkuvasti, ettei jokin päässyt kimppuun. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Iltaisin kirjoittelin sitten lauluja ja melusin hirveästi yksinäni. Siitä nämä laulut lähtivät. Runot piirsivät yhtä kehää ja laulut toista. Lauluista tuli kuva pahuudesta, saatanasta meissä. Kaikesta, mitä ei voi ikinä tietää, totesi Yrjänä puoli vuotta myöhemmin, levytystä aloiteltaessa.

En muista, koska mä tän idean sain, mutta ainakin viime kesänä tää pyöri mulla jo mielessä: Olis kivaa joskus koittaa sellaista, että jonain kesänä vetäytyisin viikoksi yksin mun vanhempieni kesämökille. Mukaan ottaisin safkojen ja (alkoholittomien) juomien lisäksi ainakin kyniä ja paperia sekä sopivan kasan jotain inspiroivaa kirjallisuutta, eli ainakin runokirjoja. Hyvässä lykyssä sen viikon aikana saattais syntyä ainaskin jokunen runo.





14:17:47 EET @553

Luin aika paljon tota Aaro Hellaakosken runoutta. Tossa kokoelmassa on enää yksi kirja lukematta.

Meenpä nukq.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen