Sitten menin Sokos-tavarataloon. Ostinpa vielä toisen Iittalan Ego -malliston 2 dl kahvikupin aluslautasineen, sekä Arabian KoKo -malliston XS-kokoise lautasen vaaleansinisenä. Noi kumpikin mallisto on tän kuun loppuun 20% alennuksessa S-etukortin omistajille. Lisäksi ostin ekan kerran Robert's Coffeen Suklaakahvia. Kävin vielä Mestarin Herkun puolella ostamassa tummaa soijarouhetta ja menin kotiini.
Mulle tuli meilissä Post^H^H^H^HItellalta vastauksia työhakemuksiini. Mulla oli sisällä jo kauan sitten jättämäni kaksi hakemusta ja kolmannen olin jättänyt pari päivää sitten. Niistä kahdesta ekasta toiseen tuli hylkäyspäätös ja kolmanteen hakemukseen tuli myös hylkäyspäätös. Mutta vielä odottelen siis vastausta yhteen hakemukseen. Se olis vähän ennen joulua tapahtuvaa postinlajittelua.
Eilen olin ottanut kaupunginkirjastolta mukaani uusimman Jylkkärin. Tänä aamuna muistin lukea sen ja heti toka sivulla kerrotiin, että toimittajaksi oli valittu Iiro-Pekka Airola. Sitä mä kyllä ihmettelen, miksei ne voineet ilmoittaa valitsematta jääneille, kuten mulle, tavalla tai toisella, esim. meilitse.
Tänään tein aika ison satsin Keittoa™ ja laitoin ne kaikki pakastimeen.
Laitoin Itellalle äsken neljännen työhakemukseni. Se olis postinlajitteluduunia, jota tehdään ensi vuoden puolella.
* * *
Noi em. kirjat eli ”Fruits” ja ”Fresh Fruits” ovat sellaisia valokuvakirjoja, joissa on valokuvia japanilaisista teineistä, jotka pukeutuvat itse kehittämällään tyylillä. Tosin on sinne muutama Lolita-tyylinenkin tapaus eksynyt mutta onneksi ei yhtään gyaru-tyylisiä. On siinä kirjassa kyllä tosi tyylikkäitä kuvia tyylikkäistä ihmisistä. Ja siinä kirjassa olevat tytöt ovat tosi söpöjä.
Gyaru-tyylinen pukeutuminen ja meikkaus on mun mielestä aika ällöä ainakin liian pitkälle vietynä. Varsinkin sellaiset gyarut, joilla on kaikkein tummin keinorusketus, ovat ihan kamalia. Lolita-tyylinen pukeutuminen on mun mielestä ihan nättiä, mutta se aika helposti toistaa itseään. Lolitat ovat siis usein toistensa kopioita. Mutta noissa em. kirjoissa esitetty omaa tyyliä kehittävä japanilainen katumuoti on kyllä tosi hienoa. En kyllä tiedä, olisko mulla pokkaa samaan tapaan kehittää esim. kirppisvaatteista yms. jotain omaperäisiä asukokonaisuuksia. En mä varmaan edes osais.
BTW Gyaru-tyyli näyttää rantautuneen jo Suomeenkin! Auuuuh! Katsokaa vaikka!: http://irc-galleria.net/archive.php?nick=carryberry&album_id=all
* * *
Noi Iittalan Ego-malliston kupit ovat kiinnostaneet mua jo aika pitkään lähinnä siksi, koska niitä voi ihan huoletta pinota vaikka kuinka korkeaksi pinoksi kaappiinsa vailla pelkoa, että siitä pinosta tulee yhtään kiikkerä. Sen vuoksi ne eivät vie kauheasti tilaa kaapissa. On niissä sekin hyvä puoli, ettei niiden aluslatasissa ole minkäänlaista kuoppaa kuppia varten; Niitä siis pystyy hyvin käyttämään muihin käyttötarkoituksiin sillon kun ne eivät ole kupin aluslautasina. Ovat ne kupit toki ihan tyylikkäitäkin. Siellä SOKOS-tavaratalossa olen hyvällä menestyksellä kokeillut tehdä niistä jopa 6 kupin pinon. Mulla on ennestään Arabian Arctica-mallistosta jotain 1,5 dl ja 2,5 dl kuppeja ja niistä aika tulee kiikkerä pino jo kahdesta kupista. Mulla on nyt siis kaksi 2 dl kuppia siitä Ego-mallistosta ja varmaan pikkuhiljaa ostan niitä vielä lisää. Lisäksi haluan siitä mallistosta ainakin kaksi 4 dl kuppia aluslautasineen.
]]>Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.
Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.
Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.
Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.
* * *
Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.
Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.
Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:
]]>From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi> Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut Date: 1996/01/02 Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1 references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi> newsgroups: sfnet.atk.sodat In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka Tolvanen) writes: > Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten > hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on > huvennut lähes loppuun. Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan täynnä klemmareita. Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)
Tuolta löytyy aika paljon kuvia, mutta varokaa, ettette putoa tuoliltanne tai oksenna:
Gyaru Styles - GAL Styles]]>