Nine Inch Nails
Only


Vain


Olen tulossa vähemmän määritellyksi
kun päivät menevät ohitse
häipyen pois.
(No, sinä saattaisit sanoa.)
Olen menettämässä fokukseni.
Tavallaan ajelehtien abstraktiin
niillä termeillä, joilla minä näen sen.
Toisinaan luulen voivani nähdä lävitseni.

Vähemmän huolissaan sopimisestaan maailmaan.
Sinun maailmasi, joka on,
koska sillä ei todella ole väliä enää.
Millään tästä ei ole väliä enää.

Kyllä, minä olen yksin,
mutta jälleen kerran, minähän aina olin,
niin kauas taaksepäin kuin vain voin muistaa.
Minä luulen, että ehkä se on koska,
koska sinä et koskaan ollut aito, alunperinkään.
Minä vain sepitin sinut
satuttaakseni itseäni
ja se toimi,
kyllä, se teki niin.

Ei ole sinua.
On vain minä.
Ei ole, vittu, sinua.
On vain minä.
Vain.

[Osa 2.]
No, pienin pienistä pisteistä osui silmääni
ja se osoittautui ruveksi
ja minulla oli tämä hassu tunne
kuten että minä vain tiesin että se on jotain pahaa.
En vain voi jättää yksin
ja minä vain jatkoin tuon ruven nyppimistä
kuin se olisi oviaukko yrittämässä sinetöidä itsensä kiinni,
mutta se kiipesi läpi.

Ja nyt minä olen jossain missä minun ei oleteta olevan
ja minä voin nähdä asioita, minä tiedän, minun ei pitäisi nähdä.
Nyt minä tiedän, että miksi
ja nyt minä tiedän, että miksi
asiat eivät ole nättejä
sisäpuolelta.

Ei ole, vittu, sinua.
On vain minä.
Vain.

Onko tämä todellakin kaikki mitä siellä on?
Onko tämä todellakin kaikki mitä siellä on?