Lähdin joskus iltakolmen jälkeen fillaroimaan kaupungille. Menin ensin pankkiin. Sitten fillaroin MaD‐houselle. Ensin kävin Tero Niemisen toimistossa ja teetin hänellä pienen nakin: Annoin hänelle kansion, jossa on kullakin A4-arkilla pieni näyte siitä, miltä mikäkin täytekynämuste näyttää. Hänen tehtävänään oli siirtää osastosta ”Sininen" osastoon ”Sininen (violettiin vivahtava)” kaikki ne arkit, jotka hänen mielestään siihen osastoon selvästi kuuluu. Lopputulos oli se, että siihen osastoon päätyivät Aurora Blue, Waterman Florida Blue ja Centrum. Viimeksimainittua myytiin joskus kauan sitten KampusKirjassa, mutta ei enää. Kieltämättä minun mielestä se Aurora Blue on jopa häiritsevässä määrin violettiin vivahtava, mutta Waterman Florida Bluesta en kyllä erota juuri yhtään violetin sävyjä. Sinne normaalisinisten osastoon jäi mm. tällaiset: Inoxcrom Blue, Parker Quink Blue ja Sheaffer Skrip Blue (sekä Yhdysvalloissa valmistettu vanhempi että Sloveniassa valmistettu uudempi).
Sitten skannasin sen yhden Sudoku‐lomakkeen, johon olin ratkonut sen yhden Sudoku‐tehtävän, jolle olin löytänyt kaksi hieman erilaista ratkaisua. Lopuksi vähän surffailin wepissä ja välillä kävin MaA‐aulassa ottamassa valokopioita mun Sudoku‐lomakkeen uusimmasta versiosta. Siinä vähän ennen iltakahdeksaa menin kotiin.
Meenpä nukkumaan.
Heräsin jotain tunti sitten.
Arvasinhan minä, että jos katsoo sanakirjasta, mitä se bändinnimi ”Rancid” on suomeksi, niin paljastuu jotain hassua: härskiinynyt, eltaantunut.