Heräsin jotain tunti sitten.
Tuossa aamuyhdentoista tienoilla tsekkasin Snail-Mailit ja siellä oli kortti, jossa kerrottiin, että mulle olis postikonttorissa lähetys, joka ei ollut mahtunut mun postilaatikkoon. Jonkin ajan päästä menin Kuokkalan ostoskeskukseen. Ensin palautin kauhean kasan pulloja ja juomatölkkejä. Sitten kävin postissa. Arvatenkin siellä oli mulle ne Iso-Britanniasta tilaamani Noodler's Ink -täytekynämusteet. Tällaiset musteet olin tilannut ja kaikki ne myös tuli, pullollinen kutakin:
Ensinmainittu on se tosi ihmeellinen täytekynämuste, joka reagoi selluloosan kanssa niin, että takertuu siihen tiukasti kiinni eikä lähde irti millään aineilla esim. shekkiväärennöstä tehdessä. Eikä siihen tehoa myöskään UV-valo. Firefly on neon-keltainen muste, ja sen ansiosta leveäkärkistä tasapäistä täytekynää voi käyttää korostuskynänä. Walnut on suomeksi saksanpähkinä ja sen niminen muste on sellainen tosi tumma ruskea väriltään.
Mä laitoin jo tota Firefly-mustetta mun Pilot Parallel Pen -täytekynään, jossa on 6 mm leveä kärki ja nyt se kynä tosiaan on täytekynän toimintaperiaatteella toimiva korostuskynä. On tossa tavalliseen täytekynään verrattuna ainaskin yksi hyvä puoli: Jos tavallisessa korostuskynällä vetää viivan lyijykynäkirjoituksen yli, se kirjoitus saattaa sotkeentua, mutta tollaiselle tasapäisellä täytekynällä ei niin pääse käymään ainakaan kovin helposti.
Tolle Walnut-musteelle mulla ei vielä ole sopivaa täytekynää vapaana, mutta kokeilin sitä mustetta upottamalla mustekynän kärjen ja yhden korjausta vailla olevan Waterman Ideal -täytekynän kärjen siihen musteeseen ja kirjoittamalla niillä. Se vaikutti ehkä vähän liiankin tummalta ruskealta sävyltä mun makuun, mutta en nyt pidä tuota kovin lopullisena tuomiona. Haluan kyllä varmuuden vuoksi selvittää, että mitä mieltä olen Waterman Havana -täytekynämusteesta, joka on väriltään ruskea sekin ja joka on saanut kehuvia arvosteluita. Kyllä tässä vaiheessa näyttää siltä, että taidan tosiaankin kirjoitella myös ruskealla täytekynämusteella yhtä sun toista.
Tota mustaakin mustetta kokeilin mustekynän avulla. Se oli ihan mustaakin mustempi sävyltään ja ei se ainakaan lakkabensiinillä eikä klooripitoisella pesuaineella irronnut paperista. Ihan hyvä ostos se kyllä on. Nyt kun vain saisi edes yhden fine-kärkisen täytekynän tyhjäksi niin että niihin voisi laittaa tota mustetta. Pitää myös jossain välissä selvittää, että mikä on litrahinta tolla musteella sekä Pelikan Fount India -musteella. Nimittäin, jos riittää, että täytekynämuste kestää vettä, niin Pelikan Fount India kyllä piisaa. Valonkestävyyttäkin sille on lupailtu. Mutta jos musteen täytyy kestää paljon muitakin aineita ja erilaisia väärennösyrityksiä, niin sitten tarvitaan Noodler's Ink Blackkia. Ja jos täytekynämusteen täytyy kestää myöskin pakkasta, niin sitten tarvitaan Noodler's Ink Polar Blackkia, jonka prototyyppiä mä testailin silloin alkuvuodesta. Mutta kumpikaan Iso-Britannian Noodler's Ink -jälleenmyyjä ei vielä myy sitä.
Tosiaan, ainakin kirjeitten kuoriin ja postikortteihin kannattaa kirjoittaa vedenkestäväää mustetta käyttävällä kynällä, sillä eihän sitä koskaan tiedä, millaisiin olosuhteisiin se voi joutua matkallaan. Esim. mun koti-kodissa on postilaatikolta kotiovelle matkaa ainaskin parikymmentä metriä. Kelatkaa, miten märäksi postikortti tai kirjekuori ehtisi sillä matkalla mennä, jos sataisi. Isän äidin kotona matkaa postilaatikolta kotiovelle olikin jo satakunta metriä ja äidin äidin kotona noin kilometri. Eli aina vaan pahenee. Parempi katsoa kuin katua. Eräitä poikkeuksia lukuunottamatta täytekynämusteet eivät kestä vettä ja ainakin Pelikan Fount India ja Noodler's Inkin monet musteet ovat niitä poikkeuksia.
Pitää kai tästä logata ulos ja sitten pikkuhiljaa painua suihkuun ja sitten Aavikon keikalle, kun tuli hankittua se ennakkolippukin.