WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 16 February 2006




04:58:40 EET @165

Menin nukq aamukolmen tienoilla. Heräilin ennen puoltapäivää.

Pyöräkorjaamosta tuli puhelu: Siitä mun fillarin etukiekosta oli mennyt sisäkumin lisäksi myöskin päällyskumi rikki. Päätin, että vaihdetaan sekin. Iltapäivällä neljän jälkeen lähdin talsimaan kohti keskustaa ja hain fillarini. Se mua kolaroinut tyyppi oli käynyt jo maksamassa koko korjauksen. Mä maksoin vaan etummaisen Cantilever‐tyyppisen vannejarrun jarrupalojen vaihdon. Se ei liittynyt siihen kolariin mitenkään, mut jotenkin tuli vaan sitä korjaustarvetta pohtiessa mieleen, että ne on aika vaihtaa.

Kävin apteekissa. Kävin vilkaisemassa Kauppakulman kaupat, mm. Europe Housen. En sentään sortunut ostamaan mitään, vaikkakin jossain Topsport‐urheilukaupassa teki mieli ostaa eräät talvisormikkaat.

Kävin ekan kerran uudessa levykauppa Äxässä. Sieltä ostin Rancidin CD:n nimeltä ”Life Won’t Wait”. Kävin myös katsomassa jotain Jack Woldskin ‐kauppaa. Sitten fillaroin kotiin.

Kotiin päästyäni lähdin aika pian siinä iltaseitsemän tienoilla Kuokkalan ostoskeskukseen. Ensin kävin postissa jättämässä yhden kirjeen: Mä olin päättänyt kirjoittaa Trent Reznorille Snail-Mailin, jossa kiitän häntä tosta viimekesäisestä Provinssirockin keikasta. Mulla ei ole hajuakaan, lukeeko hän sitä ikinä, mutta silti mä halusin lähettää tollaisen Snail-Mailin hänelle. Vielä näinäkin päivinä se keikka joskus muistuu mieleen ja tuntuu jotenkin epätodelliselta ja uskomattomattomalta, että mä todella olin sellaisella keikalla paikalla. Postissa käytyäni kävin ruokakaupassa.

Kotiin päästyäni olen ainakin vähän ratkonut Sudokuita. Se viimeksiostamani Sudoku‐kirja on nimeltään ”Sudoku‐instituutin ristikot”. Päätin koittaa, että kuinka vaikean vaikeustason tehtäviä kykenen ratkomaan. Päätin aloittaa tasolta nimeltä ”Vihreä vyö” (4⁄8) ja ratkoin sen tason ekan tehtävän. Se oli niin helppo, ettei siinä tarvinnut ristiinskannailun lisäksi mitään sen edistyneempää taktiikkaa. Sama toistui tasolla ”Purppurainen vyö” (5⁄8). Sitten kun koitin seuraavaa tasoa eli ”Ruskea vyö” (6⁄8), homma oli muuten samanlaista, mutta siinä tuli pienoinen yllätys: Huomasin, että sen tason ekan tehtävän pystyy ratkaisemaan kahdella hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Täytyy kyllä skannata se täyttämäni lomake ja kertoa siitä kirjan kustantajalle ja Suomen edustajalle. Seuraavana olisi taso ”Musta vyö” (7⁄8), jossa normaalien Sudoku‐ruudukoiden sijaan käytetään ruudukkoa, jossa on 4×4 kpl 4×4‐kokoisia ruudukoita. Sitten kun saa niistä viimeisenkin ratkottua, voi syöttää sen ratkaisunsa Sudoku-instituutin weppilomakkeeseen ja sen jälkeen saa Mustan vyön todistuksen. Viimeisenä tasona on ns. ”Punaisen vyön haaste” (8⁄8). Siinä on vain yksi iso Sudoku-tehtävä, jossa on 5×5 kpl 5×5‐kokoisia ruudokoita. Jos sen saa ratkaistuksi ennen 1.6.2006, voi osallistua kustantajan järkkäämään kilpailuun, jossa oikeinvastanneitten kesken arvotaan 1000 euroa.

Tänne taloon tuli Snail‐Mailien mukana Keskisuomalaisen näytenumero tuossa Ystävänpäivänä. Ratkoin äsken senkin mukana olleen Sudoku‐tehtävän ja se oli melko helppo, vaikka sen vaikeustasona oli 4 tähteä viidestä mahdollisesta. Ristiinskannailun lisäksi kyllä tarvittiin pienten numeroitten kirjoittelua ruutuihin.

Miten mä oon näin lyhyessä ajassa voinut oppia edes näin hyväksi Sudokuitten ratkaisijaksi? Varmasti löytyy mullekin ylivoimaisia Sudokuita, mutta niitten täytyykin olla tosi vaikeita. Ja noita 4×4‐ ja 5×5‐kokoisia Sudokuita en ole vielä koittanut. Saapa nähdä, meneekö niitten kanssa sormi suuhun.

Meenpä nukq.





14:18:32 EET @554

Heräsin muutama tunti sitten.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen