WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Tuesday, 24 May 2005




14:18:09 EEST @512

Kävin aamuyöllä pitkästä aikaa kävin vesitornin ympärillä olevassa metsänpalasessa hiippailemassa. Siinä mennessä kävin katsomassa tuota viereistä rakennustyömaata, jossa räjäyteltiin alkuvuodesta. Kotia kohti mennessä kohtasin jonkin (hetero)pariskunnan, joka oli jo pari tuntia sitkeästi odotellut auringonnousua, jonka he halusivat nähdä.





14:40:34 EEST @527

Yritänpäs vihdoin kertoa siitä Yläkaupungin yöstä ja siellä pitämästäni runokeikasta.

Kävin ensin viemässä Kuokkalan R-kioskille tyhjiä pulloja. Sitten fillaroin Mattilanniemen kautta Seminaarinmäelle ja menin Yliopiston pääkirjastoon. Siellä oli vielä meneillään Jyväskylän Sana-Seppojen lausuntaesitys, jossa esitettiin mm. Jaakko Oskari "Vaasan Jaakkoo" Ikolan tuotantoa. Heti päästyäni paikalle kiinnitin huomiota siihen, miten kehnosti se esitys kuului. Kiittelin mielessäni hyvää tuuriani, kun olin hoksannut pyytää jonkinlaista mikkiä ja vahvaria järjestäjiltä jo ilmoittautuessa.

Aika pian saavuttuani paikalle kysyin joltain järkkäriltä, että missä on se mulle varattu mikki ja vahvari. Se löytyi kirjaston tiskin takaa ja siellä oli myös jatkojohto. Se vahvari oli oikeasti joku "koulumankka". Virittelin sen paikoilleen. Sana-Seppojen esitys kesti sen verran kauan, että mun esitys myöhästyi jonkin verran heidän takiaan. Odotellessani mietin, että pitäisköhän taas "jänistää" silleen, että viime tingassa vetää yli jotain runoja, jotka alunperin aikoi esittää. Loppujenlopuksi tein niin "lennossa" eli esityksen aikana vaan päätin, että "emmä taidakaan esittää tota".

Tällä kertaa esiinnyin istuen tuolissa. Aloitin esityksen taas kilkuttamalla ruokalusikalla juomalasiin ja kytkemällä digitaalisessa keittiöajastimessa ajanoton päälle. Olis kyllä pitänyt säätää jonkin verran kovemmalle volumea siitä vahvarista. Mua ei jännittänyt ennen esitystä juuri yhtään, mutta esityksen alussa jännitin kyllä sen verran, että sen ehkä jopa saattoi kuulla. Joittenkin runojen jälkeen yleisö taputti, mutta joittenkin jälkeen yleisö oli ihan hiljaa. Olis melkein pitänyt kirjata ylös taputuksia aiheuttaneet runot, koska siitä tiedosta voi olla hyötyä tulevia runokeikkoja laatiessa. Kirjoitin tuonne runosivuni julkisuusosioon listan runoista, jotka tällä kertaa esitin. Yleisössä näkyi ainaskin deepcore, jokanainen ja Hannu Fonselius.

Esityksen päätteeksi sain taas aika raikuvat aplodit. Nousin ylös ja kumarsin yleisölle. Istuin hetkeksi alas. Joku Quakenetissä irkkaava tyttö kävi onnittelemassa. Muutaman ihminen haki multa nimmarin. Yks tyttö pussasi mua poskille. Yks toinen tyttö pussasi mua poskille, haki multa nimmarin ja antoi kouraani sanomalehden sivusta revityn palan, jossa oli hänen etunimensä ja puhelinnumeronsa. Mutta mua alkoi välittömästi epäilyttää, koska hän piti aurinkolaseja sisätiloissa. Jälkeenpäin kävi ilmi, että se numero todella kuului jollekin sennimiselle, mutta kun soitin siihen numeroon, niin ko. tyyppi kertoi, että ei ollut ollut Yläkaupunginyössä päinkään. Kummaa...

Kirjastoa alettiin sulkea vahtimestarin toimesta. Kävin viemässä vahvarin tykötarpeineen kirjaston edessä olevaan infopisteeseen. Kirjaston oven äärellä tapasin ainaskin Deetsayn, Raadon ja Humppaken, jotka olivat olleet mun runokeikkaa seuraamassa.

Aika pian kohtasin sen sen viime vappuna tapaamani tytön. Hän kertoi, että muuttaa kesäkuun alussa Helsinkiin ja että hän oli lähettänyt työhakemuksia aika moneen työpaikkaan. Kävelimme hänen kotiinsa saakka. Hyvästelin hänet halaten. Menin läheiselle puistonpenkille istumaan ja tutkimaan jäljellä olevaa ohjelmistoa. Päätin mennä Lounaispuistoon, jossa piti olla mahdollisuus katsoa taivaankappaleita tähtiharrastusseura Siriuksen tuomalla kaukoputkella. No, ei siellä mitään kaukoputkea missään näkynyt. Teinejä kyllä näkyi siellä täällä. Sitten kohtasin kohtalaisen joukon goonpelaajia, joita oli sekä Jkl:stä, että kauempaa. Siinä oli ainaskin Einari, Janne Kujala, Njorppa, Teemu, Marko Salojärvi ja Janne Jantunen.

Menin Ilokiven ääreen. Siellä vielä muutama ihminen haki multa nimmarin. Ilokiven yläkerrassa oli jonkinlaiset lavatanssit. Menin Ilokiven alakertaan, jossa seurasin Violan ja Datarockin keikat. Viola oli sellaista aika melankolisen oloista kitarapoppia tms. Datarock oli sellaista aika konevoittoista musaa, joka oli suunnilleen yhtä löysää kamaa kuin silloin vuosi sitten Jyrockissakin.

Ilokivessä anunen tuli kertomaan havaintojaan mun runokeikasta: Sen keikkani lähestyessä Lounaispuistossa joku irkkaajien porukka ihan vaan spontaanisti päätti: "Hei, mennään naulan runokeikalle!". Sieltä he siirtyivät sitten yliopiston kirjastolle, mutta suurin osa jäi siihen eteiseen kiilamaiseksi muodostelmaksi, koska ei päässyt sisälle saakka. Ja se mun esitys ei tainnut kovin hyvin kuulua sinne eteiseen. Osa tungoksesta aiheutui ehkä siksi, kun Sana-Seppojen esityksestä poistuvaa väkeä koitti päästä ulos.

Ilokivi meni kiinni ja mun täytyi tappaa aikaa mahd. paljon, koska olin aikeissa mennä harjun Vesilinnaan Aamukasteklubille, jonka oli määrä alkaa aamuviideltä. Saavuin sen paikan ovelle jotain puoli tuntia ennen. Tapoin aikaa oven ääreen saapuneitten ihmisten kanssa mm. kertomalla hyviä ja huonoja vitsejä ja pyytämällä niitä ihmisiä kertomaan vitsejä. Tässä muutama kertomani vitsi:

K: Mitä lakkoilevat sydäntautilääkärit tekevät ajankulukseen?
V: Heittävät läppää.

Kerran eräässä metsässä marssi eräs siili, joka laulaa rallatteli: "On kivaa olla sika! On kivaa olla sika!". Läheisessä puussa eräs orava huomasi sen ja huusi siilille: "Et sinä ole mikään sika vaan siili!". Siili ei välittänyt siitä, vaan jatkoi marssimistaan ja laulamistaan. Orava heitti siiliä kävyllä, eikä se siili siitäkään välittänyt. Lopulta orava tuli puusta alas ja meni siilin luokse. Siili otti oravaa ahterista kiinni ja raiskasi sen. Sen aikana orava ei saanut sanottua kuin: "Senkin sika!". Raiskattuaan oravan siili jatkoi marssimistaan ja laulaa rallatteli taas: "On kivaa olla sika! On kivaa olla sika!"

K: Milloin homojätkää harmittaa?
V: Kun menee päin vittua.

Tokaksimainitusta vitsistä on olemassa kiltimpi versio, jossa siili raiskaamisen sijaan vain alkoi lähennellä oravaa, jolloin orava antoi siilille avaria ja tiuskaisi: "Senkin sika!". Viimeksimainittu on ainoa tietämäni ei-niin-ilkeä homovitsi. BTW ainoa tietämäni lesbovitsi on ihan törkeän ilkeä:

K: Mikä on maailman suurin sekaannus?
V: Sata sokeaa lesboa silakkamarkkinoilla.

Lopulta Vesilinnan ovi aukeni. Hissiin oli niin paljon jonoa, että menin portaita ylös. Aamukasteklubilla DJ Tixa soitteli levyjä ja höpisi mikkiin jotain tunnelmia kuvailevia juttuja. Söin leipää, suolakurkkuja ja salaattia ja join appelsiinimehua, teetä ja kahvia. Aamukasteklubi olikin koko Yläkaupungin ainoa pääsymaksullinen tilaisuus ja sen hintaan sisältyi aamiainen. Juha Mäkinen piti meille aika jännän esityksen: Hän luki meille erilaisista sarjakuvista ääniefektejä ja kieltämättä niitten tunnelmat välittyivät hyvin. Esim. Tex Willer -sarjiksessa kuului aikas monta kertaa: "Bäng!". Jossain jenkkiläisessä independent-sarjiksessa taas kuului mm. "kähm" ja "lääp". Lisäksi Juha Mäkinen luki meille äänitehosteita mm. Aku Ankoista ja Ralf Königin Tappajakondomi -sarjiksesta.

Puhuin aika paljon yhden ennestään melko tutun tytön kanssa. Hän ei halunnut mennä kotiinsa nukkumaan, koska siellä nukkui sammuneena joku mies, jonka kanssa hän oli yrittänyt huonolla menestyksellä nussia muutama tunti aikaisemmin. Menimme taksilla meille ja hän maksoi matkan. Saavuimme meille aamukahdeksan tienoilla. Ei hän muuta osannut, kuin nukkua ja potea krapulaa, mutta niin oli alunperinkin tarkoitus: Itseasiassa hän valitteli krapulaa jo matkalla meille. Puolenpäivän jälkeen hän lähti. Minua alkoi uudestaan nukuttaa ja nukuin vielä iltaseitsemään asti.





18:47:14 EEST @699

Meenpä nukq.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen