Eilen graduni ohjaajalta tuli meiliä takas. Hän oli lukenut pikaisesti graduni alkua ja oli sitä mieltä, että siitä yhä puuttuu tutkimusongelma ja sen taustoittaminen tutkimuskirjallisuudella. Argh! No, täytyypä odotella, mitä hän sanoo, kun on saanut ton gradun version kokonaan luettua. Ehkä hän osaa suositella jotain kirjoja. Tosin mulla on graduni TODO-listalla olevassa kirjalista‐osiossa lukemattomien kirjojen joukossa Riitta Jallinojan kirja nimeltä ”Moderni säädyllisyys”. Saattaisinpa jopa hämmästyä, jos gradunohaajani ei suosittele sitä. Toisaalta mä taidan lukea vielä toiseen kertaan sen Sari Charpentierin tutkimuksen nimeltä Sukupuoliusko. Tällä kertaa täytyy lukea se erityisesti sillä silmällä, miten siinä luodaan tutkimusongelma.
Kaikenlaisten tuotekuvastojen tutkiminen on yleisesti ottaen erittäin rentouttavaa ja hauskaa eivätkä myöskään ne äskettäin saamani Iittalan ja Arabian kuvastot missään tapauksessa muodosta poikkeusta. Mutta huomasinpa samalla sellaisen jutun, että suomalaisen lasin ja keramiikan keräily voisi olla hauska keräilyharrastus, mutta ei mulle todellakaan ole sellaiseen varaa. Iittalan Kartio‐mallistosta tarvitsemani lasit kyllä aion hankkia, mutta ehkäpä muista kiinnostavista mallistoista vois ostaa ihan vaan muutaman lasin, joille olis oikeasti käyttöä. Jotain Oiva Toikan lintuja, joilla ei ole muuta käyttöä kuin toimia koriste‐esineinä, en kyllä ostaisi paitsi jos olisin tosi upporikas ja sama vika on myös useimmissa Alvar Aalto ‐vaaseissa.
Erityismaininnan ansaitsee kyllä Iittalan Ultima Thule ‐mallisto. Siinä on kyllä upeita ja loisteliaita juomalaseja! Jos sen malliston suunnittelija Tapio Wirkkala eläisi, kirjoittaisin varmaan oitis fanipostia hänelle ☺. Mutta sen malliston jalalliset lasit eivät sytytä minua niin suuresti ja kannut, vadit ja kulhotkin ovat vähän siinä ja siinä. Ehkä mä jossain välissä ostan Ultima Thule ‐mallistosta sen olutlasin (38 cl) ja vesilasin (16 cl). Mutta en kyllä tykkäisi, jos mulla olis kaikki juomalasit pelkkää Iiittalan Ultima Thulea: Ne ovat niin omalaatuisen ja suorastaan hurjan näköisiä, että niihin todennäköisesti tympääntyisi, jos niistä joisi päivät pääksytysten, mutta silloin tällöin niistä olisi varmaan juhlavantuntuista juoda. Ja jos luonani kävisi vieraita, antaisin heidän juoda sellaisista laseista. Mutta jokapäiväisessä käytössä Kartio‐malliston lasit olisi paras valinta; niihin ei kyllästyisi. Bauhaus‐instituutin keskeisimmät vaikuttajat olisivat tod.näk. kusseet hunajaa, jos olisivat eläessään saaneet Kartio‐laseja nähtävilleen. En kyllä ole heidän kuolinvuosiinsa perehtynyt, mutta sen tiedän, että Kartion suunnittelija Kaj Franck on jo kuollut, eli eipä kirjoittella fanipostia hänellekään.