WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 16 March 2006




05:48:15 EET @200

Vietinpäs kerrassaan mukavan lukutuokion Franz Kafkan novellien parissa. Minullahan on lainassa kaikki hänen novellinsa sisältävä kirja nimeltä ”Kootut kertomukset”. Sen ykkösosa sisältää suunnilleen kaikki jo hänen eläessään julkaistut novellit julkaisujärjestyksessä. Kakkososa sisältää hänen loput novellinsa, eli hänen jäämistöistään löydetyt novellit, jotka on julkaistu postuumisti ja järjestettynä oletettujen kirjoittamisajankohtien mukaan. Nyt olen jo niin pitkällä tuon kirjan lukemisessa, että ykkösosasta on lukematta enää viimeinen novelli ja sitten olisi luettava vielä myös kakkososa. Kafkan novellit ovat usein sellaisia, että niillä joko luodaan jokin tietty tunnelma tai sitten ne voidaan tulkita mitä moninaisimmin ja usein varsin henkilökohtaisin tavoin. Varsinkin ”Muodonmuutos” on kyllä sellainen Kafkan novelli, että se on jokaisen ihan itse henkilökohtaisesti koettava ja tulkittava. Senhän mä luin vähän vuodenvaihteen jälkeen pyykinpesun lomassa. Vähän ehkä harmittaa, kun en käynyt katsomassa paikallisen Ylioppilasteatterin tekemää esitystä, joka pohjautuu siihen novelliin.

Jo viikkoja sitten luin novellin ”Rangaistussirtolassa”. Se on aika ahdistavakin novelli. Siitä tulee mieleen Nine Inch Nailsin biisin ”Happiness in Slavery” musavideo. Siitä novellista tehty ooppera pyörii näinä päivinä Helsingissä Aleksanterin Teatterissa Ooppera Skaalan esittämänä.

Tänään lukemistani novelleista mainittakoon ainakin seuraavaa: ”Selonteko akatemialle” tuntui jotensakin vaikuttavalta. Sen sanoma saattaa hyvinkin tämä: Siinä pilkataan sitä, kun saadakseen ihmisarvon ympäröivän yhteiskunnan silmissä pitää vaan apinoida tiettyjä käyttäymiskaavoja, vaikkei oikeasti kiinnostaisi pätkääkään. Jostain syystä juuri viinanjuonti on valittu erääksi tärkeimmäksi kaavaksi ja siitä suoriutuminen on tarinan päähenkilölle ja kertojaminälle eräs tärkeimmistä edistysaskeleista ja suoranainen läpimurto. Novellia nimeltä ”Hiilisangolla ratsastaja” lukiessa jotenkin mieleeni tulee se runoni nimeltä ”valehtelen”. Novellia nimeltä ”Pieni nainen” lukiessa taas tulee mieleeni runoni nimeltä ”sinua tarkkaillaan”, josta mulla on jo aika kauan ollut toka versio työn alla. Lienee vain ajan kysymys, koska siihen runoon ilmaantuu jokin viittaus tuohon em. novelliin. Siinä novellissa kuvataan eräs vallitseva tilanne ja tuodaan lukijan mieleen sen aiheuttama tunnelma. Novelli nimeltä ”Nälkätaiteilija” on muuten vaan jotensakin vaikuttava. Ehkä eniten huomioni kiinnittyy siihen, kun sen novellin päähenkilä toisaalta haluaa, että häntä ihaillaan ja toisaalta taas ei halua. Ja koskaan hän ei oikein ole tyytyväinen. Kieltämättä tuosta novellista tulee myös mieleeni David Blainen tempaus, jossa hän asusti monta viikkoa ilman ruokaa pienessä läpinäkyvässä laatikossa, joka roikkui Lontoossa Thames‐joen äärellä.





11:29:08 EET @436

Kuten ehkä muistatte, muutama viikko sitten lähetin Nine Inch Nailsin Trent Reznorille sen Snail‐Mailin, jossa kiittelin häntä siitä Provinssirockin keikastaan. Kirjoitin siihen kuoreen myös lähettäjän nimen ja osoitteen ja kas kummaa: Eipä se ole ainakaan vielä tullut bumerangina takas. Juuri sitähän varten on olemassa se käytäntö, että kirjoitetaan kirjekuoreen tiettyyn kohtaan lähettäjän nimi ja osoite, jotta kirje voidaan palauttaa lähettäjälle, mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta. En kylläkään voi täysin poissulkea sitä mahdollisuutta, että kirjeeni jumittaa jossain Interscope Recordsin toimistolla Ö‐mapissa. Mutta taisinpa silti löytää edes jotakuinkin oikean Snail‐Mail-osoitteen; Mä vaan katsoin, mitä WHOIS-serveri kertoo domainista nimeltä interscope.com :

Interscope Geffen A&M Records
New Media Department
2220 Colorado Ave. .
Santa Monica, CA 90404
US

Lisäsin vaan ton tekstin yläpuolelle tekstin ”Trent Reznor (Nine Inch Nails)”. Jätin kuitenkin osoitteesta pois ton rivin, jossa luki ”New Media Department”. Sitä en kyllä tiedä, onko Trent edes lukenut kirjettäni. Ainakaan en ole saanut siihen minkäänlaista vastausta, mutta moinen tapaus olisi entistäkin epätodennäköisempää kuin se, että hän edes lukisi kirjeeni. Mutta olisihan se toki sinänsä kiva ylläri :-) . Sen verran reilu olin, että kirjoitin kuoreen myös tekstin: ”FAN MAIL”. Eipähän Trent‐rukka suotta törsää jonain kiireisenä hetkenä kallista aikaansa jonkin kämäisen ihailijakirjeen lukemiseen tai edes avaamiseen. Lukekoot Snail‐Mailini vaikkapa vapaa‐ajallaan, jos yleensä lukee.

Ja todellakin, oli kertakaikkiaan ihan pakko kirjoittaa toi kirje, vaikka onkin niin äärimmäisen epätodennäköistä, että Trent Reznor lukisi sen. En juuri voinut sille mitään. Ja eipä sen kirjoittamisesta ja lähettämisestä ollut ainakaan kovin iso vaiva. Ja sitäpaitsi yrittänyttä ei panna.

* * *

Luin jostain Nine Inch Nails ‐aiheiselta foorumilta, että siellä Provinssirockissa Trent Reznor oli ainakin joskus Kauko Röyhkän keikan aikoihin tai jälkeen liikuskellut festarialueella, siis sellaisilla alueilla, joissa yleisökin sai liikkua. Lähinnä hänet oli bongattu siitä pääalavan edessä olevalta kentältä. Jotain valokuviakin sellaisista tapauksista löytyi. Ja Trent oli jopa rennosti heittänyt läppää eräitten faniensa kanssa. Vähän oon kyllä kade :-) . Mä olin kyllä etukäteen vähän miettinyt, että mitä mä sanoisin ja tekisin, jos olisin itsekin kohdannut Trent Reznorin. Varmaan keskustelu olisi mennyt esim. näin, jos olisin kohdannut hänet ennen keikkaansa:

– Excuse me. Are you Trent Reznor of Nine Inch Nails?
– Yes.
- Oh! Pleased to meet you. Can I have your autograph?
– Sure.

Sitten saatuani nimmarin keskustelu olisi jatkunut varmaan näin:

- Thank you very much! You really made my day! I really do not want to bother you more. But anyway, I really hope your gig will kick ass. Bye!
- Bye.

Siinä se. Ehkä jossain välissä olisin maininnut jotain siitä, miten paljon hänen musiikkinsa ja varsinkin lyriikkansa minulle merkitsevät, mutta se olisi vähän vaikea pukea sanoiksi.

No, eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus uudestaankin pääsen vielä Nine Inch Nailsin keikalle ja sen myötä kohtaan Trent Reznorin ennen tai jälkeen keikan. Ja saattaahan yllämainitusta olla apua jollekulle toiselle suomalaiselle, joka Trent Reznorin jossain sattuu kohtaamaan; mm. siellä em. foorumeilla eräät suomalaisetkin kertoivat rampanneensa jossain muissa Euroopan maissa Nine Inch Nails ‐keikkojen perässä ja sellaisia kahjo^H^H^H^H^Hfaneja varmasti löytyy jatkossakin.

Kyllähän mä ainaskin suomalaisia julkkiksia kohdatessa jotenkin pysyn kasassa, mutta Trent Reznorin kohtaaminen saattaisi olla jo ainakin hieman vaikeampi tapaus. Moni Nine Inch Nails ‐fani on saattanut arvella, että jos Trent Reznorin sattuu kohtaamaan, niin pyörtyy siihen paikkaan, tai ainakin alkaa änkyttää tms. Itse olen melko varma, etten ainakaan pyörtyisi moisessa tilanteessa, mutta voi olla, että jälkeenpäin alkaisin vapista tms. tai ainakin ihmettelisin, että näinköhän unta tai harhoja tms. Jo vuonna 1992 Provinssirockissa mä keräsin nimmarit Public Enemyn jätkiltä ja enpä muista silloin edes vapisseeni tai änkyttäneeni tms. vaikka olin niihin aikoihin vasta lukiosta päässyt ja ylioppilaaksikirjoittanut teinix. Ja olinhan mä jo siihen ikään mennessä kerennyt kerätä nimmarit ainakin pianisti Olli Mustoselta ja Mikko Alatalolta ja Katri Helenakin oli ollut jotain metrin päässä minusta, joten kai siinä jo vähän tottui julkkisten kohtaamiseen :-) . Olli Mustosen nimmarin sain, kun hänellä oli esiintyminen Joroisten musiikkipäivillä ja sen vuoksi hän majoittui Joroisten maatalousoppilaitoksella, jossa asustin niihin aikoihin ja jossa isäni oli reksinä. Mikko Alatalon ja Katri Helenan kohtasin joskus ala‐asteiässä, kun heillä oli keikkansa Joroisten Urheilutalolla ja vanhempani veivät minut niihin kumpaankin syystä tai toisesta. Mikko Alatalon kanssa kävi vieläpä niin, että istuin hänen vieressään keikan jälkeen siinä Urheilutalon kahviossa.

BTW Wayback Machinesta löytyy yhä tällainen WWW‐sivu, jossa joku NIN‐fani kertoo kohtamisestaan Trent Reznorin kanssa.

i met nine inch nails!!!

Muistan aika elävästi sen, kun noihin aikoihin Nine Inch Nailsin viralliselta kotisivulta johti linkki noille sivuille, joten eiköhän toi ole ihan täyttä totta.





15:04:21 EET @586

Tsekkasin tunti pari sitten Snail‐Mailit ja siellä oli kortti, jossa kerrottiin, että minua odottaa postissa ylisuuri lähetys, joka ei siis sopinut laatikkoon. Kuten arvasin, siellä oli ne The Writing Deskistä tilaamani täytekynäkamat. Aika nopeasti ne tulikin heti kun maksamishäslingistä pääsin yli. Kun kysyin tolta puljulta, että onkos ennen mua ollut muita suomalaisia asiakkaita heillä, niin he kertoivat sellaisia olleen yksi tai kaksi.

Ensinnäkin sieltä tuli yksi Pelikan‐merkkinen konvertteri. Laitan sen tohon kaulassa roikottamaani Herlitz Tornado ‐täytekynään, jahka saan siinä olevan patruunan ensin tyhjäksi ja sen jälkeen koko kynän huuhdottua ja kuivattua.

Sitten tuli Parker De Luxe ‐konvertteri. Se olikin mieluisa ylläri verrattuna aiemmin käyttämiini Parkerin liu’utettaviin konverttereihin. Ihan saletisti ostan jatkossa näitä konverttereita Parker‐merkkisiin täytekyniini; niin paljon miellyttävämpää sen käyttäminen on. Mutta se liukukäyttöinen konvertteri on kynän huuhtelemiseen kätevämpi.

Lopuksi sieltä tuli kaksi putelia Noodler’s Ink ‐merkkistä täytekynämustetta. Toinen oli se väärennöksenkestävä sininen muste nimeltä Luxury Blue. Testailin sitä kastamalla siihen mustekynää ja se vaikuttaa sävyltään ihan kivalta. Aion laittaa tätä mustetta ensin em. Herlitz Tornado ‐täytekynääni. Toinen pullollinen puolestaan oli nimeltään Cayenne. Laitoin sitä mun oranssiin Sheaffer NoNonsense ‐täytekynääni. Se muste on värisävyltään puna‐oranssi, mutta minusta se näyttää lähes täysin punaiselta. Siispä matka kelvollisen oranssin täytekynämusteen löytämiseksi jatkuu. Ehkäpä Noodler's Ink Habanero tai Private Reserve Orange Crush olisi parempi. Saatan myös sekoittaa tähän ostamaani musteeseen jotain keltaista mustetta sekaan saadakseni siitä oranssimman näköistä.





18:18:00 EET @720

Meenpä nukkumaan.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen