Koetanpas kertoa siitä Oikeutta Eläimille -yhdistyksen eläinoikeustapaamisesta, joka oli Helsingissä.
Tällä kertaa en ilkeä kertoa kenenkään tapaamiseen osallistuneen nimiä. Olen nimittäin kuullut, että SUPO:n kytät tarkkailevat kaikkia eläinaktivisteja ja myös sellaisia jotka ajavat eläinoikeuksia vain ja ainoastaan laillisin keinoin, koska he kuvittelevat löytävänsä sillä keinolla laittomia keinoja käyttäviä eläinaktivisteja (eli mm. "kettutyttöjä"). Eli terkkuja vaan SUPO:n kytille jotka lukevat tätä: Siinäpähän tarkkailette, mutta ette ikinä löydä mitään, koska itse henk.koht. käytän ja aion käyttää jatkossakin eläinoikeuksien ajamiseen vain ja ainoastaan laillisia keinoja. Tosin ei tämä vielä mitään: Ruotsissa kytät olisivat halunneet saada koulujen ruokaloista kasvisruokavaliolla olevista nimilistat, mutta eivät tainneet saada niitä.
Vielä jokin aika sitten Oikeutta Eläimille -yhdistyksen kotisivuilla oli muuten tällainen kannanotto:
Oikeutta Elämille -yhdistyksen kanta eläinten puolesta tehtyihin laittomiin iskuihin:
Oikeutta Eläimille tarkastelee iskuja eläinten asemasta käsin. Tilanteessa, jossa häkkikanalat, turkistarhat ja nykyisen kaltaiset eläinkokeet sekä tehomaatalous ovat lain suojelemaa toimintaa, emme voi tuomita väkivallattomia tekoja eläinten puolesta. Laittoman suoran toiminnan tulisi kuitenkin olla viimeinen keino tilanteessa, jossa parlamentaarinen koneisto ei kykene puuttumaan eläinten oikeuksien räikeimpiin loukkauksiin.
Pidätämme oikeuden arvioida kantaamme jokaiseen iskuun erikseen. Selkeinä kriteereinämme ovat mm. väkivallattomuus ja eläinten oikeuksien edistäminen. Kaikki yhdistyksessämme ovat yksilöitä omine yksilöllisine mielipiteineen. Myös suhtautumisessa laittomiin iskuihin on eroja toisten hyväksyessä ne ja toisten vastustaessa niitä.
Parasta olisi, jos yhteiskunta ryhtyisi rakenteellisiin uudistuksiin, jotka mahdollistaisivat tehoeläintalouden asteittaisen alasajon. Samalla tulisi huolehtia siitä leipänsä saaneiden toimeentulosta ja tukea heidän hakeutumistaan muille aloille.
Oikeutta Eläimille -yhdistys ei iskuihin osallistu eikä kehoita ketään niihin ryhtymään.
Torstaina 5.5.2005 pääsin tien päälle klo 11.00 tienoilla, kun yks toinen samalle leirille menijä saapui autollaan. Meidän lisäksi siinä autossa kulki kolme muutakin ihmistä. Pidimme Heinolassa tauon Tähtihovi -huoltoasemalla.
Saavuimme lopulta Helsinkiin sinne tapaamispaikalle. Siellä auttelin jonkin verran ruoanlaitossa, kun ei muutakaan tekemistä juuri ollut. Jonkin ajan päästä oli ruokailu. Ruokana oli riisiä, jonka kanssa sai sellaista punaista kastiketta, jossa oli seitania. Nam!
Osallistuin Korkeasaarikampanjan kokoontumiseen. Mullakin oli siihen ideoita ja ajatuksia. Iltapalaksi oli pizzaa. Menin nukkumaan joskus iltayhdeksän jälkeen. Ensin ei meinannut nukuttaa sitten millään. Joskus aamuyhden jälkeen heräsin ja nousin joksikin aikaa ylös ja kävin syömässä yli jäänyttä pizzaa.
Heräilin perjantaina 6.5.2005 klo 9 tienoilla aamiaiselle jonka jälkeen osallistuin uusien aktivistien työryhmään. Sitten oli ruokailu. Sen jälkeen menin metrolla keskustaan. Steissillä kävin Che Bellassa ja Shop Tetuanissa moikkaamassa väkeä ja muistuttamassa mun lävistysfirmaluettelon olemassaolosta. Niissä molemmissa myydään lävistyskoruja ja ensinmainitussa myös asennetaan niitä.
Ensin menin Stockmannille ja siellä Stockmannin Akateemiseen kirjakauppaan. Ostin sieltä Waterman Phileas -täytekynän ja pullollisen Aurora Black -täytekynämustetta. Lisäksi ostin mm. A7-kokoisia luettelokortteja, mahdollisimman pieniä paperipuristimia, sinettilakkaa ja sinettileimasimen. En jaksa tässä yhteydessä kertoa tarkemmin, millainen toi kauppa oli täytekynäharrastajan näkökulmasta, koska aion kirjoittaa siitä aiheesta myöhemmin jutun Glenn Marcusin kynäsivuille. Mutta mainittakoon, että ainakin mustevalikoima oli aika kehno.
Tultuani sieltä liikkestä ulos huomasin, että se Halosen liike, jota vastaan piti olla turkissomistekampanjan mielenosoitus, olikin siinä ihan vieressä ja se mielenosoitus oli juuri alkanut. Pari kyttää valvoi tapahtumaa. Banderolleja oli pystyssä ja ohikulkijoille jaettiin lentolehtisiä. Ja megafonin kautta kerrottiin siitä, mikä Halosen toiminnassa oli vialla. Joku myyjä tuli ulos ja huusi mielenosoittajille: "Teillä on kusta päässä!" ja haki jonkin mainoskylttitelineensä kaupan pihalta pois.
Mulla oli vielä muita kauppoja, missä piti käydä. En muista aivan tarkkaan, missä järjestyksessä kävin niissä. Jossain välissä kävin toisenkin kerran siinä Halosen vastaisessa miekkarissa ja jäin siihen joksikin aikaa seisomaan heidän joukossaan. Stockmannin herkkuosastolta olisin ostanut jotain Ceylon Breakfast -tyyppistä teetä jääteen valmistukseen, mutta ei siellä ollut sellaista. Yhtä huono säkä sen suhteen oli Sokoksen tavaratalossa. Salaisesta Agentista ostin pyykkisäkin ja tsekkasin, että miltä pari vaatekappaletta näyttää IRL. Saatan vielä joskus tilata ne. New Bamboo Centerissä kävin vaan viemässä valokopioituja vegaanipassin sivuja. Tarkemmin sanottuna kyseessä oli viimeinen kiinalaisille rafloille tekemäni monistepino, jollaisia olin tehnyt vähän liikaa: Täällä Jkl:ssä on tietääkseni vain kaksi kiinalaista raflaa. Jossain välissä kävin vielä toisen kerran Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa ja ostin sieltä vielä mustanvärisenä Parker Jotter -täytekynän.
Sanomatalossa oli Suomen Kalligrafiayhdistyksen näyttely nimeltä "Kirjainten voima" ja kävin sitä katsomassa. Sinne mennessä löysin Postitalon pihasta Asema-aukiolta jonkin kassin, jossa oli vain vaatteita. Itse näyttely oli ihan kiva. Tempera -firmalla oli joku myyntipöytä. Sieltä ostin sellaisen aika erikoisen leveäpäisen (6,0 mm) kalligrafiakynän nimeltä Pilot Parallel Pen. Puhuin sen myyjän kanssa jotain täytekynistäkin. Hän kaivoi povitaskustaan jonkin Caran d'Ache -merkkisen täytekynän ja näytti sitä mulle. Kun kokeilin kirjoittaa sillä, huomasin, että se oli kaikkein vähiten raapiva kynä, mitä ikinä olin kokeillut. Hän näytti mulle myös yhtä toista saman valmistajan kynää, mutta siinä ei ollut mustetta sisällä. Sen varsi oli jotain hiilikuitua, jonka päällä oli kirkasta läpinäkyvää muovia. Kumpikin kynä taisi kuulua ton valmistajan Varius-mallistoon.
Sekä siltä Tempera-firman äijältä, että yhdeltä naispuoliselta kalligrafilta kuulin, että Helsingissä toimii yks kirjansitoja Juhani Roininen, joka keräilee täytekyniä ja varsinkin Montblanc-merkkisiä täytekyniä. Niitä kyniä on kuulemma usein näytillä hänen liikkeensä ikkunassa. Tota täytynee joskus käydä tapaamassa.
Kävin juna-asemalla ostamassa junalipun paluumatkaa varten. Sitten talsin lähimmälle kyttäasemalle Pikku-Roballe, jotta sain sinne vietyä sen löytämäni kassin löytötavarana. Palasin takas juna-asemalle ja menin metrolla takas sinne eläinoikeustapaamisen pitopaikalle. Sen paikan lähellä olevalla metroasemalla tapasin ptkp:n: Olin juuri nousemassa rullaportailla ylöspäin ja näin hänet menemässä toisilla rullaportailla alaspäin. Huusin häntä nimeltä ja vilkutin hänelle ja hän moikkasi mua.
Aika paljon väkeä lähti tunniksi pariksi toiseen mielenosoitukseen. Jossain välissä oli iltapala. Perjantai-illan kunniaksi luukutettiin musaa ja varsinkin tytöt tanssivat. Menin joskus aamuyhden jälkeen nukkumaan.
Lauantaina 7.5 heräsin vähän yhdeksän jälkeen, kun joku tuli kertomaan, että aamiainen on valmis. Aamiaisen jälkeen osallistuin mediatyöryhmään. Sitten oli Oikeutta Eläimille -yhdistyksen valtakunnallinen kokous, jonka puolivälissä oli ruokailu. Sen jälkeen oli esitelmä eläinten käsittelystä. Siellä siis kerrottiin, että miten erilaisia loukkaantuneita eläimiä pitäisi käsitellä. Sitä en kylläkään jaksanut ihan loppuun asti seurata. Sitten oli taas ruokailu. Sen jälkeen oli esitelmä siitä, millaiset oltavat kanoilla on nykyään Suomessa ja mitä lainsäädäntö niistä sanoo. Iltapalaakin oli. Aika monet menivät lähellä olevalle Oikeutta Eläimille -yhdistyksen tukikeikalle, jossa soitettiin lähinnä punkkia. Jossain välissä joku tyttö ja poika tulivat isojen muovipussien kanssa dyykkausreissulta ja antoivat meidän ottaa siitä niitä ruokia. Erityisesti heiltä löytyi leipiä. Mäkin otin pari ranskanleipää, joitten parasta ennen -päiväys tai viimeinen myyntipäivä oli 9.5.2005 ja jonkin paahtoleipäpaketin, jonka vastaava päiväys oli 8.5.2005. Ja silloin oli siis 7.5.2005; Vähemmästäkin on varmaan moni kääntynyt dyykkaajaksi. Menin joskus keskiyön jälkeen nukkumaan.
Sunnuntaina 8.5. oli ensin aamiainen ja jonka jälkeen osallistuin erikoistumistyöryhmään. Iltapäivällä oli ruokailu. Sitten tutkimme palautelaatikkoon tulleet palautteet ja keskustelimme niistä. Paikkoja siivoiltiin. Lähdin paikalta jonkin ajan päästä ja menin metrolla keskustaan. Junani lähti klo 18.30. Mun vierustoveriksi osui joku ruotsalainen nainen. Hän ja kaverinsa olivat jotain balettitanssijoita, joilla oli Suomessa kiertue. Tampereella oli junanvaihto ja Jkl:ssä sitten talsin raskas kassireppu selässäni kotiini.
Ihan mielenkiintoinen tapaaminen toi oli. Siellä oli myyntipöydillä hieman yhtä sun toista kamaa. Mä ostin siinä viikonlopun mittaan aika monta vegaanista suklaapatukkaa ja mm. pari pussia, joista toisessa oli jotain soijanakkijauhetta ja toisessa jotain kasvispihvijauhetta sekä purkillisen Marmitea. Ruoatkin olivat hyviä ja tietenkin vegaanisia kaikki tyynni: Jossain välissä söimme mm. lasagnea ja jollain iltapalalla tarjolla oli korvapuusteja.
Ilmeisesti aika monet kuvittelevat, että eläinoikeusväki on vain rastapäisiä lävistettyjä teinityttöjä täynnä. Ja paskat! Siis olihan siellä tapaamisessa muutama tuonnäköinenkin tyttö ja joillakin jätkilläkin oli lävistyksiä ja/tai rastat, mutta loppujen lopuksi porukka oli tosi monen näköistä. Ja mitä ikäjakaumaan tulee, niin siellä oli ainaskin kaksi miespuolista ja yksi naispuolinen mua vanhempi ihminen ja ainaskin yks jätkä, kertoi täyttävänsä piakkoin jotain 30 vuotta. Repikää siitä!
Meenpä nukq.
Heräsin puoliltapäivin ja olen sen jälkeen vaan lukenut kaupungeissa ilmaiseksi jaossa olleita lehtiä.