Lähdin siinä iltaviiden tienoilla kaupungille. Ekolossa täytätin Elokuu‐pullot ja ostin karjalanpiirakoita. Kipassa, Infossa, kävelykadun Suomalisessa ja Sokoksessa ostin ainakin lyijykyniä. Infosta ostin myös mm. riippukansioita siihen mun äskettäin ostamaani arkistolaatikkoon. Sokoksesta ostin myös Palaset‐kynäpurkin, koska nykyään ne ovat siellä halpoja. Airon Musiikista ostin Turmion Kätilöitten CD‐sinkun nimeltä Pirunnyrkki. Free Record Shopista ostin CMX:n CD‐sinkun nimeltä Kain. Sitten menin kotiin.
* * *
Pakko kyllä myöntää, että lyijykynien ja niitten tykötarpeitten keräilykin kiinnostaa jonkin verran, muttei läheskään niin paljoa kuin täytekynien ja niitten musteitten kerääminen. Eikä maailmassa ole läheskään niin paljoa kiinnostavia lyijykyniä ja niitten tykötarpeita, kuin kiinnostavia täytekyniä ja niitten musteita. Tosin mä haluan myös käyttää ostamiani lyijykyniä enkä vain säilyttää niitä kokoelmassa. Tällä hetkellä mä käytän lyijykyniä eniten Sudoku-tehtäviin. Vielä kun keksisi, mitä piirtäisin lyijykynilläni, niin kiva olis. Eräs piirtämisinpiraatio on jo mielessä, mutta sen yksityiskohdissa on vielä miettimistä. Tai siis olen keksinyt, mitä haluaisin piirroksellani ilmaista, mutten vielä aivan tarkkaan tiedä, miten sen ilmaisisin.
Jos täytekynillä kirjoittaminen on juhlavaa, niin lyijykynillä kirjoittaminen on aika karua, ja joihinkin kirjoitusfiiliksiin sellainen varmaan sopii tosi hyvin. Odotankin jo kohtalaisella innolla seuraavaa runoinspistäni; ajattelin tallentaa sen vaihteeksi lyijykynällä.
Se lyijykynien teroittaminen on kuin rituaali tai meditaatio; Siinä jotenkin rauhoittuu, kun kaikessa rauhassa, huolella ja keskittyneesti teroittaa lyijykynän ja sitten kuulee sen teroittamisesta syntyvän kauniin äänen ja tuntee nenässään siitä nousevan hienon puuntuoksun. Ja siinä syntyy usein aika kauniin näköisiä lastuja. Ja se lyijykynällä kirjoittamisen vaimea äänikin on jotensakin rauhoittava. Ei tollaisiin elämän pieniin kauniisiin asioihin varmaan monikaan paljoo kiinnitä huomiota — tai ei ainakaan kerro siitä missään, esim. WWW-päiväkirjassaan. Usein se lyijykynissä käytetty puu on jotain seetriä, mutta muitakin puulajeja kyllä käytetään, esim. jelutongia. Sitä puuntuoksua ja kauniita lastuja ei tietenkään pääse niin hyvin kokemaan, jos käyttää sellaista säiliöllistä kynänterotinta. Mutta on mullakin pari säiliöllistä kynänteroitinta kaikenvaralta; aina ei pääse roskiksen (tai vaikka tuhkakupin) äärelle teroittamaan lyijykynäänsä. BTW legendaarisella kirjailijalla nimeltä Ernest Hemingway oli kuulemma usein tapana teroittaa lyijykynänsä kahvikupin aluslautasen päällä.
Mitä lyijykynien tykötarpeisiin tulee, niin ainakin KUM tekee aika hyviä kynänteroittimia. Mullon muutama sellainen. Lisäksi olis kiva löytää jostain normaalipaksuisille lyijykynille sopivia lyijykynänjatkeita. Ekolossa oli jossain välissä sellaisia lyijykynänjatkeita, jotka sopivat vain paksuille lyijykynille ja mullon yksi sellainen. Ennenvanhaan kuulemma käytettiin usein Klubi‐merkkisten savukkeitten mukana tullutta imukeholkkia lyijykynänjatkeena.
Äskettäin Pencil Revolution -saitti kertoi tällaisen ilouutisen: On perustettu uusi lyijykyniin ja niitten tykötarpeisiin erikoistunut weppikauppa nimeltä Pencil Things. Sieltä löytyy myös esim. lyijykynänjatkeita. Ehkä joskus vielä itsekin tilaan sieltä jotain.
Meenpä nukkumaan.
Heräsin jokin aika sitten.