Täytyypä kertoa eilisestä CMX:än keikasta:
Tulin aika myöhään paikalle, mutta hyvin kyllä ehdin silti. Väkeä oli kuin pipoa. Ennen keikkaa ehdin hyvin juoda yhden Batteryn. En tainnut huomata yhtään tuttuja, ellei sitten lipunmyynnissä työskennellyttä Danial^:ia lasketa. Tällä kertaa en viitsinyt hankkiutua eturiviin ja eipä sinne oikein olisi päässytkään, kun paikalletullessani lavanedusta oli jo niin täynnä. Ei sen puoleen, on mulla vähän sellainenkin periaate, että jos olen bändin jonkin keikan seurannut kerran eturivissä, niin seuraavilla kerroilla on ihan kivaa päästää vaihteeksi muitakin sinne eturiviin.
CMX-keikoilla käyminen alkaa jo vähän tuntua rutiininomaiselta touhulta, ja senkin takia en viitsinyt pyrkiä eturiviin. Ja odotukseni eivät olleet kovin korkealla senkin vuoksi, kun tämä heidän uusin levynsä tuntuu vieläkin vähän välityöltä tms. Mutta kyllähän tuonne kannatti mennä jo senkin takia, kun pääsi kuulemaan livenä aika yllättäviäkin biisejä, kuten "Lihan syvyyksiin" ja "Epäonnisten liikemiesten helvetti". Ja nyt he vihdoinkin esittivät livenä biisin "Sivu paholaisen päiväkirjasta". Vähän häröltä se kyllä kuulosti levyllä kuultuun versioon verrattuna. "Lepattajat" -biisikin tuli, mutta aivan kuin viime kerrallakin, sen kuuleminen ei enää saanut minua nyyhkimään. Yleisön laulattamiseen käytettiin biisiä "Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen" ja Aivosähköä -biisi esitettiin taas kerran silleen, että yleisö sai huutaa joka kerta, että "Ja aivosähköä!". Uudelta Pedot -levyltäkin he soittivat yhtä sun toista. Tarkempi biisilista ilmestynee sitten taas CMX:n kotisivulle.
Keikan jälkeen valomies Vänen suosiollisella avustuksella keräsin bändin jäseniltä nimmarit silleen, että joka nimmari oli erillisellä lapullaan. Mähän jo ekalla CMX-keikallani keräsin heiltä nimmarit silleen, että ne tulivat sikinsokin samalle lapulle. Annoin heidän kirjoittaa nimmarinsa mun Waterman Philéas -täytekynälläni. Oikeastaan taidankin tästedes käyttää juuri tuota täytekynää julkkisten nimmarien keräilyyn aina kun vaan suinkin mahdollista. Jo pelkästään CMX:n jäsenten nimmarien kirjoituttaminen sillä tuntui lisäävän tuon tietyn kynäyksilön tunnearvoa melkoisesti :-) . Saatuani nimmarit jupisin jonkin naisen kanssa valomerkkiin saakka. Puhuimme tietenkin CMX:stä ja lisäksi ainakin kaikenlaista opiskeluun liittyvää diibadaabaa. Sitten menin kotiin.