Kävin tuossa illalla Kuokkalan aukiolla ja ostoskeskuksessa. Ensin kävin postissa viemässä pari Snail-Mail-kirjettä. Toisessa meni Noodler's Ink -firmalle kaikki ne mun paperit, joihin olin testaillut Noodler's Ink Polar Black -täytekynämusteen prototyyppiä. Vein johonkin kebab-pizzeriaan ja Koti-Pizzan valokopioita mun vegaanipassin sivuista. Sitten menin kotiin.
Mähän pääsin muutama päivä sitten taas skannailemaan. Skannasin silloin muutamia olennaisimpia sivuja niistä em. mustetestauspapereista. Olen jo optimoinut ne, mutta toki ne ovat yhä aika isoja tiedostoja:
http://people.cc.jyu.fi/~juhtolv/writing/noodlers_ink/
Tiedostot, joitten nimessä esiintyy merkkijono "ritr", ovat "Rite in the Rain" -paperista peräisin. A7-alkuiset taas ovat A7-kokoisia tavallista paperia olevia lappusia. Loput ovat A4-kokoisia paperiarkkeja. Noista kuvista näkyy kyllä hyvin montakin syytä sille, miksi jostain kämäisestä musteesta sai syntymään melkein parikymmentä sivua testisivuja:
Elikkäs koitin hoitaa homman, johon olin vapaaehtoisesti lähtenyt, niin hyvin kuin käytettävissä olevilla välineillä ja tarjolla olevissa olosuhteissa kykenin. Vasta testijakson loppupuolella pääsin kokeilemaan, miten hyvin tolla musteella kirjoittaa, kun lämpötila on tosi alhainen. Kylmin sää, jossa pääsin testaamaan, oli siis -18 Celsius-astetta, joka näkyy sivulla 14. Jos täällä olis ollut heti testijakson alusta lähtien yhtäsoittoa esim. -25 tai -30 Celsius-asteen pakkasia, niin olisin varmaan tyytynyt muutamana pakkasyönä syntyneisiin pariin testisivuun. Mutta kun ei, niin ei.
Anyway, nyt se Noodler's Ink -firman pääjehu Nathan Tardif pääsee sanomaan, että toi muste on testattu myös Suomessa, kun hän koittaa myydä sitä potentiaalisille suomalaisille jälleenmyyjille.
Mut menis nukq.
Heräsin jotain tunti sitten.