VITTU! Rupesin tekmään gradulleni Makefilettä, jolla koko roskan saisi käännettyä LATEX-sorsista joko kokonaan tai osittain. Mutta arvaa vituttaako kyNpillä, kun dokumentaatiosta ei elävä erkkikään saa tolkkua, milloin mikäkin merkkijono on komento ja milloin muuttuja.
Mulla on alunperin tällainen for-looppi toteutettuna shelliskriptillä:
for file in *.aux ; do bibtex `basename $file .aux` done
Vaan kuinkas tuollaisen muunnat Makefileeksi? Ainakin se alkaa näin:
BASENAME = sosl70c dvi : latex -file-line-error-style $(BASENAME).tex bibtex $(BASENAME)
Mutta jos yrittää heti perään kyhätä for-looppia maken foreach:ia käyttäen, niin metsään mennään joka vitun kerta, vaikka mitä tekisi. Tässä eräs yritelmäni:
BASENAME = sosl70c all : dvi postscript pdf-screen pdf-print dvi : latex -file-line-error-style $(BASENAME).tex - bibtex $(BASENAME) - $(foreach f,$(basename $(wildcard *.aux)),bibtex $(f)) while grep 'Rerun to get' $(BASENAME).log > /dev/null; do latex -src-specials -file-line-error-style $(BASENAME).tex ; done
Eikä se vitun $(foreach) tietenkään toimi. Jatkanpa tappelemista tuon kanssa.
No niin... Gradussani on nyt jonkinlainen Makefile, joka on selvästi käytännöllisempi kuin aiemmin käyttämäni shelliskripti. Jos sanon vaikkapa "make dvi", käännösprosessi suoritetaan vain DVI:ski. Se on ihan kätevää, kun editointi on kesken ja halutaan varmistaa, että se dokuemntti yhä kääntyy kiltisti.
multibib-paketin mukana tullut skripti, jolle annoin nimen "bibtexall" on silti yhä käytössä, koska en millään ilveellä keksinyt, että kuinka sama toiminnallisuus saadaan aikaiseksi Makefileen omalla syntaksilla. Siinä Makefileessä ajetaan se skripti.
Aina kun vähänkään teen muutoksia graduuni, uploadaan koko roskan InTTTerNeTTTiiin. Niin tein myös tällä kertaa.
Kävinpä äsken noutamassa postista tilaamani Moleskine-muistikirjat. Kävin myös hieman ruokakaupassa ostamassa ruokia.
Se on ihan saletti, että otan ton Moleskinen vuoden 2005 taskukokoisen kalenterin käyttöön samantien: Olin aikeissa siirtyä paperisista kalentereista käyttämään emacsin omaa kalenteria niin, että synkkaisin sen gammun tai gnokiin avulla mun käynnykän kalenterin kanssa, mutta en saanutkan moista yhdistelmää ainakaan vielä toimimaan. Saa sitten nähdä, että miten teen ensi vuodenvaihteessa: Ostanko sittenkin taas uuden Moleskinen tekemän kalenterin vai käytänkö jo täyttä häkää kännykän kalenteria.
Sitten siinä paketissa tuli myös taskukokoinen ns. "Sketchbook" eli "luonnoskirja". Sen sivut ovat tosiaan aika paksut; ne ovat käytännöllisesti katsoen pahvia tai kartonkia. Sanoisin, että toi on aika hyvä lahja sellaiselle, joka tykkää piirrellä ollessaan kotinsa ulkopuolella. Siihen voi käyttää jopa vesivärejä. Kyllä, on jopa olemassa erilaisia vesivärisettejä, jotka on suunniteltu liikkuville ihmisille.
Mähän ostin vähän aikaa sitten Moleskine-mallistosta sen taskukokoisen viivoitetun muistikirjan. Sille ei taida löytyä aivan niin paljoa käyttöä kuin kyhäämälleni Hipster PDA:lle, mutta on sille ainakin enemmän käyttöä kuin em. Sketchbookille. Voihan joskus tulla sen sortin runoinspis, että ei enää nappaa kirjoitella pelkkiin Hipster PDA:n paperilappusiin. Ja graduun liittyenkin saattaa tulla jotain ajatuksia juuri kun syystä tai toisesta en voi käyttää esim. outline-ohjelmaa nimeltä hnb tai edes tekstieditoria tai mitään muutakaan tietokoneohjelmaa. Tollaisia tilanteita voi tulla jopa kotona ollessa: Mitä jos olen loganneena ulos koneestani tai kenties olen juuri sammuttanut koneeni mennäkseni nukkumaan ja sitten tulee inspis? Ei silloin ole aikaa edes logata sisään saatikka bootata konetta. Muistikirjaa voi sen sijaan alkaa käyttää tuosta vaan, kun inspis tulee. Kynä käteen ja kannet auki ja eikun kirjoittamaan. Eikä se edes tarvitse pattereita tai muutakaan sähköä! :-)
Kun aikanne seikkailette Moleskinestä kertovilla WWW-sivuilla ja varsinkin blogientryissä, niin silloin tulee vastaan aika paljonkin erilaisia mielipiteitä PDA:n ja paperisen muistikirjan eroista sekä niitten hyvistä ja huonoista puolista. Monelle on kehittynyt jonkinlainen käytäntö, jossa tietyntyyppiset jutut päätyvät PDA:han tai johonkin läppärissä pyörivään softaan ja tietyntyyppiset taas paperiseen muistikirjaan. Jotkut taas ovat suunnilleen heittäneet PDA:llä vesilintua, kun ovat löytäneet oikean tavan käyttää paperista muistikirjaa. Eräs hyvä puoli paperisissa muistikirjoissa on tämä: Ei tarvitse pähkäillä esim. sitä, missä PDA:ssa olisi paras mahdollinen patterien kesto tai vaikkapa näytön toimivuus erilaisissa valaistusolosuhteissa. Paperisessa muistikirjassa ei voi tulla ongelmia esim. siitä, kun joku kirkas valonlähde heijastuu häiritsevällä tavalla näytön lasista. Myöskin PDA-laitteitten käyttöliittymistä on löydetty milloin mitäkin valittamisen aihetta.
Tähän tarkoitukseen Moleskinen muistikirjat olisivat mitä mainioimpia: Sosiologiseksi tutkimuspäiväkirjaksi. Nimittäin kauan sitten luin sosiologian tenttikirjanani C. Wright Millsin kirjan nimeltä "Sosiologinen mielikuvitus". Siinä neuvottiin sosiologeja heti alusta alkaen pitämään sosiologista tutkimuspäiväkirjaa ja kirjoittelemaan siihen kaikenlaisia sosiologisia aivoituksia. Itse noudatin tuota neuvoa ja ostin jonkinlaisen muistikirjan. Kyllähän sinne ajanmittaan tuli jonkin verran ajatuksia, mutta sitä mukaa kun sosiologian parissa puuhastelu väheni, sinne tuli harvemmin tekstiä. Laadultaan se kyseinen muistikirja on suorastaan raivostuttavan paska: Se on liimasidottu eikä se pysy pitämättä auki, kun sen laittaa avattuna päydälle. Yritä siinä sitten keskittyä kirjoittamiseen ja kirjoittaa vielä kunnollisella käsialalla, kun muistikirja ei meinaa pysyä auki, keletanattu! Ja sitten se kuitenkin menee taas kiinni, kun tarvitaan ainakin toista kättä esim. jonkin lähdeteoksen pläräykseen. Argh! Kaikenkukkuraksi sen muistikirjani sivuja on jo irronnut liimasidoksistaan. Eli Moleskine-muistikirja hakkaa sen aivan 6-0.
Teknisestä laadusta puheenollen: Tarkastellaanpa Moleskinen muistikirjoista vain käytännöllisyyttä, toimivuutta ja teknistä laatua. Lisäksi ollaanpa välittämättä siitä myyttisestä sädekehästä, jonka niitten valmistaja Modo & Modo on mainoskampanjoissaan luonut assosioimalla ne vähän vaikka mihin kuuluisuuksiin, joista tod.näk. vain Bruce Chatwin käytti melko tarkalleen samanlaista muistikirjaa mitä nykyään Moleskine-nimellä myydään. Laadussa, käytännöllisyydessä ja toimivuudessa Moleskinen muistikirjat kyllä pärjäävät, koska:
Varsinkin täytekyniä käyttäessä esiintyvään musteen läpivuotamiseen voi vaikuttaa käyttämällä tarpeeksi laadukasta täytekynää ja täytekynämustetta. Lyijykyniä ja kuulakärkikyniä käyttäessä tuota ongelmaa ei ole. Hinta Moleskinen muistikirjoissa on ehkä hieman korkeampi, kuin muilla muistikirjoilla, muttei kohtuuttoman korkea. Mutta kyllä siinä saakin vastinetta rahoilleen. Ja PDA:lle Moleskinen muistikirjat pärjäävät koska vaan. Sitäpaitsi muutama euro lisää hinnassa on loppujen lopuksi aika vähän, kun miettii miten hermojaraastavaa voi olla surkean muistikirjan käyttäminen. Kuolema paskoille muistikirjoille! Polttakaa ne roviolla! :-)
* * *Avattuani postista hakemani paketin, jossa em. kaksi Moleskinen muistikirjaa tulivat soitin Pelikanin maahantuojalle eli Wennström Oy:lle. Heillä menee vielä n. kuukausi, ennenkuin heille tulee lisää Pelikanin täytekyniä yms. tavaraa. He ovat vasta viime vuonna alakaneet Pelikanin maahantuojaksi. Mutta siitä huolimatta sovimme, että pidän tilaukseni muuttumattomana ja että he lähetelkööt tilaamani tavarat jahka ne saapuvat.
Meenpä kohta nukq.