Heräsin eilen ennen iltakuutta.
* * *
Parin viime päivän aikan olen vähän lisää sekoitellut musteita. Nyt mulla on jo kaksi itse sekoitettua mustetta. Siihen aiemmin sekoittamaani vihreään sekoitukseen sekoittelin vähän lisää musteita. Toinen muste syntyi näin: Avasin ne kaikki kolme kertakäyttöistä Pilot Vpen -täytekynää (sininen, violetti ja punainen) ja kaadoin niistä musteet samaan pulloon. Sitten otin kaikki liian vaaleaa sinistä mustetta sisältävät patrunat ja imaisin niistä musteet ulos injektioruiskulla ja ruiskin nekin sinne pulloon sekaan. Sekoitin joukkoon vähän muitakin sinisiä musteitani ja pari patruunallista Pelikan 4001 Violet -mustetta. Lopputuloksena oli ihan kiva violetti tai purppura muste. Ja kaikki ne tympeät Pelikan 4001 Royal Blue -patit ovat nyt tyhjinä. Huuhtelin niitä tyhjentämiäni patruunoita huolella ja laitoin ne kuivumaan.
Tilasinpa vielä yhden täytekynän ja tällä kertaa Saksasta. Tarkemmin sanottuna tilasin missing-pen.de -weppikaupasta Lamy Vista -täytekynän Extra Fine -kärjellä ja vielä konvertterin siihen mukaan. Siellä weppikaupan sivuilla sitä kynää ei näy, mutta kun kyselin meilitse, että koskahan siellä kaupassa aletaan myymään Lamyn Vista-, AL-Star- ja Safari-malleja, niin vastausmeilissä kerrottiin, että kyllä he voivat myydä niitäkin ja lisäksi kerrottiin niiden halvat hinnat. Kiinni veti! Taidan jossain välissä tehdä saman tempun Pelikanin jollekin kynämallille, jota siellä weppikaupassa ei näy.
Lamy Safari on sellainen aika halpa mutta kehuvia arvosteluita saanut muovikuorinen kynämallisto. Lamy Vista on muuten samanlainen, mutta siinä on kirkkaat läpinäkyvät kuoret. Lamy AL-Star puolestaan on muuten samanlainen kuin Lamy Safari, mutta siinä on alumiiniset kuoret. Näillä sivuilla on juttua noista kynistä:
Elikkäs jokainen noitten mallistojen täytekynä on luotettava "työhevonen", joka on designiltaan Bauhaus-tyylinen.
* * *
Näköjään jotkut keräilevät lyijykyniä, siis ihan sellaisia tavallisia, mitä teroitetaan kynänteroittimella tai ainakin he ovat tarkkoja siitä, että heidän käyttämänsä lyijykynät ovat mahdollisimman laadukkaita. Sinänsä mielenkiintoista lueskella siitä kertovia WWW-sivuja, mutta ei tollainen keräilyharrastus oikein innosta mua. Mulle riittää, että mullon kynäpurkeissa muutama Faber-Castell Grip 2001 -tuotesarjan lyijykynä siltä varalta että joskus tekee mieli kirjoitella tai piirrellä tavallisella lyijykynällä. Sitä lyijykynää olen kehunut ennenkin ja on aika vaikeaa keksiä, miten lyijykynästä saisi vielä sitäkin paremman. Ja sen tuotesarjan pyyhekumikin on erittäin laadukas ja käytännöllinen. Siihen tuotesarjaan kuuluu myös lyijytäytekynä, mutta valitettavasti se on saatavilla vain 0,7 mm lyijyä käyttävänä ja enhän mä sellaisella tykkää kirjoitella. Minulla on tuosta tuotesarjasta myös purkkimallinen kynänteroitin, mutta se on hieman arveluttava, kun siinä on sellainen muovisarana, joka tod.näk. menee vielä rikki, kun sitä tarpeeksi monta kertaa avaa ja sulkee. Täällä Jkl:ssä tuon Faber-Castell Grip 2001 -tuotesarjan tuotteita myydään ainaskin Kipassa ja KampusKirjassa.
Tässä artikkelissa kerrotaan tarkemmin tuota Grip 2001 -tuotesarjasta: pencil and paper: Faber Castell Grip 2001. Tässä eräs toinen juttu siitä: Pencil Revolution: Review of Faber-Castell Grip 2001. Tässä jutussa taas on yleisempää juttua lyijykynistä ja Faber-Castell -firmasta ja tuota Grip 2001 -tuotesarjaakin sivutaan siinä: No more pencils in high-tech world? Think again. Lisäksi löytyy ainakin tällaiset WWW-sivut, joissa kerrotaan lyijykynistä ja niitten keräilystä:
Grip 2001 -lyijykynien lisäksi tämä vaikuttaa aika jännältä lyijykynältä, vaikken taidakaan viitsiä ostaa sellaista: Translations Pencils
Lyijykynä on aika karu ja simppeli kirjoitusväline, joka on toisaalta aika käytännöllinen mutta toisaalta myös epäkäytännöllinen: Ne eivät sekoa kovassakaan pakkasessa eikä niitten toimivuus riipu millään lailla jostain musteen virtaamisesta ja sen säätämisestä eikä se voi esim. vuodattaa mustetta pihalle väärään aikaan väärässä paikassa. Ja lyijykynissä ei ole myöskään mitään mekanismeja tai liikkuvia osia, jotka voisivat alkaa reistailla. Lyijytäytekynissä sellaista reistailua kyllä voi sattua. Joskus kauan sitten lainasin kirjastosta jonkin lehtimiehen hommista kertovan kirjan ja siinäkin aikalailla kehuttiin lyijykyniä juuri toimintavarmuutensa vuoksi. Mutta se jatkuva teroittamisen tarve on lyijykynissä vähän ärsyttävää. Ja teroittamisen jälkeen se kynä kirjoittaa vain jonkin aikaa minun makuuni riittävän ohutta viivaa. Sen vuoksi olenkin käytellyt enemmän lyijytäytekyniä kuin tavallista lyijykynää. Lyijykynällä tai lyijytäytekynällä kirjoittamisen jälkeen papereita täytyy säilyttää aika huolella, ettei se kirjoitus hankaannu lukukelvottomasti: Esim. mun gradua varteen lehtiartikkeleita etsiessäni tekemistäni muistiinpanoista osa pääsi hankautumaan repussa lähes lukukelvottomaksi.
Se on aika jännää, miten helposti sitä kuvittelee, että on aivan kusessa, jos pitää kirjoittaa jollain kirjoitusvälineillä, joitten kirjoitusjälkeä ei voi pyyhkiä. Mutta loppujenlopuksi ainakin mä typoilen kynällä kirjoittaessa sen verran harvoin, ettei tuo ole aivan niin suuri ongelma kuin voisi ensialkuun luulla. Mutta kyllähän esim. tenttivastauksien kirjoittaminen on sellaista hommaa, että siinä on tosi paljon tarvetta pyyhkiä ja korjailla sitä tekstiään.
Meenpä nukkumaan.