TEV tarkoittaa siis työelämävalmennusta. Arkikielessä sitä sanotaan usein työharjoitteluksi, mutta oikeasti työharjoittelu kai tarkoittaa osana tietyn ammatin opintoja olevaa harjoittelua. Tuollakin on yksi museologian opiskelija harjoittelemassa. TEV-jakson aikana työmarkkinatukea tulee normaalisti ja siihen vielä päälle ylläpitokorvausta 8 €/d. Töitä paiskotaan joka viikko maanantaista perjantaihin ja työaika on keskimäärin 6 h/d, johon sisältyy puolen tunnin pituinen ruokatunti. Siellä voi syödä omia eväitään Kahvila Belvederen takahuoneessa, jossa on mm. jääkaappi ja pakastin omille eväille sekä mikroaaltouuni. Voi myös käydä syömässä muualla, kuten Lozzissa, Ilokivessä tai Sykkeessä. Kahdesti päivässä on kahvitauko, ja niistä toinen on heti töihin tultua. BTW kahvit juodaan siellä koruttoman tyylikkäästi Iittalan Teema-sarjan kupeista eikä kahvinkeittimessäkään ole valittamista, koska se on mikäpä muu kuin Moccamaster-merkkinen. Tehtäväni kuvaus oli tällainen mol.fi:ssä:
Erilaiset työharjoittelutehtävät: mm. museomestarin apulainen, näyttelyiden pakkaus, näyttelyiden pystytys ja purkaminen jne. Aputyötä museon arkistossa, lasten ja nuorten arkkitehtuuripajojen ohjaajan apulainen, museon tiedottajan apulainen; postituksessa, jakelussa jne... Tarvittaessa myös museon siivoojan apulainen.
Tähän mennessä olen kaikkein eniten tehnyt sitä, että naputtelen tietokantaan kansioissa olevien Alvar Aalto -aiheisten lehtiartikkeleiden tietoja. Pari kertaa olen myös liimaillut kansioon niitä lehtiartikkeleita. Ne tulevat joltain mediatarkkailufirmalta. Kerran paketoin jotain jonkun tilaamia Alvar Aalto -aiheisia kirjoja postitusta varten valmiiksi. Joskus saatan työskennellä myös Alvar Aalto -säätiön arkistolla, joka sijaitsee Taulumäellä, mutta nykyään siellä ei oikein ole mulle sopivaa hommaa.
* * *
Maanantaina eli 14.1. tulin töihin 08:37. Sen jälkeen tulin töihin aina vähän ennen aamuyhdeksää tai tasan aamuyhdeksältä. Ekana hommana oli siirtää porukalla eräs perusnäyttelyn puinen näyttelyalusta paikasta toiseen. Lisäksi ainakin liimailin lehtiartikkeleita. Loppupäivä meni ainakin siihen, kun huolella katselin läpi koko perusnäyttelyn ja päälle vielä muuttuvan näyttelyn. Lisäksi tutkin aika paljon Alvar Aalto -säätiön kotisivua. Illalla menin kotiin Ekolon kautta.
Tiistaina 15.1. tuli Alvar Aalto -säätiön Taulumäen toimipisteeltä yks tyyppi kertomaan mulle, että miten niitä artikkeleita lisäillään sinne tietokantaan. Sitä olen sitten tehnyt suuren osan ajasta. Töitten jälkeen kävin ensin Ekolossa. Tapoin aikaani jossain Sohwin lähellä olevassa naamiaisasu- tms. -liikkeessä katselemalla. Iltakuudelta oli yhden Teron kotona levyjenkuunteluilta. Mä tulin sinne vähän etuajassa, kun en siellä em. liikkeessä jaksanut loputtomiin olla. Jokainen sai tuoda muutama levyn, joista kustakin kuunneltiin muutama biisi. Mä olin tuonut ainakin Dirpan CD:n nimeltä ”Withering to death.” ja Nine Inch Nailsin broken-EP:n. Lähdin joskus iltayhdeksän tai -kymmenen tienoilla kotiin.
Keskiviikkona 16.1. menin töiden jälkeen ompeluliikkeeseen: Siellä korjautin yhdet farkut, joissa oli jo perspaikat; Ne oli ommeltu tavallisella langalla, joka ei tietenkään kestänyt paljoo mitään ja yksi sauma oli sen vuoksi vähän revennyt auki. Mä annoin itse ostamaani paksua farkkulankaa sitä varten rullallisen mukaan, jotta se homma tulisi tehtyä sillä kunnolla. Sitten menin taas japanin kielen tunnilleni. Aikaa oli niin ruhtinaallisesti, että kerkesin siellä Voionmaan koululla kaikessa rauhassa lukea läksyjäni ennen tunnin alkua.
Torstaina 17.1. töiden jälkeen päästyäni kotiin pyykkäsin ainakin yhden koneellisen pyykkiä.
Perjantaina 18.1. melkein heti aamusta piti lähteä sen yhden harjoittelijan kanssa kaupungille jakelemaan hotellien auloihin yms. strategisiin paikkoihin Alvar Aalto -museon kevätohjelmaesitteitä. Sieltä palattuani huomasin, kun museolle tuli vierailemaan ent. kansanedustaja Kalevi Olin. Sain häneltä nimmarin. Kotimatkalla kävin noutamassa ompelimosta ne mun farkut pois korjauksesta ja sain sen farkkulankarullankin takas.
Viikonloppuna eli 19.-20.1. aika meni ainakin pyykkäillessä. Pyykkäsin sekä lauantaina että sunnuntaina ja yhteensä tuli pyykättyä kolme koneellista pyykkiä. Lisäksi tein pakastimeen varastoon keittoa, jotta mun ei enää tarvii rampata Lozzissa ruokatunnillani, kuten olin ekalla viikolla tehnyt, vaan voin pikaisesti lämmittää omat evääni Kahvila Belvederen takahuoneessa, kuten tein melkein kaikkina päivinä tokalla viikolla.
Tämän viikon maanantaina ja tiistaina eli 21.-22.1. en kai tehnyt töiden jälkeen mitään erikoista.
Keskiviikkona 23.1. lähdin aika aikaisin töistä, jotta kerkesin kaikessa rauhassa tehdä taas japanin kielen läksyni. Senkin jälkeen jäi vielä aika paljon aikaa yli. Käytin sen yhden toisen aikaisin saapuneen kurssilaisen kanssa jutteluun. Kurssin jälkeen kävin kaupunginkirjastolla ja Kolmikulman S-marketissa. Kotiinpalattuani huomasin mulle tullee kirjeen yliopistolta: En ollut päässyt siihen tiedottajan määräaikaiseen hommaan, johon olin hakenut. Kotona aloin vihdoin lukea sitä yhtä manga-pokkaria nimeltä Rave. Se oli osa 1.
Torstaina 24.1. oli pakko käydä taas Lozzissa syömässä, koska en ollut muistanut ottaa tarpeeksi keittoa työpaikan jääkaappiin mukaan. Töiden jälkeen menin kaupunginkirjastolle. Siellä luin ensin loppuun sen Rave 1 -manga-pokkarin ja sitten palautin sen. Se vaikuttaa ihan kohtalaiselta mangalta tähänastisen perusteella. On se kai luettava loppuun saakka ihan koko sarja.
Perjantaina tulin töihin poikkeuksellisesti jo 08:05 eli aikaisemmin kuin koskaan. Toin sinne pakastimeen säilöön aika paljon keittoa. Yhdellä työntekijällä oli synttärit. Kotiintultuani tuli vähän rikottua aateekoota lähinnä softapuolelta: Halusin päästä kokeilemaan uutta KDE 4.0:aa ja sen Debian-paketit olivat saatavilla vasta experimentalissa eikä ne edes toimineet. Samalla tuli asennettua experimentalista myös Äksän paketteja ja nehän olivat niin rikkisärkikatkipoikki, ettei mun Äkse edes lähtenyt käyntiin. Sain kuitenkin kaiken entiselleen downgradetuksella.
Tämä viikonloppu on mennyt ainakin pyykkäillessä ainakin neljä koneellista pyykkiä. Ensi viikolla pitäis jossain välissä tehdä työpaikalle vietäväksi jotain muutakin safkaa kuin pelkkää keittoa. Tosin kyllähän sitä on tähän asti jaksanut syödä, koska torstaina tuli vaihtelua syömällä Lozzissa. Mutta pakko saada noihin omiin eväisiinsä lisää vaihtelua. Mun tekee kovasti mieli ainakin tulista pastakastiketta, johon haluan feikkilihaksi soijasuikaleita ja pastaksi joko makaroonia tai vaihteeksi penne-pastaa. *DROOL* Toisaalta tekis mieli tehdä kunnon satsi sosekeittoa, johon tulis muutama bataatti mukaan.
* * *
Se Alvar Aallosta kertovien artikkeleiden lisääminen tietokantaan on ollut yllättävän mielenkiintoita hommaa. Ainoastaan se vähän tympäisi, kun yksi ja sama tapahtuma oli uutisoitu moneen kertaan ties kuinka monessa lehdessä, nimittäin se, kun Milanossa jossain arkkitehtuuri-tapahtumassa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston entisöintiin luovutettiin suuri rahalahjoitusshekki, jota varten oli kerätty rahaa pari vuotta. Toisaalta viime päivinä on ollut aika mielenkiintoista lukea artikkeleita, joissa kerrotaan siitä kohusta ja debatista, joka syntyi siitä, kun Seinäjoen kaupunki päätti ostaa 750000 mk:lla erittäin kattavan kokoelman Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia lasiesineitä. Mun käsiteltävänä on lehtileikkeitä alkaen vuoden 1996 lopusta ja niitä sitten lisään tietokantaan niin, että kansiot otan käsittelyyn takaperoisessa aikajärjestyksessä.
Muutama ruotsinkielinenkin artikkeli on jo tullut vastaan, mutta onneksi käsikirjastosta löytyy sanakirja ja virkamiesruotsin taidoilla selviän lopuista. Joskus olen joutunut katsomaan sieltä museon perusnäyttelystä lisätietoa ja joskus on pitänyt kysyä sen museon muilta työntekijöiltä lisätietoa.
Onhan tässä työn ohessa väkisinkin oppinut yhtä sun toista mielenkiintoista Alvar Aallosta sekä hänen elämästään ja aikaansaannoksistaan. Kieltämättä olen alkanut vähän fanittaa hänen designiaan ja arkkitehtuuriaan, mutta aivan kybällä dissaan niitä toistaitoisia insinööritoimistoja ja rakennusfirmoja, joiden takia Alvar Aallon suunnittelemiin taloihin on saattanut tulla ties mitä kämmäyksiä, jotka moni pistää sitten täysin syyttä suotta Alvar Aallon piikkiin. Alvar Aalto oli lähinnä arkkitehti ja teollinen muotoilija ja jossain määrin myös sisustussuunnittelija. Hän siis suunnitteli taloihin arkkitehtuurin, ja monia yksityiskohtia, kuten valaisimia, tuoleja ja ovenkahvoja. Hänellä oli arkkitehtitoimisto ja lisäksi hän oli lähinnä muotoilijana varsinkin huonekalufirmassa nimeltä Artek. Mutta insinööritoimistot sitten suunnittelivat niihin taloihin muita juttuja kuin arkkitehtuuria ja rakennusfirmat sitten käytännössä rakensivat ne talot. Tokihan asioihin on varmaan vaikuttanut sekin, kun ne talot on monta vuotta sitten tehty senaikaisista materiaaleista ja rakennustarpeista ja sen aikaisen tietotaidon turvin ja noudattaen senaikaisia rakennusmääräyksiä.
Alvar Aallon suunnittelemat valaisimet mietityttävät jossain määrin: Niissä on ihan hienojakin joukossa, mutta varsinkin myöhempinä vuosina suunniteltuja valaisimia on moitittu surkeasta hyötysuhteesta. Niissä sitä valoa nimittäin varjostetaan liikaakin. Jotenkin tekee mieli niiden pohjalta kehitellä jotain parempaa.
Kieltämättä katson Alvar Aallon suunnittelemia taloja nykyään eri lailla kuin jotain vuosi pari sitten. Ne tietyt yksityiskohdat ja suuremmat kokonaisuudet nimittäin toistuvat niissä. Tämä alkoi jo viime kesänä, kun kävin niissä kaupungin järkkäämissä opastetuissa kiertokävelyissä, joista yhdessä meille esiteltiin nimenomaan Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia.
]]>Filesystem | Size| Used|Avail|Use%| |Mounted on /dev/hda1 | 942M| 289M| 605M|30.7|[####.........]|/ udev | 10M| 72k| 10M| 0.7|[.............]|/dev tmpfs | 252M| 84k| 252M| 0.0|[.............]|/dev/shm /dev/mapper/VG02-LVhome | 42G| 16G| 26G|38.1|[#####........]|/home tmpfs | 252M| 0| 252M| 0.0|[.............]|/lib/init/rw /dev/mapper/VG02-LVopt |1488M| 606M| 807M|40.7|[#####........]|/opt /dev/mapper/VG02-LVtmp |1969M| 35M|1834M| 1.8|[.............]|/tmp /dev/mapper/VG02-LVusr | 12G|5575M|5991M|46.7|[######.......]|/usr /dev/mapper/VG02-LVusrlocal|3937M|2334M|1403M|59.3|[########.....]|/usr/local /dev/mapper/VG02-LVusrsrc | 984M| 411M| 523M|41.8|[#####........]|/usr/src /dev/mapper/VG02-LVvar |3937M|1313M|2424M|33.3|[####.........]|/var
Kyllä nyt kelpaa! Ja kyllä tää LVM eli Logical Volume Manager on nerokas keksintö, kun voi näin kätevästi muutella partitioitten kokoja. Toki tässä on omat vaaransa: Jos iskee sähkökatko just jonkin tosi kriittisen komennon aikana, niin sen jälkeen tod.näk. kellään ei ole enää kivaa ja tulee äitiä ikävä ja noin yleisesti ottaen vituttaa kuin pientä oravaa pakkasella, kun käpy jäätyi. Ainakin resize2fs tuntuu sellaiselta komennolta, että jos sen aikana tulis sähkökatko, niin tuho tulisi. Toinen aika tärkeä juttu on se, että AFAIK tällä hetkellä ainoat Linuxin tiedostojärjestelmät, joissa tiedostojärjestelmän kokoa voi myös pienentää, ovat ext2fs, ext3fs ja ReiserFS.
]]>Lauantaina kävin sitten kaupassa vähän ennen iltakuutta ja ostin enemmän ruokaa. Ostin myös fillariini uuden ketjun. Sieltä palattuani pesin kaksi koneellista pyykkiä.
Olen taas yhden WWW-sivun tai -sivukokonaisuuden laittanut weppiin, nimittäin mun runosivut. Mutta siellä olis vielä sellainen urakka, että pitäis laittaa se oikea dokumenttityyppi eli ”XHTML 1.0 Transitional” niihin sivuihin, joissa runot varsinaisesti sijaitsevat. Mun runosivuilla on muuten sairaan paljon symbolisia linkkejä. Oli siinä vähän hommaa, kun väkersin skriptin hoitamaan symlinkkien teon lakka-koneella, kun huomasin, etti lftp osaa netin yli kopsia symlinkkejä. Siinäkin oli vähän hommaa, kun päivittelin yhden skriptin, joka paketoi WWW-hakemistossa runojani kiljoonalla eri tavalla ja pakkausohjelmalla. Nyt kun LHA on myös vapaana implementaationa olemassa. käytin myös sitä.
En kyllä muista koska, mutta jokin aika sitten laitoin weppiin myös ne mun etuovikyltit, joilla karkoitetaan kerjääjiä, kaupustelijoita ja käännyttäjiä. Nyt siellon mukana myös puolankielinen teksti.
]]>Siirryin Mattilanniemeen ja menin MaD-houseen. Koitin kirjautua sisään johonkin Windows-työasemaan. Se urputti, että tunnarini on vanhentunut, vaikka sen piti vanhentua vasta seuraavana keskiyönä. Menin urputtamaan siitä tietohallintokeskuksen neuvontaan, josta mut lähetettiin kakkoskerrokseen etsimään käsiini jompikumpi kahdesta AD:n tms. ylläpitäjästä. Toinen heistä löytyi sosiaalitiloista. Hän laittoi mulle vuorokauden lisää aikaa mun tunnarille.
Sammutin wildeast-koneessa irssin ja screenin ja jätin irkkaukseni kapsin koneissa pyörivien IRC-klienttien varaan. Niinpä sitten poltin rompulle backupit WWW-sivuistani, Linux-serverin kotihakemiston sisälmyksistä ja wildeast-koneen kotihakemistosta. Kävin MaA-aulan kioskissa antamassa pois Pörssi Ry.:n kopiokortin ja sain siitä panttia 2 euroa.
Kumma kyllä ei ollut yhtään haikea tai tyhjä olo, vaikka olinkin jättämässä taakseni tietokoneympäristöä, jonka varassa iso osa Internet-aktiviteeteista oli ollut niin sairaan monta vuotta. Pikemminkin mua jostain kumman syystä hymyilytti.
Sen verran päivä tuntu elämän taitekohdalta, että sitä teki mieli hiukan juhlistaa. Ostinpa sen vuoksi Ekolosta seitanista tehtyjä savustettuja viipaleita ja nakkeja. Kotimatkalla kövin Seppälän kaupunginosassa kerrankin katsomassa Sportia-urheilukauppaa ja Toys ’R’ Us -kauppaa. Yllättävän paljon jälkimmäisestä löytyikin jopa aivan aikuisille jotain tavaraa, esim. Reiner Knizian suunnittelemia lautapelejä ja aikuisen kokoisia naamiaisasuja.
Juhlistaakseni lisää tuota päivää ostin vielä R-Kioskilta Dr. Pepperiä ja EDiä ja sitten jatkoin matkaa kotiin. Illalla mä muutaman tunnin verran editoin WWW-sivujani.
Tiistaina päätin vihdoin tehdä itselleni profiilin LinkedIniin ja Facebookkiin. LinkedIniin minut oli kutsunut Sähköjäniksen pomo Julius Valve. Facebookkiin minut oli kutsunut jaffa. Varsinkin Facebookissa seikkaillessa kyllä vierähti tovi, kun pompin tuttujen ihmisten profiileista muihin tuttujen ihmisten profiileihin ja siinä matkan varrella käytin heihin ”pokea” tai kutsuin heitä ”ystävikseni” tai otin käyttöön jotain vastaantulleita sovelluksia. Tässä ne profiilini ovat:
Saa koittaa, jos mä vaikka suostuisin ”ystäväksi”.
Lopulta huomasin, että WWW-sivuni eivät enää suostuneet latautumaan vanhalta WWW-saitiltani. Siispä kirjauduin IKI:n weppisvuille ja laitoin WWW-sivujeni edelleenohjauksen osoittamaan kapsi.fi:ssä sijaitseville sivuilleni.
Lopulta jaksoin taas editoida WWW-sivuani. Kuten voitte sivujeni etusivulta nähdä, entisen sivun nimeltä ”Tekemiäni WWW-sivuja” sisälmykset ovat nyt etusivuun upotettuna. Paljon kamaa täytyy vielä muokata sellaisee muotoon, että sen tohtii laittaa uuteen WWW-sivujen hakemistopuuhun tarjolle. Etusivulle kyllä ilmestyy sitten aikanaan linkki kuhunkin sivukokonaisuuteen, joka on tullut tarjolle.
Viimeisenä muokkasin tämän WWW-päivkirjan etusivun uuteen uskoon ja niin, että siitä mennään sisään tähän NanoBLoggerilla toteutettuun uuteen WWW-päiväkirjaani. P.S: Muistakaa poimia etusivulta RSS-feedi itsellenne.
]]>