Heräsin keskiyön tienoilla. Aamuyhdestä lähtien ratkoin eilen eli viime lauantaina ilmestyneen Suur-Jyväskylän Lehden sudokutehtävää. Siinä oli myös viime toissalauantaisen sudokun ratkaisu ja senkin mukaan olin saanut sen oikein. Aamuseitsemän tienoilla sain viimelauantaisen sudokun valmiiksi. Kokeilin myös, millaisen ratkaisun gnome-sudoku sille löytää ja sen saama ratkaisu oli identtinen mun tekemän ratkaisun kanssa. Samoin sen tarjoama ratkaisu siihen hteen Hesarin sudoku-tehtävään oli identtinen mun löytämän ratkaisun kanssa.
Karseesti tohon sudokuun saakin kulumaan aikaa varsinkin jos ei vielä osaa kunnolla tota hommaa. Mutta nyt ehkä opin sen verran lisää, ettei ainakaan tuontasoisiin sudokuihin pitäisi enää törsääntyä ainaskaan noin paljon aikaa.
Tosiaan, tietokoneelle sudokun ratkaiseminen on aivan triviaalia. Jopa gnome-sudoku ratkaisee sellaisen mun tietokoneella yhdessä hujauksessa, vaikka se ohjelma onkin kirjoitettu tulkattavalla kielellä nimeltä python.
Joskus taisin mainita, että Yatzy, Mancala ja KolorLines olisivat addiktoivia pelejä tms. Mutta se ei ole koko totuus:
No, ainakin jos yatzya pelaa käyttäen siihen ohjelmaa nimeltä Gnome Tali, se alkaa vähän tympiä: Yhä vaan harvemmin tulee uusia ennätyksiä. Sitäpaitsi tuossa ohjelmassa käytetty sääntömuunnelma on vähän kumma: Paria ja kahta paria ei voi saada ja Yatzyn voi saada kaksi tai useampia kertoja. Mutta IRL:ssä kyllä yhä viitsin pelata yatzya. Jos menen Vakiopaineeseen oman Tactic-merkkisen matkakäyttöön tarkoitetun Yatzy-setin kanssa, niin siitä viitsii ottaa käyttöön lähinnä vain sen pelipöytäkirjan, mutta Yatzy-nopat ja niitten pelialustan pyydän mieluummin sieltä Vakiopaineesta lainaan; on niillä en sen verran kiva pelata. Mutta ne em. pelipöytäkirjat ovat vähän pieniä. Jos joskus viitsin, kyhään varmaan LATEXilla oman Yatzy-pelipöyätkirjan ja otan siitä valokopioita esim. A5-kokoon.
Jazz Barissa on muuten nykyään joka maanantai yatzy-turnaus klo. 18.00 alkaen. Niitä pidetään siellä muistaakseni vappuun saakka. Palkintoina on juomalipukkeita. Eniten turnauksia voittaneelle on sitten joku yllätyspalkinto luvassa sitten joskus. Pitäis kyllä joskus muistaa mennä sinne.
Mancalaa en ole jaksanut viimeaikoina pelata, kun Debianin mukana tulevissa Mancala-peleissä on vähän tyhmiä niitten sääntömuunnelmat. Olen kyllä esittänyt Debian-väelle toiveen, että paketoisivat ainaskin yhden löytämäni mancalan pelaamiseen tarkoitetun tietokoneohjelman. Se oli tosin sellainen, etten itsekään ole saanut sitä kääntymään. Ainaskin Alga ja Tactic valmistavat jonkinlaista Mancala-settiä. Niissä kummassakin sen itse pelipaketin nimi on Kalaha. Mutta eipä ole ole tullut paikallisissa kaupoissa sitä vastaan. Tacticilta sen voi kyllä tilata suoraankin postiennakolla. Varmaan täytyy samalla tilata muutama yatzy-pöytäkirja, niin ei haittaa ne postikulut liikaa. Mutta enpä tiedä, kuka viitsisi pelata mun kanssa Mancalaa.
KolorLinesissä alkaa muuten vaan jossain välissä nousta seinä pystyyn silleen, että yhä harvemmin tulee uusi ennätys. Mutta kyllä mä silloin tällöin viitsin pelata sitä muutaman erän.
Joskus tulee pelattua myöskin jotain Gnome-työpöydän mukana tulevaa pasianssia. Pasianssiin liittyen tiedän yhden hassun arvoituksen:
K: Mitä kannataa tehdä jos eksyy jonnekin erämaahan?
V: Ala pelata pasianssia: Tuota pikaa joku ilmaantuu viereesi kertomaan,
että mikä kortti seuraavaksi pitää vetää.
Tein itselleni ison satsin pastakastiketta. Syön siitä osan keitetyn makaroonin kanssa ja loput menee vielä pakastelokeroon.
Ai niin… Kuulin jo ajat sitten irkissä, että se mun haastattelu oli telkkarissa. Mun vanhemmatkin olivat huomanneet osan siitä, kun ensin Pirkko-täti huomasi mut telkkarissa ja soitti heille. Deetsay taisi saada koko roskan videonauhalle, mutta en tiedä, onko se jo pistetty weppiin videopätkänä. Mutta vaikka oliskin, en tiedä, ilkeänkö katsoa sitä, kun se on kuitenkin ihme sönkötystä. Saanen muistuttaa, että olin valvonut aika pitkään, kun tota kuvattiin ja vain muutama tunti ennen ton kuvaamista olin saanut kutsun poliisikuulusteluun.
Se on on kumma juttu, kun joskus joku kauan sitten kuultu biisi alkaa ykskaks soida päässä eikä meinaa lakata millään ja sitä saattaa jopa vihellellä ajankulukseen. Tänään ohjelmassa on ollut Ami Aspelundin biisi nimeltä ”Fantasiaa”, jolla hän osallistui Suomen edustajana Euroviisuihin joskus vuonna miekka ja kypärä.
Päivittelin tänään sitä mun lävistysfirmaluetteloa hieman. Pari uutta firmaa tuli sinne.
Menempä nukkumaan.