WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 27 September 2007




09:36:26 EEST @316

Maanantai-aamuna treenasin hiragana-merkkejä kunnes isompiruutuiset kanjipaperit loppuivat. Iltanelljän tienoilla fillroin Yliopistopainoon. Siellä annoin printata muutamia erilaisia kanjipapereita 2 kpl kutakin sorttia ja otin kasan valokopioita 2 cm × 2 cm -ruudullisista papereista. Annoin pois CopyShopin kopiokorttini, jonka olin käyttänyt tyhjäksi, koska kopiokoeet, joihin se kelpaa, poistuvat käytöstä tämän vuoden loppuun mennessä. Sain siitä 5 euron pantin edestä rahaa takaisin.

FIllaroin KAmpusKirjaan ja kerroin siellä henkilökunnalle tuosta em. kopiokortin panttisysteemistä, koska edellisellä kerralla käydessäni siitä ei tiedetty siellä mitään. Ostin pari lyijykynää. Fillaroin kävelykadulle. Kävin Jyväskylän uudessa kirjakaupassa ja ostin sieltä mm. Sakura Pigma Micron -kynän.

Menin Foorumiin. Siellä on taas ne kiinalaiset kauppiaat myymässä posliinia. Ostin yhden posliinista tehdyn syömäpuikkoparin. Sitten kävini taas siellä uudessa japanilaisessa raflassa. Sen nimi on siis Makiko Sushi. Tällä kertaa söin siellä 10 kpl lajitelman sushia. Oli tosi hyvää, vaikkakin wasabi-tahna oli niin ärjyä, että tuntui sieraimissa saakka.

Hengailin vaikka missä kaupoissa ja ostelinkin jotain. Kävin esim. pitkästä aikaa katsomassa Pienikamaria. Se on periaatteessa lelukauppa, mutta on siellä muutakin tavaraa. Lopuksi kävin Kolmikulman S-Marketissa ostamassa mm. soijamaitoa ja fillaroin kotiini.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä treenasin loputkin niistä ekasta kymmenestä hiragana-merkistä, jotka mun täytyi osata seuraavaan japanin kielen tuntiin mennessä.

Keskiviikkona menin taas japaninkielen tunnille. Tällä kertaa meillä oli mm. sellaista, että opettaja kiersi jokaisen luona pohtimassa, että mitä itsekunkin ammatti, kouluts, oppiarvo yms. on japaniksi. Minä olin sitä varten valmistatunut printtaamalla japaninkielisen Wikipedia artikkelit, jotka vastasivat suomen- ja enkunkielisen Wikipedia artikkelaita aiheista yhteiskuntatieteet, soosiologia ja maisteri. Kotiläksyksi saimme mm. 10 seuraavaa hiraganamerkkiä (sa, shi, su, se, so, ta, chi, tsu, te ja to).

Tunnin jälkeen fillaroin kaupunginkirjastoon, koska kännykkääni oli tullut jo saapumisilmoitus yhdestä CD:stä. Siellä sainkin kuulla, että siellä odottaa minua toinenkin CD ja kaksi kirjaa, mutta se varausten saapumisesta ilmoittava systeemi on hieman sökönä. Ne noutamani CD:t olivat kumpikin Yellow Magic Orchestran tekemiä ja niiden nimet olivat ”Solid State Survivor” ja ”Technodon”. Noutamani kirjat olivat tällaisia:

Japaninkurssilla eräs oppilaista oli kertonut ostaneensa sen Kana-merkkien oppikirjan nimeltä ”Kana de Manga” Keljon Prismasta. Olin päässyt vilkaisemaan sitä keskiviikkona ja sekin vaikutti ihan pätevältä. Olen viime päivinä koittanut etsiä sitä vaikka mistä lehtitelineistä, mitä vastaani on tullut esim. R-Kioskeissa, supermarketeissa ja ruokakaupoissa. Päätin sitten vihdoin koittaa etsiä sitä sieltä Keljon Prismasta, joten lähdin fillaroimaan sinnepäin. Oli taas fuksiaiset menossa. Tällä kertaa niitä pidettiin ainakin psykologian fukseille. Eräät fuksit olivat taas saaneet tehtävän, jossa piti kerätä allekirjoituksia huuhaa-adressiin. Siinä vaadittiin lisää munaa psykologiaa opiskeleville tytöille. Allekirjoitin sen. Lisäksi he lauloivat uusilla sanoilla sitä lastenlaulua Saku-sammakosta. Sanat menivät jotenkin näin: ”Huomenna avohoidosta karataan. Ahaa. Ahaa… En tarvitse lääkkeitä ollenkaan. Mua stimuloi skitsofrenia. Ahaa. Ahaa. Ahaa…”.

Saavuin sitten Keljoon. Eipä löytynyt sitä Kana-opasta Prismasta. Ostin sieltä irtokarkkeja ja Batterya. Kävinpä myös siinä vieressä olleessa K-Citymarketissakin katsomassa, eikä sitä opasta ollut sielläkään. Ostin sieltä sellaisia 10 mm × 10 mm ruuduilla varustettua koevastauspaperia, jotta voin kokeilla sen soveltuvuutta japaninkielen merkkien opetteluun. Lähtiessä huomasin jonkin vaatekaupan luona pahvilaatikon, jossa luki, että siitä sai ottaa mukaansa ilmaiseksi henkareita. Otin niitä kohtalaisen kasan mukaani ja köytin ne ”mustakaloilla” tarakkaan kiinni. Kävinpä muuten vaan katsomassa Taloustaloa ja ostin sieltä jotain minulle ennestään tuntematonta energiajuomaa nimeltä XL.

Fillaroin takas keskustaan ja menin Vakiopaineeseen. Tutkiskelin juuri lainaamiani kirjoja. Sitten heitin läppää Jani Mäkise ja jonkin hänen kamunsa kanssa, kun he olivat pelaamassa backgammonia. Joskus ennen puolta yötä lähdin kotiini.





10:18:59 EEST @345

Nyt pystyn mm. tällaisia asioita sanomaan japaniksi:

En vielä osaa ulkoa noita kaikkia fraaseja. Huomatkaa, että japaninkielessä on aika monta eri sanaa, jotka tarkoittavat ”minä”. Tuo ”boku” on sellainen poikamainen ja leppoisa tapa sanoa ”minä”. ”watashi” sopii vähän kaikkialle. Naiset voivat sanoa myös ”atashi”. Muitakin sanoja tuohon tarkoitukseen on. ”Sinä” voi olla japaniksi ainakin ”anata” ja ”kimi”, mutta tuo ”kimi” on jo kovin tuttavallinen ja suorastaan intiimi sana.

Japani on myös siitä erikoinen kieli, että lauseista jätetään pois sanoja, jotka ovat jo selviä edellisten lauseiden luoman kontekstin vuoksi. Ainakin ”minä” jää usein pois, kuten on noissa em. fraaseissakin käynyt.

Japaninkielessä on aika paljon sanoja, jotka sattumalta tarkoittavat suomen kielessäkin jotain. Tässä jotain mitä mieleen tulee; Ekana on aina japaninkielinen sana ja sitten suomenkielinen:

Toisaalta, se em. ”kimi” on myös suomalainen etunimi. Sääliksi kävisi, jos joku Henna Aho -niminen matkustaisi Japaniin… :-)

Otin jo selville, miten mun nimi kirjoitetaan japanin kielen katakana-merkeillä. Aivan kaikille suomen kielen ja suomalaisten nimien äänteille ei kertakaikkiaan löydy vastinetta katakana-merkeistä, joten on tyydyttävä kompromisseihin. Niinpä minun nimeni on katakanalla kirjoitettuna: ”ユハペッカ・トルワネン”. Kun tuo translitteroidaan Hepburn -järjestelmällä, siitä tulee: ”Yuhapekka Toruwanen”. Se äännetään: ”Juhapekka Toruvanen”. Huomatkaa, että japanin kielessä ei ole ärrää eikä ällää, mutta kylläkin äänne, joka on niiden välimuoto. Se translitteroidaan kirjoittamalla siihen kohtaan r-kirjain. Tosin yakuzat ääntävät sen aivankuin suomalainen ääntää ärrän. Mun IRC-nick olisi katakanoilla: ナウラ (naura). Naula on muuten japaniksi ”kugi”.

Muutenkin erilaiset länsimaiset sanat ja nimet kuulostavat usein ihan oudoilta sen jälkeen, kun ne on kirjoitettu katakanalla ja luetaan ne ääneen. Esim. Linux voi olla jotain näistä:

Kuulin, että Jyväskylä saatetaan kirjoittaa katakanoilla kolmellakin eri tavalla. Japaninkielinen Wikipedia tietää niistä yhden: ユヴァスキュラ (Yuvasukyura). Kirjassa ”Hiragana ja Katakana” kerrotaan lisäksi tällainen: ユヴァスクラ (Yuvasukura). Nine Inch Nails puolestaan menee katakanoilla näin: ナイン・インチ・ネイルズ (Nain Inti Neiruzu).

Noita katakana-kirjoitusasuja erilaisille sanoille löytää ainakin näin: Ensin haetaan enkunkielisestä Wikipediasta aiheesta kertova artikkeli. Sitten klikataan linkkiä, joka vie vastaavaan japaninkieliseen artikkeliin. Samalla Wikipedia toimii jossain määrin japaninkielen sanakirjana.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen