Päivittäinen työaikani on aina vaan sellainen, että saavun työpaikalle siinä vähän ennen aamuyhdeksää ja lähden pois siinä iltakolmelta. Viikonloppuisin melkein aina pyykkään, mutta tulee sitä joskus viikollakin pyykättyä. Keskiviikkoisin on mulla yhä vaan se japanin kielen tunti ja kertaakaan en myöhästynyt sieltä alettuani tämänä TEV-jakson; Töiden jälkeen on aina aikaa ennen sitä tuntia niin ruhtinaallisesti, että ehdin kaikessa rauhassa lukea läksyni siellä Voionmaan koulun aulassa ennen tuntiani. Monesti käynkin ennen sinne menemistä Ekolossa ostamassa esim. vegaanisia suklaalevyjä. Eräällä viikolla oli muissakin kouluissa talviloma ja senpä vuoksi myös Kansalaisopistolla oli talviloma eikä meillä ollut japanintuntia. Töiden jälkeen kotimatkalla käyn usein Kolmikulman S-Marketissa ostamassa jotain ruokia ja Ekolossakin tulee silloin usein käytyä.
Siinä MOL:lin työpaikkailmoituksessa mainituista tehtävistä olen tehnyt suunnilleen kaikkia muita tehtäviä, paitsi siivoamista ja lasten ja nuorten arkkitehtuuripajojen ohjaajan apulaisen hommaa. Siellä Taulumäellä sijaitsevassa arkistossakaan en ole vielä kertaakaan ollut töissä.
Sitten edellisen päiväkirjaentryni jälkeen olen jaellut kaupungilla kahdesti jotain Alvar Aalto -museoon liityviä mainoksia tiettyihin kohteisiin: Ensin mainostettiin Alvar Aallon syntymäpäivän tapahtumaa ja sitten Maaliskuussa alkanutta Samuli Naamangan tuotoksia esittelevää näyttelyä, joka tuli Ben af Schulten -näyttelyn tilalle. Mainoksia jakelin tietysti fillaroiden ja ekalla kerralla osan myös jalan. Sen ekan kerran jälkeen meni vähän hermot, kun reittiään ei meinannut saada järkeväksi, vaan tuli mentyä ihme siksakkia ympäri kaupunkia ja välillä jopa tuli mentyä takaisin sinnepäin missä olin jo käynyt. No, keitin museolle palattuani itselleni paljon kahvia ja laadin kokemusteni pohjalta järkevämmän reitin ja seuraava mainosten jakelu sujuikin sen turvin jo todella leppoisasti ja nopeasti. Sen kierroksen aikana mua tuli vastaan pari japanilaista tyttöä: Näytin heille uutta WWW-käyntikorttiani ja kysyin, että olenko osannut kunnolla translitteroida nimeni katakana-merkeille (ユハペッカ・トルワネン). Heidän mielestään se oli ihan oikein kirjoitettu.
Museon perusnäyttelyä muutellaan parhaillaan ja olen välillä avustanut siinä hommassa museomestaria: Kannoimme poppelivanerista tehdyt levyt sinne museosaliin ja ruuvailimme ne seinään kiinni. Mutta äsken siinä perusnäyttelyn muuttamisessa työskenteli joku keikkatyöläinen viikon parin verran. Jotain ihme pömpeleitä hän museomestarin kanssa pykäsi.
Alvar Aalto -säätiön Taulumäen toimipisteellä on myös yksi siviilipalveluspaikka. Eräänä päivänä museomestarin ja sivarin kanssa kuskasimme sen sivarin kaikki tavarat hänen häthätää hankkimastaan vuokra-asunnosta hänen sivaripaikkansa tarjoamaan asuntoon. Olihan se vähän raskasta ja kyllähän se tympäisi jo etukäteen, kun omakin viimeisin muuttorumba oli vielä sen verran tuoreena muistissa. Mutta se kyllä hoitui nopeammin kuin se mun oma muuttorumba.
Yhä vaan teen kaikkein eniten sitä Alvar Aalto -aiheisten lehtiartikkeleiden lisäämistä tietokantaan. Kyllä mä olen erittäin varma, että jaksan tehdä sitä täydet 6 kk, mutta jos sitä tekisi esim. koko loppuikänsä, niin alkaisi varmaan viirata päästä tms. Eräänä päivänä mulla oli peräkanaa 6 kpl ruotsinkielisiä artikkeleita hoidettavana; Kiinnosti kyllä niin paljon, että taju meinasi lähteä – NOT!!! No, onneksi yksi niistä oli aika mielenkiintoinen haastattelu. Yks aika kiva juttu mun työssä on se, että pääsen kirjoittelemaan paljon täytekynilläni: Siinä käsitellessäni niitä artikkeleita mä luen ne ja samalla kirjoitan jollain täytekynällä paperille ylös vastaantulleita sanoja, jotka saattaisivat löytyä YSA:sta. Sitten WWW-selaimella tarkistan, että mitkä sanat todella löytyivät YSA:sta ja sen mukaan sitten teen punakynänäni toimivalla täytekynälläni niihin paperille kertyneihin sanoihin asiaankuuluvat merkinnät. Sitten vasta voin kirjoittaa tietokannan tietueen kenttään ne YSA-sanat.
Ekan kansiollisen lehtiartikkeleita naputtelin tietokantaan 15.-22.1.2008 välisenä aikana, mutta senhän oli edeltäjäni jo suurelta osin läpikäynyt. Tokan kansiollisen naputtelin tietokantaan 25.1.-6.3.2008 välisenä aikana. Aina naputeltuani yhden kansiollisen tietokantaan olen liimaillut kaikki sillä aikaa mediatarkkailufirmasta saapuneet artikkelit uuteen kansioon talteen. Kolmatta kansiollista olen naputellut tietokantaan 12.3.2008 lähtien.
Välillä olen tehnyt myös aika paljon puuttuvien piirustuskopioiden kartoitusta: Kaikki Alvar Aallon ja hänen arkkitehtitoimistonsa tekemät piirustukset on pyritty valokopioimaan mahdollisimman kattavasti ja ne valokopiot on laitettu kansioihin, joita on muutama kymmenen hyllymetriä. Vain ja ainoastaan tohtoritason tutkijat saattavat päästä tutkimaan niitä alkuperäisiä piirustuksia. Jos siis vaikkapa jonkun arkkitehtuurin opiskelijan täytyy päästä tutkimaan jonkin talon piirustuksia, niin hän pääsee tutkimaan nimenomaan noita valokopioita. Ns. Pääkansiosssa on lueteltu kaikki piirustukset. Kullakin piirustuksella on signuminaan oma juokseva numeronsa. Minä olen sitten tehnyt silleen, että otan pääkansion ja sillä hetkellä tutkittavana olevan piirustusten kansion ja sitten tutkin, mitkä pääkansiossa mainituista piirustuksista puuttuvat välistä ja kirjoitan ylös niiden juoksevat numerot. On niitä puuttuvia tullut vastaan aikalailla. Olen läpikäynyt jo ainakin ns. sakraalirakennusten, siis mm. kirkkojen piirustusten valokopiot ja paikkakuntien kaavoitussunnitelmia. Toi homma on kyllä selvästi yksitoikkoisempaa kuin se mun tietokantahomma, mutta kyllähän se silloin tällöin menee.
Se yks mainitsemani museologiaa opiskeleva harjoittelija lähti jo pois. TEV-jaksolle on tänne tullut jo kaksikin naista: Ensin tuli yks Minna, joka tosin aika pian siirtyi sinne Taulumäen puolella. Vähän myöhemmin tuli yks Eeva, joka on tehnyt ainakin sitä lasten ja nuorten arkkitehtuuripajojen ohjaajan apulaisen hommaa ja tällä viikolla hän myös siivoilee, koska yks työntekijä, jonka vastuulla se yleensä on, on lomilla tän viikon. Oli se Eeva välillä myös siellä Taulumäellä.
Alvar Aalto -museollahan on myöskin pieni elokuvateatteri, jossa pyörii yleensä non-stoppina elokuva Jyväskylässä sijaitsevista Alvar Aallon suunnittelemista taloista. Siellä voi pyynnöstä nähdä muitakin Alvar Aalto -aiheisia lyhytelokuvia. Perehtyäkseni työhöni paremmin olen saanut työajallani katsoa läpi ne kaikki. Limsaa ja popcornia ei sentään saanut viedä sinne elukuvateatteriin mukanaan. Siinä niitä lyhytelokuvia läpikäydessäni kävi ilmi, että listalla olevista elokuvista kaksi on kadoksissa.
* * *
Keskiviikkona 30.1.2008 japanin kielen tunnille fillaroidessani mun fillarin eturenkaaseen ilmaantui joku ihmeen läpyskä, joka hankasi lokariin. Sitten sen tunnin jälkeen huomasin, mikä se oli: Se oli jonkin kengän koron kantalappu, josta törötti naula joka se oli uponnut renkaaseen. Kotimatkalla ajoin ensin tosi hitaasti ja varovasti, mutta siinä Kolmikulman tienoilla jalkauduin. Kiinnosti ihan vitusti sen etukiekon sisäkumin vaihtaminen – NOT!!! Onneksi multa tosiaan löytyi ehjä sisäkumi, jonka laitoin sen puhjenneen tilalle. Pitäis jaksaa paikata se puhjennut sisäkumi jonain päivänä. On tosiaankin nopeampaa vaihtaa puhjennut sisäkumi ehjään sisäkumiin kuin paikata se puhjennut sisäkumi samantien.
Tammi-helmikuun vaihteessa mun vanhemmat kävivät mun luona jonain viikonloppuna lauantaina, eli tod.näk. 2.2.2008. Emme käyneet kaupassa.
7.3.2008 alkaen on Alvar Aalto -museolla ollut näytillä Samuli Naamangan töitä. Hän on lähinnä muotoilija ja sisustusarkkitehti. Se näyttely kestää 25.5.2008 saakka. Siinä maaliskuun alkupäivinä se Samuli pyöri siellä museolla ja sain häneltä nimmarinkin.
7.-8.2.2008 tuli osteltua vähän levyjä Levykauppa Äxästä. Tällaiset levyt ostin:
Viikonloppuna 8.-10.2.2008 kävin Seppälän K-Citymarketissa ostamassa tosi paljon ruokaa ja ruoka-aineita sekä tein peräti neljää sorttia ruokaa pakastimeen säilöön ja työpaikalla syötäväksi:
Keskiviikkona 20.2.2008 mulle tuli kirjastolta saapumisilmoitus, jossa kerrottiin, että anime-DVD nimeltä ”Final Fantasy: Unlimited. Phase 6” oli saapunut. Noudin sen muutaman päivän sisällä ja katsoin sen. Yhä vaan tuo anime-sarja jaksaa kiinnostaa. Pääsispä pian näkemään sen seitsemännen eli viimeisen osan.
Helmikuun loppupuolella lakkasimme käyttämästä Kahvila Belvederen takahuonetta sosiaalitilanamme, koska sinne kahvilaan tuli uusi kahvilayrittäjä pyörittämämään kahvilabisnestään. Meitä varten eräs toimistotila muunnettiin sosiaalitilaksi. Kahvila alkoi toimia maaliskuun alusta lähtien nimellä Café Alvar
Perjantaina 29.2.2008 olin Infernossa, koska siellä Hear Radion järkkäämä goottirokki-ilta nimeltä Inmost Night, mutta se rokkibaari möhli vähän kaiken. Ensinnäkin alunperin sen mestan piti aueta klo 20:00, mutta hepä olivatkin vasta äskettäin vaihtaneet aukeamisajaksi klo 22:00. Koko homman piti maksaa tasan 0 € + jotain 1 € narikka, mutta nytpä siellä olikin peräti 5 € pääsymaksu, johon sisältyi narikka. Lisäksi Inferno tunki siihen samalle illalle vielä jonkin hevibändin levyn ennakkokuuntelutilaisuuden, joten Hear Radion tiskijukkien piti odotella jotain tunnin verran sen loppumista ennenkuin he pääsivät soittamaan levyjään.
4.3.2008 ostin Airon Musiikista pikästä aikaa CD:n. Se oli Dir en greyn EP nimeltä six Ugly.
Perjantaina 7.3.2008 allekirjoitettiin TEV-jakson jatkon sopimus: Se eka 2 kk jakso tuli täyteen 13.3.2008 ja me sovimme, että olen siellä TEV-jaksossani täydet 6 kk eli 11.7.2008 saakka. Jiihaa!
Viikonloppuna 7.-9.3.2008 tein taas paljon ruokaa pakastimeen.
9.3.2008 tilasin Pendemoniumilta Noodler's Ink Polar Blue -täytekynämustetta pullollisen ja lisäksi vielä kolme konvertteria. Ne eivät ole vielä saapuneet.
Ekolo vietti synttäreitään 10.-15.30.2008 ja sen kunniaksi oli paljon tarjouksia, joista minä hyödynsin aivan täysillä tätä: Kaikki Ole Hyvä -pesuaineet olivat 20% alennuksessa. Mä sen viikon melkein jokaisena arkipäivänä vein jotain Ole Hyvä -sarjan pulloja täytettäväksi Ekoloon ja perjantaina tuli niistä viimeinenkin täyteen. Kyllä nyt kelpaa!
Samalla viikolla tuli bongattua jonkin verran japanilaisia: Ensin keskiviikkona 12.3.2008 yksi japanilainen jätkä kävi siellä Alvar Aalto -museolla. Sitten torstaina 13.3.2008 niitä kävi kaksi. Perjantaina 14.3.2008 menin töiden jälkeen katselemaan siinä vieressä ollutta Keski-Suomen Museota (jonka Alvar Aalto on suunnitellut), koska siellä on nykyän perjantaisin vapaa pääsy ja sen museokierroksen jälkeen kohtasin aulassa kolme japanilaista tyttöä. Kaikki nämä kuusi japanilaista olivat muistaakseni jotain arkkitehtuurin opiskelijoita. Ehkä japanilaiset ovat vain kohteliaita, mutta heihin tuntuu tekevän jonkinlaisen vaikutuksen se, että jossain hevonkuusessa joku viitsii opetella japania, vaikkei vielä kovin paljoo sitä osaisikaan. Ja ovathan he vähän ihmeissään, kun kertoo niille, että täällä suomessa kuunnellaan myös J-Rockkia ja lehtitelineistä voi löytyä suomennettua mangaa sekä sudokua ja kakuroa.
17.3.2007 kävin Jyväskylän uudessa kirjakaupassa olleessa loppuunmyynnissä: Pelastin sieltä itselleni pullollisen Waterman Florida Blue -mustetta. Siinä kassalle jonottaessani iski sähkökatko, mutta onneksi sain maksettua käteisellä. Vähän sen jälkeen Elosen rappusten yläpäässä näytti yks tyttö aika tutulta ja kun menin hänelle heittämään läppä, kävi ilmi, että hän oli kuin olikin Radiomix joka on IRC-Gallerian J-Rock Jyväskylä -yhteisön nykyinen ylläpitäjä. BTW Sen yhteisön nukkekammo ja P44V0 on tullut nähtyä ja tavattua jo monta kertaa, koska he ovat mun kanssa samalla japanin kielen kurssilla.
Keskiviikkona 19.3.2007 otatin itsestäni muutamia kuvia siellä työpaikallani. Kuvat otti valokuvaaja Maija Holma. Töiden jälkeen menin Wayne's Coffeehen juomaan jotain mitälie ”smoothieta” tms. kuumaa juomaa ja tekemään japanin kielen läksyjäni. Illalla piti olla tasan kello viideltä käsitetaiteilija Juha-Pekka Väisäsen johtama performanssi nimeltä 5 monissa Suomen kaupungeissä. Idea oli siis se, että piti jollain julkisella mahdollisimman monta ihmistä ”jäätyi” paikoilleen viideksi minuutiksi protestina sille, että Irakissa on sota jatkunut jo viisi vuotta. Edes tuo Juha-Pekka Väisänen itse ei osannut sanoa, että mikä täällä Jyväskylässä oli se paikka, jossa oli tarkoitus jäätyä oikealla hetkellä. Jyväskylä on onneksi siitä simppeli kaupunki, että täällä on yksiselitteisen varmasti eräs paikka, joka on niin keskeinen paikka koko kaupungissa, ettei mitään muuta paikkaa kertakaikkiaan voi pitää keskeisempänä kuin se, nimittäin Kävelykadun ”Kompassi”. Siispä päätin hengailla sen tienoilla vähän ennen iltaviittä siinä toivossa, että siellä muitakin ihmisiä ”jäätyisi” niin että itse. Ja paskat! Ei siellä kukaan muukaan ”jäätynyt”, joten en sitten minäkään. Menin sitten japanin kielen tunnilleni. Vein sinne J-Rockkia soitettavaksi osana päivän kulttuuripläjäystä ja vastapainoksi kaikelle sille Enkalle ym. lällymmälle japsimusalle, jota meidän opettaja on meille soittanut. Soitimme Dir en greyn biisin nimeltä ”Kodou” levyltä ”Withering to death.”.
Tämän pääsiäisviikonlopun eli 21.-24.3.2008 ajan on ollut mulla vapaapäiviä. Mun vanhemmat kävivät täällä 22.3.2008. He toivat mulle tänne toisen konttorituolin: Se oli vuosikausia konttorituolinani, kun asuin vanhempieni luona ja nyttemin siihen on asennettu pyörät alle. Se sijoitettiin kirjoituspöytäni ääreen. Lisäksi he toivat tänne mun karttapallon, jonka aion lahjoittaa yliopiston hissan laitokselle. Sille on jo käyttäjä tiedossa. Kävimme ensi Seppälän Kirpputorimarketissa, jossa ostimme mulle mm. kelloradion. Sitten kävimme Seppälän Prismassa.
Astioitakin ostelin viikko pari sitten. Siellä Alvar Aalto -museolla huomasin, että myöskin Iittalan Teema -sarjan kuppeja pystyy pinoamaan korkeiksi pinoiksi. Eli ei välttämättä kannata maksaa itseään kipeäksi Iittalan Ego -sarjan kuppeja ostelemalla, vaikka ne ovatkin siitä hyviä, että niitä voi pinota vaikka kuinka korkeiksi pinoiksi. Mä ostin ensin SOKOS-tavaratalosta yhden 4 dl Teema-sarjan valkoisen kupin tarkistettuani, että se tosiaankin on halvempi kuin samankokoinen Ego-sarjan kuppi. Lisäksi se oli siellä alennuksessa. Sitten ostin vielä Seppälän Prismasta 4 kpl säästöpakkauksen 3 dl kuppeja Teema -sarjasta ja valkoisena. Lisäksi on tullut ostettua ainakin yksi XS-kokoinen vati Arabian KoKo-sarjasta.
Iittalan Ego -mallistossa on siis 1, 2 ja 4 dl kupit aluslautasineen. 1 dl kupeille mulla ei ole toistaiseksi käyttöä, koska en omista espressokeitintä tai edes ”mutteripannua”. 2 dl kupeille ei ole vastinetta Teema-sarjassa, joten niitä varmaan ostan Ego-sarjasta lisää. 3 dl kuppia Ego-sarjassa ei siis ole, mutta Teema-sarjassa on, joten niitä ostan varmaan vielä jonkin verran siitä Teema-sarjasta. Mutta 4 dl kuppia on sekä Ego- että Teema-sarjassa, joten ostan sitä siitä sarjasta, missä se on halvempi eli Teema-sarjasta.
]]>Menin työkkäriin papereineni ja siellä sitten vahvistettiin, että olen tuolla TEV-paikassa ensi alkuun 2 kk. Jos menee hyvin, niin olen siellä vielä 4 kk päälle. Mutta heti jos jostain löytyy oikea työpaikka, niin ton TEV-jakson saan poikki koska vaan.
Kävin varmuuden vuoksi Kelassa selvittämässä, miten toi TEV-paikka vaikuttaa mun muihin tukiin. Tulos oli ±0. Kävin nukkumassa kotona muutaman tunnin torkut. Sitten menin tän vuoden ekalle japanin kielen tunnilleni, joka oli taas kklo 17:30–19:00. Sieltä siirryin Kulttuuriklubi Siperiaan, jossa oli alkanut jo iltakuudelta eka Piraattikino. Siellä oli jo meneillään leffa nimeltä Good Copy Bad Copy. Sen jälkeen näytettiin leffa ”Steal This Film” ja sen kakkososa. Lisäksi tuli syötyä paljon sipseja ja juotua kupillinen vihreää teetä.
Kotimatkalla kävin Seppälän Filmtownissa. Otin sieltä vuokralle anime-DVD:n nimeltä Kikin lähettipalvelu. Samalla siirryin VIP-asiakkaaksi. Ostin myös jotain limsoja ja karkkia.
Torstaina katsoin sen em. anime-DVD:n. Se oli ihan kiva, mutta on se Hayao Miyazaki tehnyt parempiakin animeita. Sitten singahdin kauhealla kiireellä palauttamaan sitä DVD:tä Filmtowniin. Sieltä menin Prismaan ruokaostoksille. Ostin itselleni myös uuden Maglite Solitaire -taskulampun, koska mun entinen meni pilalle, kun paristo vuoti nesteitä sen sisälle. Siellä Prismassa oli myös Riku Meskanen. Kotiin päästyäni asensin siihen taskulamppuuni karbiinihakasen ja laitoin sen lampun avainnippuuni.
Perjantaina menin fillarilla keskustaan. Ensin kävin Yliopistopainossa teettämässä muutaman tulostuksen ja jonkin verran valokopioita. Nyt mulla on niitä mun WWW-käyntikortin japsiversioita aikamoinen läjä. Sitten menin kaupunginkirjastoon, jossa mm. otin varaamani kirjan lainaan. Lopuksi menin Ekoloon ja täytätin siellä muutaman pesuainepullon. Kotiinpäästyäni valmistauduin lauantaista Helsinginreissua varten mm. Pesin siinä samalla pari koneellista pyykkiä.
Lauantaina nousin ylös tosi aikaseen ja fillaroin mun 30-litrainen reppu selässäni juna-asemalle. Näin lyhyellä reissulla ei kannattanut käyttää mitään isoa kassireppuakaan. Nousin junaan, joka lähti klo 06:30. Saavuin Helsinkiin klo 09:25. Kiertelin vähän kaupoissa. Stockan Akateemisesta ostin mm. viivoitettuja ja viivoittamattomia A7-kokoisia pahvikortteja, Montblanc-täytekynämustetta sinisenä ja pari lyijykynää. Temperasta ostin mm. pullollisen Caran d'Ache Colors of the Earth Storm -täytekynämustetta. Se on arvosteluiden mukaan sellaista lähinnä purppuraa tai violettia, mutta voi joskus näyttää lähes mustalta.
Sitten talsin Kahvila Soihtuun. Olin etuajassa paikalla. Siellä oli klo 12:00 alkaen reilun neljän tunin mittainen Linux-tuen tapaaminen meille keikkalaisille.
Sitten talsin SOKOS-tavaratalon ruokosastolle. Sieltä ostin Chef Wotkinsin kumpaakin vegaaneille kelpaavaa soijaleikettä. Pikakassalle mennessä huomasin, että siinä vieressä oli poikkeuksellisen hyvä valikoima Ritter Sportin suklaalevyjä. Minähän heti kärppänä hain sieltä sen minttusuklaalevyn ja hieman etsittyäni huomasin, että myös marsipaanisuklaalevy on vegaaninen, joten ostin senkin.
Ostin junalipun juna-asemalta. Junani lähti klo 18:30 ja oli Tampereella klo 19:56. Jatko-yhteys yhteys Jyväskylään lähti 20:05 ja olin Jyväskylässä klo 21:36. Hain fillarini ja ajelin kotiin. Lunta satoi kuin jalkarättejä.
Sunnuntaina pesin kaksi koneellista pyykkiä.
]]>Lauantai-iltana vähän ennen iltakuutta kävin vähän Prismassa ruokaostoksilla. Illemmalla kävin uudestaan Ärrällä. Palautin sinne tyhjiä pulloja ja ostin lisää kofeiinipitoisia juomia. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä luin viimeisen eli seitsemännen osan Nausicaä-mangasta. Se oli mainio. Koko se manga on kyllä uskomaton eeppinen tarina.
Maanantai-aamuna menin aamukymmeneksi työkkärin tapaamiseen. Siellä mulle määrättin kaksi työelämävalmennuspaikkaa, joihin mun täytyy välittömästi hakea (Agorasta ja Alvar Aalto -museolta) ja lisäksi otettiin kolmas (Keski-Suomen Ympäristökeskukselta), johon yritän hakea, vaikkakin mun koulutus ei aivan tarkalleen sovi siihen. Soitin samantien niihin kahteen paikkaan. Toiseen sovittiin jo haastatteluaika.
Fillaroin Alvar Aalto -museolle ja pudotin siellä postiluukusta mun CV:n, jotta he ehtivät lukea sen ennen haastatteluani. Agorassa on jo mun CV.
Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa sen Nausicaä-mangan ja ottamassa lainaan muutaman varaamani kirjan. Lisäksi ihan ex tempore otin lainaan Ilman naista -sarjakuva-albumin.
Fillaroin Tourulaan. Kohtasin sen yhden Camelotista tutun mudaajan. Hänen kanssaan juteltuani tulin siihen tulokseen, että mun kandee viedä CV:eni Avoimeen yliopistoon ja Kesäyliopistoon. Niinpä sitten tein sen.
Kävin siinä vieressä Keski-Suomen ympäristökeskuksessa viemässä heille valmiiksi CV:eeni. Sitten fillaroin kotiini. Kotona luin yhdelta istumalta sen Ilman naista -sarjiksen. Olen jo sitä netistä lukiessani pitänyt siitä kovasti. Siinä albumissa on ne samat sarjakuva-stripit ja ainakin kaksi sellaista strippiä mitä ei wepissä näy.
]]>Siellä Giggling Marlinissa kohtasin pitkästä aikaa mun viimeisen kämppikseni ja hänen kivan tyttöystävänsä, joka jotakuinkin kapsahti kaulaani. He ovat menneet kihloihin ja he menevät naimisiin ensi kesänä. Myöhemmin siellä raflassa oli myös Sonicjam. Lähdin sieltä raflasta joskus valomerkin jälkeen.
The Fountain Pen Networkissa oli vähän hassu tarjous josta en voinut kieltäytyä eräässä topicissa: ”Paper sampler, (want me to snail mail some?)”. Mähän käytin sitä tarjousta hyväkseni ja tänään mulle tosiaan tuli jenkkilästä saakka Snail-Mail, jossa oli puolenkymmentä erisorttisen muistikirjan sivua.
Tosiaan, myös itse kirjoituspaperilla on vaikutusta siihen, miten kivaa se täytekynän käyttö on. Jokin raapivampi täytekynä saattaa tuntua jopa siedettävältä, jos sillä kirjoittelee tosi sileälle paperille. Moleskine-muistikirjoissa on kyllä erittäin sileää paperia. Muita aika tärkeitä täytekynäystävälliseltä paperilta vaadittuja ominaisuuksia ovat ainakin se, ettei paperin pinnoite (esim. kaoliinisavi) saa estää musteen tarttumista paperiin. The Fountain Pen Networkissa olleiden arvosteluiden mukaan Paperblanks-merkkiset muistikirjat ovat ilmeisesti juuri sen takia ihan kelvottomia täytekynillä kirjoitteluun lähes kaikki, kun muste ei tartu niihin kunnolla. Toisaalta muste ei saa levitä niin, että esiintyy ilmiötä nimeltä ”feathering”. Toisaalta ”feathering” on myös täytekynämusteen ominaisuus, eli joillakin täytekynämusteilla sitä esiintyy herkemmin kuin muilla. Noodler’s Ink Blackilla sitä ei tapahdu, vaikka kirjoittaisi sanomalehtipaperille, mutta kaikkein vähiten sitä pitäisi ilmetä saman puljun uudella X-Feather -musteella, joka on nimenomaan sitä silmälläpitäen suuniteltu. Musteen läpivuotaminenkin (engl. bleed-through) on aika perseestä. Ohuemmilla papereilla sitä tapahtuu herkemmin. Ja ehkä sitä tapahtuu herkemmin ”märemmillä” kynillä. Moleskine-muistikirjoissa sitä voi esiintyä joillakin täytekynämusteilla, kuulemma, mutta itselläni ainoa muste jolla olen sitä tähänmennessä huomannut tapahtuvan, on Noodler’s Ink Polar Blackin prototyyppi, jonka testailuun osallistuin. Lopullista tuotetta en vielä ole ostanut.
Kenties pidetyin paperitarvikevalmistaja täytekynäharrastajien keskuudessa on ranskalainen Clairefontaine. Sitä kyllä hehkutetaan kaikkialla koko ajan eikä varmaankaan suotta. Myöskin esim. Rhodia ja Miquelrius ovat arvostettuja. Kieltämättä ainakin tuon saamani Clairefontaine-merkkisen muistikirjan sivu on sormella tunnusteltuna aivan uskomattoman sileä. Kyllä tollaiselle paperille on varmaan ihanaa kirjoitella täytekynällä. Täytyy myöhemmin kokeilla kirjoitella näihin papereihin.
]]>Sitten menin Sokos-tavarataloon. Ostinpa vielä toisen Iittalan Ego -malliston 2 dl kahvikupin aluslautasineen, sekä Arabian KoKo -malliston XS-kokoise lautasen vaaleansinisenä. Noi kumpikin mallisto on tän kuun loppuun 20% alennuksessa S-etukortin omistajille. Lisäksi ostin ekan kerran Robert's Coffeen Suklaakahvia. Kävin vielä Mestarin Herkun puolella ostamassa tummaa soijarouhetta ja menin kotiini.
Mulle tuli meilissä Post^H^H^H^HItellalta vastauksia työhakemuksiini. Mulla oli sisällä jo kauan sitten jättämäni kaksi hakemusta ja kolmannen olin jättänyt pari päivää sitten. Niistä kahdesta ekasta toiseen tuli hylkäyspäätös ja kolmanteen hakemukseen tuli myös hylkäyspäätös. Mutta vielä odottelen siis vastausta yhteen hakemukseen. Se olis vähän ennen joulua tapahtuvaa postinlajittelua.
Eilen olin ottanut kaupunginkirjastolta mukaani uusimman Jylkkärin. Tänä aamuna muistin lukea sen ja heti toka sivulla kerrotiin, että toimittajaksi oli valittu Iiro-Pekka Airola. Sitä mä kyllä ihmettelen, miksei ne voineet ilmoittaa valitsematta jääneille, kuten mulle, tavalla tai toisella, esim. meilitse.
Tänään tein aika ison satsin Keittoa™ ja laitoin ne kaikki pakastimeen.
Laitoin Itellalle äsken neljännen työhakemukseni. Se olis postinlajitteluduunia, jota tehdään ensi vuoden puolella.
* * *
Noi em. kirjat eli ”Fruits” ja ”Fresh Fruits” ovat sellaisia valokuvakirjoja, joissa on valokuvia japanilaisista teineistä, jotka pukeutuvat itse kehittämällään tyylillä. Tosin on sinne muutama Lolita-tyylinenkin tapaus eksynyt mutta onneksi ei yhtään gyaru-tyylisiä. On siinä kirjassa kyllä tosi tyylikkäitä kuvia tyylikkäistä ihmisistä. Ja siinä kirjassa olevat tytöt ovat tosi söpöjä.
Gyaru-tyylinen pukeutuminen ja meikkaus on mun mielestä aika ällöä ainakin liian pitkälle vietynä. Varsinkin sellaiset gyarut, joilla on kaikkein tummin keinorusketus, ovat ihan kamalia. Lolita-tyylinen pukeutuminen on mun mielestä ihan nättiä, mutta se aika helposti toistaa itseään. Lolitat ovat siis usein toistensa kopioita. Mutta noissa em. kirjoissa esitetty omaa tyyliä kehittävä japanilainen katumuoti on kyllä tosi hienoa. En kyllä tiedä, olisko mulla pokkaa samaan tapaan kehittää esim. kirppisvaatteista yms. jotain omaperäisiä asukokonaisuuksia. En mä varmaan edes osais.
BTW Gyaru-tyyli näyttää rantautuneen jo Suomeenkin! Auuuuh! Katsokaa vaikka!: http://irc-galleria.net/archive.php?nick=carryberry&album_id=all
* * *
Noi Iittalan Ego-malliston kupit ovat kiinnostaneet mua jo aika pitkään lähinnä siksi, koska niitä voi ihan huoletta pinota vaikka kuinka korkeaksi pinoksi kaappiinsa vailla pelkoa, että siitä pinosta tulee yhtään kiikkerä. Sen vuoksi ne eivät vie kauheasti tilaa kaapissa. On niissä sekin hyvä puoli, ettei niiden aluslatasissa ole minkäänlaista kuoppaa kuppia varten; Niitä siis pystyy hyvin käyttämään muihin käyttötarkoituksiin sillon kun ne eivät ole kupin aluslautasina. Ovat ne kupit toki ihan tyylikkäitäkin. Siellä SOKOS-tavaratalossa olen hyvällä menestyksellä kokeillut tehdä niistä jopa 6 kupin pinon. Mulla on ennestään Arabian Arctica-mallistosta jotain 1,5 dl ja 2,5 dl kuppeja ja niistä aika tulee kiikkerä pino jo kahdesta kupista. Mulla on nyt siis kaksi 2 dl kuppia siitä Ego-mallistosta ja varmaan pikkuhiljaa ostan niitä vielä lisää. Lisäksi haluan siitä mallistosta ainakin kaksi 4 dl kuppia aluslautasineen.
]]>Laitoin tähän WWW-päiväkirjaan takas sen asetuksen, että käytetään vain ja ainoastaan normaalia aikjärjestysstä kaikkialla. Jos pystyisin, niin säätäisin tän silleen, että etusivulla on uusimmat entryt käänteisessä aikajärjestyksessä ja muilla sivuilla noudatetaan normaalia aikajärjestystä. Mutta valitettavasti tässä bloggaussoftassa ei kertakaikkiaan ole sellaista asetusta. Opetelkaa siis käyttämään tän blogin arkistosivuja ja tota oikeassa ylänurkassa näkyvää kalenterin näköistä hökötystä sekä näppäimistön nappuloita Home, End, PageUp ja PageDown. Kamooon… Ei sen pitäisi olla vaikeaa.
Tänään olin Japanin kielen tunnilla. Sieltä palatessa kävin kaupunginkirjastolla noutamassa uudestaan lainaan sen anime-DVD:n nimeltä Naapurini Totoro. Se jäi kaivelemaan, kun edellisen kerran lainatessani sen katoin sen vain kerran läpi ja äskettäin alkoi tehdä mieli nähdä se uudestaan.
]]>Perjantaina pesin koneellisen pyykkiä. missing-pen -firmasta luvattiin lähettää siihen mun äskettäin sieltä ostamaani kynään uusi kärki. Itse asiassa se on jo postissa, vaikken ole vielä edes postittanut sitä vanhaa kärkeä. Ihan kivaa palvelua. Kieltämättä sekin oli aika kivaa, kun se Rolf Thiel oli laittanut sen mun kynän postiin, ennenkuin tilisiirtoni näkyi hänen pankkitilillään.
Hommasin tunnarin blogilista.fi:fin. Tämän WWW-päiväkirjan tiedot ovat tässä näin: http://www.blogilista.fi/info.php?id=16989 . Käyttäkää siis sitä, jos tätä WWW-päiväkirjaa blogilistan kautta luette. Siellä on se yks vanha entry, jossa on cc.jyu.fi:hin osoittava URL. Sen pitäisi poistua, jahka ylläpito huomaa meilini.
]]>Tämä kynä siis on muuten samanlainen kuin se mun suosikkitäytekynäni, mutta sen kuoret ovat eri väriset. Siispä koitan siitä kertoessani keskittyä vain siihen, miten tämä uusi kynä eroaa tuosta aiemmasta kynästäni: Kumma kyllä, tän kynän mukana ei tullut konvertteria, vaikka edellisessa kynässä sellainenkin tuli mukana. Onneksi mulla oli ennestään yksi Watermanin tekemä konvertteri vapaana, joten laitoin sen siihen kynään. Yks ikävä juttu tässä uudessa kynässä kyllä on: Se ei ole läheskään niin sileästi kirjoittava kuin se aiempi kynä. Tosin tässä hintaluokassa voi olla sen verran vaikeaa pitää huolta tasalaatuisuudesta, joten tuo voi olla ”normaalia”. Taidan lähettää tämän uuden kynän jollekin täytekynäkorjaajalle hiottavaksi jossain välissä. Tämä on kyllä selvästi tyylikkäin kaikista mun tähänastisista täytekynistä.
Haluaisin, että tämä kynä on tästedes mun allekirjoituskynä, koska: 1) siinä on riittävän kapea kärki, 2) sen kuorien väritys mätsää sinisen tai sinimustan musteen kanssa (eli tällä kertaa sinimustan musteen kanssa) ja 3) sen ajaton tyylikkyys sopii hyvin arvokkaimpiinkin allekirjoitustilanteisiin. Mutta kuten sanoin, sen kärki pitäisi ensin hioa sileäksi. Juuri nyt siinä on musteena sininen ”bulletproof” muste nimeltä Noodler's Ink Legal Blue. Myöhemmin aattelin ostaa siihen jotain sinimustaa Noodler's Inkin bulletproof-mustetta. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi: missing-pen.de-kaupan yksinoikeudella myymä Prussian Blue ja Pendemonium-kaupan yksinoikeudella myymä Legal Lapis. Mulla on ennestään kaksi tavallista sinimustaa mustetta. Toinen on Parker Quink Blue-black ja toinen on Montblanc Blue-black. Ensinmainitun värisävy on niin kaunis että siitä on vaikea panna paremmaksi. Varmaan jatkossakin käytän sitä aina sellaisissa tilanteissa, joissa haluan kirjoittaa sinimustalla musteella enkä tarvitse bulletproof-ominaisuuksia. Toiseksimainitun värisävy on aika ankea ja tylsä, sellainen lähinnä harmaa, joka hieman sinertää.
]]>