Päästyäni suihkusta huomasin että kello oli jo melkein iltakuusi, joten katsoin, ettei kannata mennä kaupungille. Jonkin ajan päästä loggasin takas koneeseen. Illalla auringon laskiessa päätin kokeilla ekan kerran ruoan dyykkausta. Sain "saaliikseni" puolenkymmentä isoa päärynää ja ainakin kilon appelsiineja.
Mut menis nukq.
Heräsin puoliltapäivin. Meenpä tästä pian kaupungille asioimaan.
Kävin ensin pankissa. Sitten vein Kipa-kirjakauppaan kärjenvaihto varten kaksi täytekynää, jotka olin äskettäiseltä Hesan matkaltani ostanut: Waterman Phileas (Black) ja Parker Jotter (Special Black). Ostin sieltä Faber-Castell Grip-Matic lyijytäytekynän.
Sitten menin sinne yhteen antiikkikauppaan, jonka näyteikkunassa olin nähnyt jotain, mikä näytti aivan täytekynältä. Se tosiaan oli täytekynä, ja heiltä löytyi muitakin käytettyjä täytekyniä, mutta niistä vain eräät olivat toimintakuntoisia ja yhdestä puuttui jopa kärki. Saa nähdä jaksanko joskus ostaa niistä jotain. Noi rikkinäiset täytekynät vaatisivat niin pitkälle menevää harrastuneisuuta, ettei mulla taida olla edes taloudellisia mahdollisuuksia moiseen. Toisinsanoen, joko pitäis korjata ne itse, tai etsiä vaikkapa Saksasta joku liike, jossa tollaisia korjataan ja lähettää ne sinne.
Kävin Ekolossa täytättämässä Elokuu-pulloja. Kävin kaupunginkirjastolla ja jätin sinne pariin paikkaan lojumaan turkistenvastaisia esitteitä, joita olin joskus muutama vuosi sitten ottanut mukaani ison kasan OE:n kokouksesta Järjestökellarilta. Kävin yliopiston kirjastolla, ja jätin sinne lojumaan loput turkistenvastaiset esitteet em. kasasta ja laitoin ilmoitustauluille A4-kokoisia julisteita, joissa vastustetaan turkissomisteita myyvää vaatekauppaketju Halosta.
Johan Wahlström tuli vastaan kirjaston pihassa. Menin Vakiopaineeseen hieman pelaamaan Go:ta. Siellä oli Johanin lisäksi ainaskin Einari, Maunu, Teemu ja sitten joku Harri ja vielä joku hollantilainen mies nimeltä Douwe. Hävisin kaikki matsini: ensin pelasin Einaria vastaan, sitten Harria vastaan ja lopuksi Douwea vastaan.
Lähdin Vakiopaineesta ulos. Kävin ekan (ja kenties vikan) kerran sen vappuna tapaamani tytön kotona, mutta siellä oli paikalla vain hänen miespuolinen kämppiksensä. Kumpikaan meistä ei saanut häntä puhelimitse kiinni. Istuin johonkin iltakymmeneen siinä kerrostalon etuoven rappusilla ihmetellen mm. sitä että teinkö jotain väärin ja fillaroin kotiin.