Eilen lähdin kaupungille fillarillani. Olin keskustassa vähän iltakymmenen jälkeen ja menin sinne toiseen ”lihatiskiin” eli Giggling Marliniin. Se oli vähän Kharman tyylinen, koska siinäkin oli omat eritunnelmaiset salinsa eri musiikkilajeille, vaikkakin saleista puuttui nimikyltit. Se rafla tuntui ensi alkuun kauhean sokkeloiselta. Tuttuja siellä tuli vastaan vain Naksahtaja ja thenuke. Illan mittaan sain yhden tytön meiliosoitteen ja annoin hänelle meiliosoitteeni ja puhelinnumeroni. Lähdin joskus valomerkin, eli puoli neljän, jälkeen. Lähtiessä huomasin, kun jonkun ison kaljupäisen korston päällä makasi n. 3 järkkäriä. He panivat hänet rautoihin ja pian paikalle saapui pari kyttää, jotka veivät hänet pois. Saapuessani keskustaan Gerry Rosi oli ollut kävelykadula, mutta nytpä häntä ei enää näkynyt, joten hänen tulkintansa Hurt-biisistä jäi tällä kertaa kuulematta. Kotimatkalla kohtasin Pekan.