Lähdin iltaneljän jälkeen fillaroimaan kohti VEO Oy:ta, mutta kuten pelkäsinkin, se oli pitkäperjantain takia kiinni. Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa muutaman kirjan sitä varten tehdyn postiluukun kautta. Kävin vilkaisemassa Vakiopaineen äärellä, että onkohan se auki ja olihan se. Sinne mennessä huomasin myös Vihreän Haltiattaren olevan auki. Mutta menin silti kotiini.
Kotona luin Suur-Jyväskylän Lehdestä, että olis pari kiinnostava keikkaa illalla tulossa: Kharmassa olis ollut Kemopetrol ja Lutakossa Viikate (ja lämppärinä The Lunatics).
Täyttelin tyhjentymään päässeitä täytekyniäni. Sekoittelin itsesekoittamaani oranssiseen musteeseen lisää neon‐keltaista Noodler’s Ink Firefly -mustetta ja sain siitä vihdoinkin jotakuinkin oranssinsävyistä. Kaikkihan alkoi siitä, kun ostin ensin Noodler’s Ink Cayenne -mustetta siinä toivossa että se olisi hieno oranssi muste, mutta saatuani sen kävi ilmi, että se oli pelkkä punainen muste, jossa on vain vaivoin nähtävissä häivähdys oranssia sävyä. Nyt minulla siis on melko hyvä oranssinsävyinen muste täytekynilleni, mutta aion vielä löytää jonkin oranssin täytekynämusteen, joka on just oikeansävyinen suoraan pullosta ja ilman lantraamista muitten musteitten kanssa. Noodler’s Ink ‐firman Habanero ja Apache Sunset täytyy kokeilla seuraavaksi.
Epäröin aika kauan, että jaksanko mennä kummallekaan keikalle. Viikatteen keikka alkoi kiinnostaa enemmän ja siinä iltayhdentoista jälkeen fillaroin Lutakkoon. Lippukassan myyjä kertoi, että lämppäri lopetti jo ja että Viikatteen keikkaan on vielä vartti aikaa. Ostin lipun. Väkeä oli aikalailla; Lutakko oli melkein täynnä, mutta kyllä siellä vielä mahtui hyvin kulkemaan. Ostin baarin puolelta Batterya kolalla. Ostin bändin mukana kulkevalta myyntipöydältä Viikatteen LP‐levyn nimeltä ”Unholan urut”. Bändi tuli jo lavalle kun kuskasin sitä levyä muovikassissa narikkaan turvaan.
Olihan se ihan kiva keikka ja kyllä sinne kannatti tulla. ”Aimon virsi” oli aika kiva ylläri biisivalikoimassa. Varsinaisen keikan ja encoren välissä kerkesin keskustella valomies A.G. Salmisen kanssa hänen kalligrafiaharrastuksestaan. Hänen kalligrafiaansa on nähtävillä Viikatteen Unholan urut ‐levyn ja sen sinkkulohkaisuitten kansissa.
Tuttuja siellä Lutakossa olivat ainaskin Juzzikka, Makkis sekä Daniel^, joka oli vaihteeksi yleisön puolella. Ja oli siellä myös yks fokuslainen nimeltä Jani. Keikan jälkeen ajauduin samaan pöytään Simeoni, Arvo ja Ervo Viikatteen kanssa. Siinä sitten heitin läppää niitten kanssa. Kun Arvo kysyi, että mites mun kynäharrastus sujuu nykyään, niin vastattuani annoin heidän kokeilla täytekynällä kirjoittamista sekä mun Waterman Philéas‐ että Herlitz Tornado ‐täytekynällä. Jonkin ajan päästä nousin ylös ja löysin Kaarle Viikatteen toisen pöydän ääreltä ja annoin hänenkin kokeilla noilla em. täytekynillä kirjoittamista ja ehdin siinä heittä läppääkin. Vähän ennen sulkemisaikaa lähdin kotiin.
Meenpä kohta nukkumaan.
Hereillä taas.