WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Sunday, 23 September 2007




19:41:14 EEST @736

Eilen lähdin iltakahdeksan jäälkeen fillaroimaan Prismaan. Eipä vaan juolahtanut hyvissä ajoin mieleen, että on lauantai, jolloin se Prisma meneekin kiinni iltakuudelta. Kotimatkalla kävin sitten Ärrällä. Palautin sinne pulloja ja ostin mm. sipsejä ja solaa.

Tänään aamuyöllä tein kaikki lukemalla hoidettavat japaninkielen läksyt. Aamukuuden tienoilla aloin treenta ekaa kymmentä Hiragana-merkkiä (a, e, i, u, o, ka, ke, ki, ku ja ko), jotka pitäisi osata seuraavalla japanin kielen tunnille. Olen pitänyt välillä taukoja. Noista kymmenestä merkistä viittä olen raapustellut lukemattomia kertoja niihin mun genkooyoushi-arkkeihin. Oli se ihan hyvä idea tehdä niitä edes kahta sorttia: Toisessa on 2 cm × 2 cm -kokoisia ruutuja niin paljon kuin mahtuu. Toinen on mitoitettu niin, että siinä on 200 ruutua niin isokokoisena kuin vaan suinkin mahtuu, eli koossa 1,27 cm × 1,27 cm. Piti muuten aika monta kertaa iteroida sinne Inccompetech.com:min weppilomakkeeseen parametreja, jotta sain ruutujen määräksi tasan 200, mikä näyttää olevan siellä Japanissa standardi, ainakin de-facto-sellainen. Tietenkin toimin niin, että ensin kirjoitan isompiin ruutuihin ja kun se näyttää sujuvan, vaihdan pienempiin ruutuihin.

On tässä tullut kokeiltua niiden kana-merkkien kirjoittamista vähän kaikilla mahdollisilla kynillä. Selvästi paskin vaihtoehto on ollut kuulakärkikynä ja aivan samoista syistä, miksi se paska vaihtooehto myös omaa äidinkieltään kirjoittaessa: Sitä pitää painaa paperiin kovempaa kuin muita kyniä, ennenkuin se suostuu jättämään siihen minkäänlaista jälkeä ja tämä voimankäyttö häiritsee kynän muuta liikuttelua ja lopputuloksena on sen vuoksi paskempaa käsialaa. Sanomattakin on selvää, että täytekynä ja myös geelikynä ja lyijykynä (sekä tavallinen että irtolyijykynä) hakkaavat kuulakärkikynän siinä hommassa aivan 6–0; Melkein riittää jo se, että kärki koskettaa paperia, kun paperiin alkaa tulla jo jälkeä. Myöskään kuitukäkikyniä ei tartte painaa kovin kovaa.

Tässä Kana-merkkejä raapustaessa on kyllä tuntunut siltä, että olis kiva olla iot kasat myös niitä muitakin ”kanjipapereita”. Sekä mun japanin maikka että yks Agorassa vastaantullut japsi kertoivat, että siellä japanissa he ovat nähneet vain niitä tyhjäruutuisia ”kanjipapereita” eli genkooyosheja. Sen sijaan jo kaksi vastaantullutta kiinalaista kertoi, että kun he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, niin he käyttivät sen em. tyhjäruutuisen paperin lisäksi sellaista paperia, jossa ruudun halkaisee yksi pystysuuntainen, yksi vaakasuuntainen ja kaksi diagonaalista viivaa. Mutta kukaan em. ihmisistä ei muista koskaan ennen nähneensä sellaisia papereita, joissa merkkejä kirjoitetaan ruutuihin, jotka kukin on jaettu yhdeksään pienempään ruutuun, eikä sellaisia papereita, joissa merkkejä kirjoitetaan kuusikulmioihin. Kieltämättä nuo kaksi viimeksimainittua paperia vaikuttavat vähän turhilta, mutta pakko kyllä saada sellaisia papereita, mitä ne em. kiinalaisetkin kertoivat käyttäneensä.

Hyppäys ruutukoosta 2 cm × 2 cm ruutukokoon 1,27 cm × 1,27 cm on ehkä vähän raju. Täytynee tehdä jotain ”välikokojakin”. Niitä tehdessä mun ei tarvii käyttää yritys-ja-erehdys-menetelmää. Mä vaan valkkaan ruutukoon ja muut mitat ja niillä arvoilla arkille tulee ruutuja niin paljon kuin vaan suinkin mahtuu. Siinä kaikki.

On tässä kyänyt ilmi yksi huono puoli siinä mun kirjassa nimeltä ”Hiragana ja Katakana”: Siinä merkkejä opettaessa käytetään jotain Mincho-tyylisiä fontteja, vaikka tod.näk. kukaan ei kynällä kirjoittaessa kirjoita sen tyylisiä merkkejä. Erityisesti leveysvaihteluista on turhaa haavailla, jos ei kirjoita japania tussiväriin kastellulla siveltimellä, kuten kalligraafeilla on tapana. Tuon pöljän fonttivalinnan takia Kana-merkkien kirjoitus tuntuu vaikeammalta kuin sen oikeasti tarvitsee olla. Kun olin jo aika monta tuntia Kana-merkkejä treenannut, tsekkasin omalta tietokoneeltani kaikki normaalit Gothic-tyyliset fontit, joista löytyy hyvä japanin kielen tuki. Niitä ovat ainakin: VL Gothic, VL PGothic, Mona, Konatu, Konatu Tohaba, Kochi Gothic, Sazanami Gothic ja Watanabe Gothic. Olin melkeinpä monttu auki: Niissä fonteissa ei tietenkään ole viivassa leveysvaihtelua, mutta lisäksi niissä olevista glyyfeistä puuttuu eräitä turhia krumeluureja. Kannatta siis jatkossa katsoa niistä, miltä minkäkin merkin tulee näyttää. Mutta viivojen vetojärjestyksen katsomiseen se mun kirja nimeltä ”Hiragana ja Katakana” toki kelpaa.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen