Kotona taas.
Se Vaginamonologeja -näytelmä oli mainio! Ehkä parasta siinä oli se, että tollaisesta aiheesta yleensä pystyy repimään noinkin paljon jutunjuurta ja vieläpä ihan kiintoisaa sellaista ja muutakin kuin rivoilua tms. Mutta tuon näytelmätekstin tämänkertainen saattaminen näyttämölle saakka oli ihan onnistunut projekti myös. Valoja osattiin käyttää hyvin ja en mä löytänyt juuri kenenkään näyttelijän työskentelystä juuri mitään pahaa sanottavaa. Mielenkiintoista oli myös tuon näytelmän alku: Oli täysin pimeää. Eri suunnista kuului vagina-sanan eri tavuja ja muita sanan osia ties kenen eri naisen lausumana. Sitten alkoi tulla valoja ja näin, kun kolme naista seisoskeli eri puolilla lavaa. Siitä se homma lähti käyntiin. Ehkä mielenkiintoisin kaikista näistä monologeista oli nimeltään "Tulva". Siinä kyllä näyttelijän piti todella osata eläytyä kunnolla. Aika monen monologin perään yleisö taputti innoissaan ja näytelmän päätteksi tuli aika raikuvat aplodit.
Jokaikisen tulisi nähdä tuo näytelmä tai paremman puutteessa vaikka lukea se kirjana. Itseasiassa tossa Jyväskylän ylioppilasteatterin toteutukessa tuosta näytelmästä oli jätetty muutama monologi pois, joten sitä suuremmalla syyllä aion vielä joskus lukea ton myös kirjana. Olisi ehkä kiintoisaa kuulla mielipide tosta näytelmästä myöskin joltain sen näytelmän nähneiltä tai kirjana lukeneilta gynekologeilta ja kätilöiltä, sekä mies- että naispuolisilta sellaisilta. Jossain sanomalehdessä olleessa arvostelussa oli heitetty ilmaan myös sellainen ajatus, että joku tekisi joskus näytelmän nimeltä "Penismonologeja". Se on hyvinkin mahdollista, että joku vielä tekee sen ja toivoa sopii, että hän tekee sen hyvin.
Näytelmän jälkeen keksin, että luonteva tapa sulatella tuota näkemäänsä näytelmää olisi painua Vakiopaineeseen istumaan. Sinne päästyäni ekaksi menin kehua retostelemaan näkemääni Minna Tuomaselle, koska hänkin on (harrastaja)teatteriväkeä. Hän oli katsonut sen näytelmän ihan ensi-illassa.
Vakiopaineessa oli paikalla Tiksa. Ensialkuun hieman harmitti, kun pari kuukautta pitkältä Prahanmatkaltaan palannutta Minttua ei näkynyt missään. Mutta jonkinajan päästä hän saapui ja halasimme toisiamme jälleennäkemien riemusta. Istuin jonkin ison pöydän ääressä hänen ja Tiksan kanssai ja rupattelin yhtä sun toista. Jonkin ajan päästä paikalle saapui myös Santeri jonka kanssa Minttu oli pari viikkoa sitten mennyt naimisiin. Tiksa lähti vähän ajan päästä ja siihen pöydän ääreen tuli pari muuta ihmistä. Tuon em. Vaginamonologeja -näytelmän tekijätiimistä aika iso osa tuli Vakiopaineeseen istumaan. Pitihän mun vähän käydä heitä kehumassa tuosta näytelmästä. Heillä oli vähän haikeakin olo tuon näytelmän viimeisen esityskerran jälkeen.
Valomerkki tuli 01:30 ja niihin aikoihin lähdin pois. Halasin Minttua hyvästiksi. Fillaroin Kuokkalan sillan kautta kotiini.
Meenpä nukq.
Heräsin jokin aika sitten.