WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Saturday, 09 July 2005




00:40:09 EEST @944

Kokeilinpa tota Debianin mancala-peliä vaihteeksi silleen, että annan tietokoneen suorittaa ekan siirron. Oon voittanut tietokoneen jo neljällä helpoimmalla tasolla. Mutta tähän väliin täytyy kyllä tehdä jotain muuta.





03:35:28 EEST @065

Pakko kertoa vihdoin ja viimein mun Provinssirock-reissusta. Ei noin mahtavasta kokemuksesta kertakaikkiaan voi olla kertomatta.

Torstaina 16.6.2005 klo 16:05 aloin marssia kotoani juna-asemaa kohti. Junani lähti klo 16:30. Matkalla kerkesin lukea aika paljon Sukupuoliusko-kirjaa. Juna saapui Seinäjoelle klo 19:20. Kävin juna-aseman R-kioskilla ostamassa mm. kertakäyttöisen sadeviitan. Siellä tuli vastaan myös Humppake. Festaribussi vei minut Törnävän koululle, jossa oli mun koulumajoitus. Siellä oli aiemmin L-Wizardina tunnettu jätkä laittamassa ennakkolippulaisille festarirannekkeita. Kävin kuitenkin ensin lunastamassa ja maksamassa majapaikkani ja sitten hain itsellenikin rannekkeen. Siellä koulumajoituksessa sai muuten myös patjan. Jos tuon olisin tiennyt, olisin jättänyt makuualustani kotiin.

Huoneessani oli 1 pariskunta Oulun läheltä, heidän joku naispuolinen kamu, yksi toinen pariskunta, yksi englantilainen mies ja sen naispuolinen kaveri. Seuraavana päivänä tuli vielä niitten oululaisten kolme naispuolista kaveria ja kolme ruotsinsuomalaista tyttöä, joista ainakin yksi puhui ihan sujuvaa suomea. Yhteensä meitä oli siinä huoneessa siis 14 henkeä.

Menimme vähän ennen puolta yötä nukkumaan. Mua ei nukuttanut ensin yhtään. Viimeisen kerran vilkaisin kelloa vähän ennen aamuneljää.

Heräilin perjantaina 17.6.2005 aamukymmenen tienoilla ja söin aamiaista. Tapoin aikaani niitten oululaisten kanssa jupisemalla. Tutkin läpi Törnäväntien varrella olevat kojut ja kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Jostain kojusta ostin suitsuketelineen. Siellä kaupassa kohtasin jonkin verran jyväskyläläisiä, ainaskin Maiju Ruususen. Igor Isopukin eli Igor Siperian Hurtan bussikin oli paikalla ja siellä ainakin Katariina "Korpinmielii" Korppi asenteli lävistyksiä. Alkoi sataa, mutta onneksi se sade loppui käytyäni suihkussa. Festarialue aukesi iltakuudelta ja menin sinne vähän iltakuuden jälkeen. Kiersin alueen ensin järjestelmällisesti ympäri vastapäivään. Siinä samalla kohtasin pari YleXin toimittajaa, Tuomas Rajalan ja Olli Junesin. Keräsin niiltä nimmarit. Kiersin läpi kaikki järjestöjen kojut, jotka olivat ns. Hyde Parkissa. Siellä oli edustettuna ainaskin Vegaaniliitto, Animalia, Aseistakieltäytyjäliitto, Youth Against Drugs, Amnesty International ja Maan ystävät. Kohtasin Jukka Vuorion. Ja tapasin Mika Nurmikolun, joka oli siellä Provinssirockissa duunissa. Sitten kohtasin Heidin, jota tapailin joskus syksyllä 2003. Hänen mukanaan oli myös hänen aviomiehensä. Kuulin heidän avioitumisestaan jo viime keväänä, kun kerran soitin Heidille kyselläkseni kuulumisia.

21.15 alkoi Kotiteollisuuden keikka. Se oli muuten ihan kiva, mutta meni vähän ohi, kun mulla ei ole vieläkään heidän uusinta levyään nimeltä 7, jonka biisejä tuli aika paljon. Kävin keikan aikana hakemassa safkaa jostain kojusta. Se oli jotain kasvis-yambalayaa. Keikan aikana kohtasin myös Gnuthcan ja halasin häntä. Hän on ennen ollut mm. sellaisilla irc-nickeillä kuin Shelly ja Letifer. Kotiteollisuudella oli joku 2-henkinen taustakuoro ja kosketinsoittajana oli tod.näk. taas se Nightwishin Tuomas Holopainen. Päätin käydä vähän vilkaisemassa Turbonegron keikkaa Nyt-teltalla. Sinne mennessä kohtasin ihmeen jonkin Sampon, joka on kai niitä ex-kämppikseni Teemu Niemisen kavereita ja tuttuja. Ja näin Vesurin vilaukselta. Koneveljet suoritti soundchekkiään. Sain nimmarin Jukka-Pojalta, joka loikoili siinä Rytmi-teltan lähellä nurmikolla. Circus Mundus Absurduksella piti olla klo 23:00 alkaen keikka Punaisella Myllyllä, mutta sitä en voinut seurata, koska Koneveljien keikan oli määrä alkaa klo 23:15. Mutta kävin siellä moikkaamassa Circus Mundus Absurduksen Lassia, koskapa hän on lävistäjä.

Koneveljien keikka oli hieno. Se oli sellaista melko omaperäistä konemusaa ja tanssimusaa. Jäseniä siinä bändissä oli tällä kertaa kaksi ja soundcheckin aikana olin nähnyt, että RinneRadiosta tuttu Kokkonen oli heistä toinen. Keikan aikana he olivat pukeutuneet valkoisiin vaatteisiin ja hengityssuojaimiin. Jorasin melkein koko keikan ajan ja kohtasin Jukka Peltokosken, joka oli juuri saapunut festariin. Rytmi-teltta oli melko täysi, mutta loppupuolella minun oli helppo puikkelehtia eturiviin. He pitivät myös encoren.

klo 01:00 alkoi Apulannan keikka ja menin sinne. Keikan alkupuolella hain limsaa viereisestä raflasta. Saarilavan edessä tungos oli kova miksauspöydän takareunaan saakka. Tapasin #vegedeitti-kanavalta tutun Vilhiksen. Apulannan keikkasetissä oli kyllä kiitettävän hyvin kaikki kunnon biisit mukana. Erikoisuutena tuli Armo-biisin eka live-esitys.

Keikan jälkeen laahustin särkevillä jaloillani majapaikkaani. Siinä koulun pihalla joku about 5-henkinen porukka kutsui minut luokseen. Siinä oli ainaskin Vesuri ja Naksahtaja. Heitin siinä hetkisen läppää. Talsin vielä pihan ympäri ja menin sisälle. Menin ennen aamuneljää nukkumaan.

Heräsin lauantaina 18.6 ennen kymmentä. Tiesin jo etukäteen, että myös "Leena" (nimi muutettu) on tulossa Provinssirockkiin. Kohtasin hänet joskus aamiaisella käynnin jälkeen, kun ajelin käytävän varrella olevan pistorasia äärellä partaani. Ennen kuin lähdin festarialueelle, kävin jututtamassa häntä hänen makuualustansa äärellä.

Festarialueella seurasin ainakin nämä keikat silleen, että kuuntelin muutaman ekan biisin saadakseni jonkinlaisen käsityksen ko. bändin musasta:

Sitten tässä välissä seurasin jonkin hassun teatterin nimeltä Plankolakanteater esityksiä jonkin aikaa. Sitten kello 18:00 alkoi Zen Cafén keikka. Ennen keikkaa kohtasin Le_Chicin, joka on tuttu IRC-Galleriasta ja bodymodifications.net:istä ja #wanhat-kanavalta tutun millenniarin. Seurasin keikan ihan kokonaan ja melkein eturivistä. Kaikenlaisia kivoja biisejä tuli, kuten Harri ja "Eipä tiennyt tyttö". Kun biisi nimeltä "Piha ilman sadettajaa" alkoi, kuuntelin sen sanoituksia ekan kerran huolella sillä seurauksella että liikutuin kyyneliin saakka. Toi biisi esitettiin kai viime keväänä Lutakossakin, mutta sillä kertaa se kai meni vähän ohi. Keikan biisien välillä Putro ylisti meitä tosi paljon, koska hänen oli niin uskomattoman kivaa soittaa meille.

Sekä Slipknotin että Mars Voltan keikoilla tein taas sen, että kuuntelin muutama biisin ja meni pois. Laman keikan seurasin melkein kokonaan, koska halusin kuulla sen takavuosien hitin nimeltä "Totuus löytyy kaurapuurosta".

Lauantain aikana näin "Leenan" muutaman kerran ja siinä ennen Laman keikkaa kävin hänen ja hänen kaveriensa luona hieman jupisemassa. Laman keikan aikana kohtasin siinä Rytmi-teltan lähellä myös ainakin simoh:in, pnuk:in ja Trevizen. Ja Aarno Malinin sekä yhden bodymodifications.net:istä tutun annikan kohtasin jossain vaiheessa päivää. Ennen Marilyn Mansonin keikkaa kohtasin dSt:n ja hänen gf:nsä Sonjan. Jossain välissä kävin yhdessä Törnäväntien varrella olevasta kojusta hakemassa safkaa ja ostin jostain toisesta kojusta kokonaan metallista tehdyn vyön. Tällä kertaa söin kai kasvis-paellaa. Jukka Vuorio oli Vegaaniliiton kojulla hommissa.

Sitten oli Marilyn Mansonin keikka. Sen aikana kohtasin ainaskin PERKELE:en ja myt:in ja Lassin vielä uudestaan. Mä en kauhean hyvin Marilyn Mansonin tuotantoa tunne, mutta on sillä bändillä jotain kivoja biisejä. Mutta tulipahan nähtyä ja seurattua melko jännä keikka ja lavashow. Tungos oli tosi valtava ja oli jokseenkin mahdotonta edes yrittää päästä eturiviin. Ainaskin tällaiset biisit se bändi esitti keulahahmonsa Marilyn Mansonin johdolla:

Talsin keikan jälkeen suoraan majapaikkaani. Jalkani olivat kaikesta siitä talsimisesta paljon kipeämmät kuin edellisenä yönä. Yhteen varpaaseen oli tullut vesirakko. Hieroin jalkojani ja uitin niitä kylmässä vedessä. Menin aamukolmen aikoihin nukkumaan.

Sunnuntaina 19.6 kohtasin "Leenan" viimeisen kerran talsiessani kohti suihkua. Aamiaisenkin söin. Keräsin kamppeeni kassireppuuni ja laahustin se selässäni festarialueelle. Sain kuin sainkin mennä se selässäni festarialueen läpi, koska halusin sijoittaa sen strategisesti Nyt-teltan lähellä olevan länsiportin vieressä olevaan narikkaan ehtiäkseni Nine Inch Nailsin keikan jälkeen junaan. Mennessä kävin kuitenkin Zanzibarissa vilkaisemassa bändiä nimeltä The Insult That Made A Man Out Of Mac. Se oli joskus ennen konebändi, mutta nytpä heillä olikin ainaskin laulaja, kitaristi, rumpali ja joku metalliesineitä hakkaava muusikko. Sillä keikalla oli myös Shang. Vein sitten kassireppuni sinne länsiportin narikkaan. Palasin Zanzibariin ja keikka loppuikin sitten siihen.

Teräsbetonin keikkaa seurasin muutaman biisin verran. Kohtasin K2:n. Olin Soneran asiakkaana niinsanotusti virittäytynt festaritaajuudelle ja sen vuoksi koko festarin ajan oli tullut ties mitä tekstareita. Mutta sitten tuli tekstarina sellainen tarjous, josta en voinut kieltäytyä: Soneran kojulta sai saamaansa tekstaria vastaan sykemittarin ja niitä oli jaossa 50 kpl. Hölkkäsin sinne ja kerkesin ajoissa ja sain sykemittarini. Kävin ostamassa Santa Marian kojusta safkaa. Se taisi olla jotain kasvis-curry-riisiä. Sitä syödessäni kohtasin Alpun, joka seisoskeli saman pöydän äärellä.

Nine Inch Nailsin keikka lähestyi. Sehän oli tän reissun päätarkoitus. Loikoilin Nyt-teltan luona nurmikolla jonkin pakettiauton varjossa ja popsin banaaneita. Näin Jeshin. The Tears piti keikkaansa Nyt-teltassa. Heti eka biisi oli tosi lälly. Se oli jotain tällaista paskaa: "We are the lovers. La la la...". Kävin hakemassa vettä hanasta. Heti kun The Tearsin keikka päättyi, ryntäsin Nyt-telttaan ja eturiviä kohti ja myös pääsin sinne. Paikkani oli Trent Reznor -yli-ihmisestämme katsottuna etuoikealla. Katselin ympärilleni ja siellä näkyi ennen keikkaa ainaskin Raine, Vesuri, Naksahtaja sekä #vegedeitti-kanavalta tutut uvi ja lalli, jotka löysivät toisensa tolla kanavalla. Nysväsin silmälaseihini sellaisen niskan takaa menevän kuminauhan.

Lavan molemmin puolin oleville tauluille tuli jossain välissä teksti: "Seuraavana tällä lavalla Nine Inch Nails". Siitä tuli vähän epätodellinen olo: Ei oikein voinut uskoa todeksi, että monen vuoden odotuksen jälkeen Nine Inch Nails todella aikoi vihdoin esiintyä Suomessa. Jo ennen keikka tuli aika kuuma ja tungos kävi melkoiseksi.

Lopulta kello löi 17:45 ja keikka alkoi ehkä muutaman minuutin sen jälkeen. Löysin netistä sen keikan biisilistan:

Eli Pinion-intron jälkeen keikka lähti käyntiin armottomasti paahtaen Wish-biisillä. Trent Reznor -pyhimyksemme ei biisien välissä heittänyt mitään välispiikkejä tms. paskanjauhantaa vaan korkeintaan tokaisi joittenkin biisien jälkeen suosiotaan osoittavalle yleisölle että "Thank you!". Yleisö huusi, heilui ja hyppi ja huitoi aivan hulluna ja minä myös. Ja ainakin suuren osan biiseistä yleisö lauloi mukana ja osasin minäkin niitä laulaa aika paljon. Bändin kitaristi heilui lavalla aivan hulluna. T-paitani meni aivan hiestä läpimäräksi. Trent Reznor -puolijumalamme soitti joissakin biiseissä kitaraa laulaessaan, mutta suuren osan biiseistä hän esitti niin, että hän vain lauloi niissä. Ainakin biiseissä Hurt, The Frail ja The Wretched hän soitti sähköpianoa tai koskettimia. Something I Can Never Have -balladi oli niin uskomattoman kaunis kokemus, että itkin ihan ääneen sen aikana. Hurt-balladin aikana muuten vaan liikutuin kyyneliin saakka. Natural Born Killers-leffan soundtrackilta tuttu raju biisi nimeltä Burn oli kyllä mieluisa ylläri. The Frail-instrumentaalilla pohjustettu The Wretched oli myös eräs keikan huippukohdista. Head Like A Hole -biisin esityksessä oli yks aika jännä juttu: Kertosäkeen tämän osan aikana Trent Reznor -ylipappimme nosti kätensä kuin olisi siunannut meitä ja yleisö nosti kätensä samaan tapaan:

Bow down before the one you serve.
You're going to get what you deserve.

Melkoisia palvonnan eleitä.

Oli tuo kyllä melkoinen keikka. Ja kyllä tuossa tuli suunnilleen kaikki kunnon biisit vaikkakin jäin vähän kaipaamaan biisejä Last ja "We're in This Together". Mutta ne saattavat olla vähän turhan kovaa rääkkiä keikalla esitettynä. Ja oli tuolla keikalla pituuttakin ihan riittävästi. Se päättyi klo 19:30. Merkillepantavaa oli myös se, miten paljon meitä Nine Inch Nails -faneja olikaan paikalla; Yhteenkuuluvuuden tunne oli lähes käsinkosketeltavissa. En vieläkään oikein meinaa uskoa todeksi, että todella olin Nine Inch Nailsin keikalla. Tuo keikka todella potki persettä. Joko minulta loppuivat jo ylisanat? Ei, on minulla vielä jotain: Olen todella kiitollinen, että Nine Inch Nails vihdoin piti Suomessakin keikan ja vieläpä kunnollisen sellaisen ja aina vaan parempi, että itsekin pääsin paikalle.

NIN:nin keikan jälkeen hieman haukottuani henkeä menin länsiportista ulos ja hain kassireppuni narikasta. Päälavalta kuului Ismo Alangon keikan ääniä. Ainakin tunnistin biisit Pelko ja "Rakkaus on ruma sana". Sitten hakeuduin festaribussiin ja menin sillä juna-asemalle. Klo 20:42 lähti mun Pendolino juna-asemalta ja se saapui Tampereelle klo 21:57. Sitten klo 22:05 lähti junaa korvaava lini Tampereelta ja se saapui Jyväskylään klo 00:15. Linissä mun edessä istui pari Nine Inch Nailsin keikalla äänensä käheyttänyttä tyttöä. Heille kyllä kelpasi hyvin mun Fisherman's Friend-pastillit, joita olin juuri sen vuoksi varannut matkalle mukaan, ettei vaan millään keikalla ääni mene. Talsin kassireppu selässäni kotiin.

Oli kyllä varsin mainio reissu. Mukaanottamani varustus oli melko hyvin valikoitua mutta kuten sanoin, makuualusta oli ihan turha. Ja yks istuma-alusta olis ollut kiva olla mukana. Hapankaalia olis voinut olla mukana vain yksi rasiallinen; Sen verran huonosti sitä tuli syötyä, kun festarialueen kasvisruokatarjonta olikin niin yllättävän hyvä, että joka päivä sai syödä eri ruokakojulla. Törnäväntien varressa oleva kauppa oli kyllä niin hyvä, että esim. banaaneita ja ananaspurkkeja olisi ihan hyvin voinut ostella vasta perilletultuaan eikä raahata mukana junassa. Aika hyvin pärjäsin ilman kännykän laturia, koska mulla oli mukana kaksi valmiiksi täyteen lataamaani akkua mukana. Ja toinen niistä oli vieläpä tehoakku.





06:21:56 EEST @181

Meenpä nukq.





16:16:58 EEST @594

Heräsin jotain tunti sitten.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen