Palasin jokin aika sitten kotiin. Tuli oltua näissä paikoissa tässä järjestyksessä: Mango, Silkkitie, Yliopiston pääkirjasto, Vakiopaine, Se joku rokkibaari siinä Bar68:aan vievää käytävää vastapäätä, Bar68 ja Freetime ja Pizzeria Monosera. En ole kaatokännissä. Yks tytön puhelinnumero tarttui haaviin. Numerotiedustelu ei tätä numeroa tunne, mutta sehän voi johtua siitä, että se on salainen numero. Siispä soittamaan heti "huomenna".
En olekaan kertonut, kuinka kävi edellisen puhelinnumeronsa antaneen tytön kanssa. No, siinä alkuviikosta se vastas puhelimeen ja sovittiin silleen alustavasti, että soitellaan sitten seuraavan viikonlopun lähestyessä uudestaan, niin voidaan sopia tapaaminen. Saatoin mä jo torstaina soittaa sille ja ainakin perjantaina ja lauantaina mä sitten vähän soittelin sille ja heitin lopuksi vielä yhden tekstarinkin, eikä se vastannut mulle lainkaan. Hypätköön järveen!
Huh! Se Orkut.com:mmiin perustamani yhteisö nimeltä TeX on kerännyt jo yli 100 jäsentä!
Meenpä nukq.
Heräsin jotain tunti sitten. Olen lueskellut ilmaisjakelulehtisä.
Tänään tein pitkästä aikaa yhden uuden LATEX-version runosta "mistä sinä tulit (versio 2)" ja siitä vielä vastaavan mallipohjan. Laitoin ne myös weppiin tarjolle. Tällä kertaa käytin Computer Modern Dunhill-fonttia. Aika nätti kyllä sekin.
Soitin siihen numeron, jonka viime yönä sain joltain tytöltä. Ja sieltä kuului: "Numero, johon soititte, ei ole käytössä...". Aaaaargh!
Tuossa vähän ennen yhdeksää kävin kaupassa.
Äsken koitin opetella laulamaan kunnolla tota CMX:n biisiä "Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen". Sen lopussa kyllä pitää laulaa korkealta ja kovaa ja pitää vielä muistaa hengittää paljon ilmaa sisään, ennenkuin alkaa niitä vaikeimpia kohtia laulaa. Levynkansissa on aika ylimalkaisesti kirjoitettuna ne laulunsanat. Tässä jotain tarkempaa yritelmää, jota itselleni naputtelin:
kuoleman risteyksestää...ää vielä kolme virstaa pohjoisee-e-e-een
kuoleman risteyksestää...ää vielä kolme virstaa pohjoiseen
pohjoiseen
pohjoisee...ee-e-e-ee-ee-e-een
Mutta ei tämä vielä mitään: Esim. Apulannan biisi "Teit meistä kauniin" päättyy oikeasti näin, sanoi Apulannan virallinen kotisivu mitä tahansa:
Teit meistä kauniin,
Teit meistä ka-u-niin,
Teit meistä kauniin,
Teit meistä kauniin,
Teit meistä, niin, niin teit meistä kauniin.
Niin, niin teit meistä kauniin.
Niin, niin teit meistä kauniin.
Je-i-jee-i-jeeeeeee-i-jeeeeee....
Ja siellä Apulannan kotisivulla on biisin "Poistuisitko mun elämästäni" sanoista jätetty pois tämmöinen väliosa:
voo-oo-oo
voo-oo-oo
voo-oo-oo-oo oo-oo-oo
oo-oo-oo
Ja toka ja kolmas kertosäe alkaa oikeasti: "Po-po-po-poistuisitko mun elämästäni..."
Naurakaa vaan, mutta ei noin ylimalkaisesti kirjoitettujen lyriikoitten turvin kukaan täysjärkinen ja itseäänkunnioittava laulamisen harrastaja kertakaikkiaan voi laulaa edes yksin kotona.
Se on muuten joskus vittumaista, kun joissakin biiseissä lauletaankin ykskaks sen verran korkealta, että mulla loppuu ääniala. Yleensä niin käy kertosäkeessä. Mun täytyy aloittaa tosi matalalta niitten biisien laulaminen. Tällaisia biisejä ovat ainaskin CMX:n "Palvelemaan konetta", Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen "Rahat ja henki" ja Apulannan "Tervetuloa".
CMX:än biisi "Kylmänmarja" on kyllä aika rankkaa kamaa mun laulettavaksi. Siinä meinaa kyllä happi loppua, kun eräät vokaalit virutetaan tosi pitkiksi:
Sinun nimesi on jokainen kieltänyy....yyt
ta-a-a-aaaa...aaas - sinä lievität kipuni
ta-a-a-aaaa...aaas - sinä pyhität leponi
ta-a-a-aaaa...aaas - sinä kuulet itkuni
ta-a-a-aaaa...aaas - sinä kannat kaiken
jäätyneessä helmassasi
Myöskin CMX:n biisissä "Elokuun kruunu" saa olla aika tarkkana, ettei happi lopu tässä kohtaa:
Nyt tarinat huuhtoutuvat mereen virran mukana.
Se tuo syksyn lehtiä ja kevään suurta tulvaa...aaa.
Ultra Bran biisi "Sinä lähdit pois" onkin siitä poikkeuksellinen biisi, että se kannattaa aloittaa mahd. korkealta, tai muuten tässä kohtaa joutuu laulamaan liian matalalta:
väsyneet katseet, käheät äänet
taustalla aurinko joka ei lämmitä
taustalla aurinko joka ei lämmitä