Whoah! Aika tarkalleen kaksi viikkoa on vierähtänyt kirjoittamatta tänne yhtään mitään. Saapa nähdä, muistanko edes suunnilleen, mitä tein kunakin päivänä. Mutta lyhyesti: Multa meni netti katkipoikki. Mä sain sen aika pian taas pelittämään, mutta WWW-päiväkirjaan kirjoittamattomuus jäi senkin jälkeen jotenkin päälle.
Kaikki alkoi siis maanantaina 30.7.2007. Mulla meni nettiyhteys poikki, eikä siihen auttanut netin käynnistävän init-skriptin ajaminen eikä buuttailu. Mulla oli kovalevyllä jo valmiina kerneli, joka oli sovelias sille uudemmalle tietokoneelle jonka ostin tänä kesänä Tietohallintokeskuksesta 50 eurolla. Siispä siirsin siihen koneeseen kovalevyni ja tarvittavat koneenosat. Eipä auttanut. Koitin myös kolmea eri verkkokorttia: 1) mun 3com Etherlink XL PCI Combo -verkkokortti, joka on ollut käytössä kahdessa edellisessä koneessani. 2) PCI-väylään tarkoitettu NE-2000-klooni, jonka ostin joskus keväällä 2006, kun netti pätki edellisessä kämpässä ja epäilin syylliseksi myös em. 3com-verkkokorttia. 3) Uuden koneen mukana tullut Intel Pro/100 S -verkkokortti. Eipä alkanut netti vielä silläkään konstilla toimia, vaikka kerneli kyllä tunnistikin niistä jokaisen ja löysi niille ajurit. Eikä mikään noista kolmesta verkkokortista saanut nettiä toimimaan entisessäkään koneessani. En kyllä muista, oltiinko siinä vaiheessa jo tiistain puolella, kun siirsin Debian-asennukseni sisältävän kovalevyni uudempaan koneeseen.
Oli se maanantaipäivä vähän rankkaa. Siinä kyllä tosiaan joutui Ajattelemaan Asioita™ ja niiden tärkeysjärjestystä. Ja vähän kyllä ärsytti, kun ajatteli sitä, mitä kaikkea muut ihmiset tekevät keskenään ja sosiaalisesti sillä aikaa kun mä vaan tappelen aateekoon kanssa.
Tiistaina 31.7.2007 vähän keskiyön jälkeen mulle tuli tekstari ja hetken päästä myös puhelu Tearcandylta: Hän kertoi olevansa jollain grillillä ja siellä oli myös Vakio, Kaijanaho ja joku irkkaamaton mieshenkilö. Mä heti päätin fillaroida sinne, kun kerran kutsuttiin. Sitäpaitsi edellisen päivän ATK:n kanssa tappelun jälkeen jo pelkkä ajatuskin moisesta sosiaalisena olosta tuntui mitä raikkaimmalta tuulahdukselta.
Tää olikin ensimmäinen kerta, kun tapasin Tearcandyn IRL. Se grilli oli jossain Suluntiellä lähellä Tearcandyn äidin kotia. Mä söin Vakion mulle säästämiä soijanakkeja ja maissia grillattuna. Siirryimme sitten vielä Shell Veturiin joksikin aikaa istumaan. Pikkuhiljaa porukka alkoi hajota ja häippästä tahoilleen. Mä fillaroin kotiini.
Uusi tietokoneeni on tällainen: Sen prossu on AMD Athlon XP 1800+, jonka kellotaajuus on 1533 MHz. Muistia tossa koneessa on n. puoli gigatavua. Siinä on ei ole lainkaan ISA-väylän korttipaikkoja. AGP-väylän korttipaikka kyllä löytyy ja liuta PCI-väylän korttipaikkoja. Emolevyltä löytyy integroitu äänikortti, mutta suureksi helpotuksekseni Linuxin kernel tunnistaa sen buutissa tuosta vaan ja lataa sille oiken kernelimodulin. Mun kaikki äänikortit nimittäin ovat ISA-väylään. Siinä äänikortissa ei ole lainkaan MIDI-sekvensseripiiriä. Onneksi prossutehoa riittää ”typeryyksiin”, kuten MIDI-fileitten soitteluun CPU:ta rääkäten eikä äänikortin sekvensseripiiriä käyttäen. Myöskin CPU:n rääkkäyksestään surullisenkuuluisille IDE-laitteille pitäisi nyt riittää tehoa.
Ja onhan tää muutenkin aivan sairrraan nopee. Kun ekan kerran kirjauduin sisään Äksään ja vilkaisin ProcMeter3:n swappi-käppyrää, mun leuka loksahti alas lattiaan saakka: Se näytti pyöreää nollaa. Myöskään GNU Emacsin ja Firefoxin käynnistäminen ei vielä saanut aikaa swappausta. Toinen aika selkee merkki vauhdin riittävyydestä on tämä: Flash-kikkareisiin embedattuja videoita (esim. YouTubessa) pystyy nyt katsomaan suoraan Firefoxissa Flash-pluginilla ilman pätkintää ja tökkimistä. Eli mun ei tartte välttämättä downloadata niitä jollain erillisillä softilla, weppipalveluilla tai Firefox-laajennoksilla kovalevylleni .flv-päätteisiksi tiedostoiksi ja sitten katsoa mplayerilla, jolle on roottina annettu lisää prioriteettia tällaisella skriptinpätkällä, jolle olen antanut nimen ”accelvideo.sh”:
#!/bin/sh VIDEOPLAYERS="mplayer gxine xine realplayer realplay realplay.bin" if pidof $VIDEOPLAYERS then renice -20 -p `pidof $VIDEOPLAYERS` for f in `pidof $VIDEOPLAYERS` do chrt -v -r -p 1 $f done fi
Myöskin monetkin muutkin videopätkät voin nyt katsoa mplayerilla tökkimättä ja pätkimättä ilman tuota skriptiä.
Fillaroin tiistaina iltapäivällä Tourulan ”kampukselle” ja siellä tietokoneluokassa poltin itselleni tuoreimman vakaan Debian GNU/Linuxin ekan rompun ja printtasin itselleni Linux Documentation Projectin kontribuuttorin rellaaman LVM-HOWTO:n tuoreimman version. Siinä samalla katselin DVD:ltä Akira-animeleffaa niin pitkälle kuin kerkesin. Klo 18:00 alkean osallistuin kesän vihoviimeiseen opastettuun kaupunkikävelykierrokseen. Sen otsikkona oli ”Puistoja ja patsaita”. Aloitimme Kirkkopuistosta ja päädyimme Lounaispuistoon. Oli kyllä aika sateinen päivä.
Keskiviikkona 1.8.2007 en sitten juuri muuta tehnytkään, kuin asensin Debian GNU/Linuxin uusiksi ja siirtelin edellisestä asennuksesta siihen kamaa ja säädin yhtä sun toista pientä. Päätin tehdä sen näin: Deaktivoin SCSI-kovalevylläni olevan LVM:n Volume Groupin. Uudemman koneen mukana oli tullut 40 gigatavun IDE-levy. Mä tein sen alkuun /-partition, sen perään swappipartition ja sitten loput kovalevystä käytin isoon partitioon, jonka annoin LVM:n Volume Groupin käyttöön. Asennettuani Debianin mä uudelleenaktivoin mun SCSI-kovalevylläni olleen LVM:n Volume Groupin ja mounttailin sen sisällä olleita Loogisia Voluumeita aivankuin partitioita. Mounttasin myös SCSI-kovalevyn alussa olleen vanhan /partition. Niistä sitten siirtelin kaikkea tarpeellista kamaa mun IDE-kovalevyllä oleville partitioille, joista kaikki muut paitsi /-partition ovat LVM:än sisällä. Asennuksen jälkeen säädin SCSI-kovalevyllä olevan vanhan swap-partition ainoaksi swappipartitiokseni ja jätinkin sen IDE-kovalevyllä olevan swap-partition pois käytöstä.
Arvatenkin netti alkoi toimia välittömästi Debianin uudelleenasennuksen jälkeen. Uudemmassa koneessani on muuten näppäimistössä ne Windows-näppäimet. Mä pyyhin niistä ne Windows-logot veks kynsilakanpoistoaineella, mutta jätin sen ikkunalistanäppäimen entiselleen. Kuulin tuon vinkin joskus kauan sitten silloiselta naapuriltani, jonka nimi oli kai Teemu Lähteenmäki. Tosin nyyssiryhmässä sfnet.atk.kulttuuri joku sanoi, että Windows-vihaaja saa siitä hyvät kiksit, kun hitaasti kiduttaen raaputtaa ne Windows-logot veks. Joskus vuosia sitten DataClub möi sellaista tarrasarjaa, jonka ansiosta näppiksensä Windows-logot sai peitettyä Linux-pingviinin kuvilla. Mä konffin KDE:n asetuksista mun näppiksen silleen, että vasen Windows-näppäin on nyt ihka oikea Meta-näppäin ja oikea Windows-näppäin on Compose. Alt-näppäintä ei siis enää käytetä Meta-näppäimenä. Valitettavasti en vielä osaa yhtään noita Compose-näppäimen sekvenssejä, joilla saisin kaikenlaisia eksoottisia merkkejä.
Torstaista 2.8.2007 ja perjantaista 3.8.2007 en muista paljoo. Ainakin jompanakumpana päivänä kävin Tourulan ”kampuksella” mm. tietokoneluokassa katselemassa loppuun sen Akira-DVD. Ja taisin blankata ja/tai poltella romppujakin.
Launtaina 4.8.2007 mun vanhemmat käväisivät mun luona. Sitten onkin aika siirtyä matkapäiväkirjan merkintöihin, jotka on sitä varten varatussa Moleskine-muistikirjassani. Minä nimittäin olin päättänyt mennä Ankkarockkiin ensisijassa NINnin ja toissijaisesti Dirpan takia.
Vanhempani lähtivät ja jatkoivat matkaan kohti Keuruun Ekokylää, jossa oli sinä päivänä avoiminen ovien päivä. Mä halusin osallistua Ankkarockissa Hevikaraokeen, joten etsin sen kotisivulta löytyvästä biisilistasta kivat biisit ja treenasin niitä vähän. Sitten kävin suihkussa ja pakkasin loputkin matkatavarani. Talsin lähimmälle linipysäkille ja menin linillä juna-asemalle. Mun juna oli Pendolino ja se lähti klo 14:37, n. 7 min myöhässä. Sillä ssitten matkustin ilman ainuttakaan junanvaihtoa Tikkurilan juna-asemalle, jonne saavuin klo 17:11. Pirkko-täti oli siellä vastassa ja vei mut autollaan kotiinsa. Mä söin mm. bataateista tehtyä sosekeittoa ja sämpylöitä. Menin nukkumaan iltaseitsemän tienoilla. Heräsin tuossa aamuyhden tienoilla. Mut taidan syödä jotain ja sitten koitan vielä vähän nukkua.
Jotain aamukuudelta lopetin nukkumisen yrittämisen ja luin suurella mielenkiinnolla uusinta Hesarin kuukautisliitettä. Siellä oli mielenkiintoista juttua mm. polkupyöristä ja syömishäiriöistä.
Pirkko ja Eino heräsivät. Söimme aamiaista. Sitten tuli aika mennä Ankkarockkiin. Mä halusin pitkästä aikaa nähdä japanilaisen puutarhan, joka on Viherpajassa, joka puolestaan on kivenheiton päässä Pirkon ja Einon kodista. Viherpaja japanilaisine puutarhoineen oli palanut vain pari päivää Myyrmannin pommin jälkeen, sepä oli saatu uudelleen pystyyn vakuutusten turvin.
Niinpä Pirkko vei mut ensin VIherpajaan. Sillä aikaa kun mä katselin japanilaista puutarhaa Pirkko kiersi muualla Viherpajassa.
Se Viherpajan japanilainen puutarha on ihan hieno. Sen saa läpikäytyä n. varttitunnissa, mutta jaksaisi siellä varmaan pitempäänkin olla. Varsinkin karppilammikkoa on kivaa katsella: Siinä on jotain rauhoittavaa, kun katselee niitä lammikossa uiskentelevia karppeja, joissa on niin monenlaisia kuvioita. Ne vaan uivat ja uivat.
Pirkko vei mut Korsoon ja jätti mut yhden S-ryhmän kaupan luo. Siinä sitten odottelin n. varttitunnin verran muiden ihmisten kanssa sen kaupan aukeamista. Kauppa aukesi klo 12:00 ja mä ostin sieltä kahta sorttia kurkkupastilleja; Toinen niistä oli oli tietenkin sen todella ärjyn makuinen Fisherman's Friend. En ikinä mene ilman niitä huutamaan ääntäni käheäksi tärkeimmille keikoille.
Sitten talsin festarialueelle. Melko pian tultuani portista sisään suuntasin Hevi-karaokeen. Tällaiset biisit mä siellä raisk^H^H^H^H^Htulkitsin vaihtelevalla menestyksellä:
NIN:nin biiseissä mun laulu ei meinannut pysyä synkassa, mutta toi Kotiteolisuuden biisi meni paremmin. Mutta tota Mokoman Takatalvea oli hurjan helppoa ja hauskaa laulaa. Suosittelen lämpimästi.
Sitten kiertelin ympäriinsä. Söin jotain kiinalaisten tekemää riisin, tofun ja kastikkeen sekoitusta. Kohtasin Paulipupun.
Kello 16:00 oli sitten Dir en greyn keikka. Mä olin n. 10 metrin päässä eturivistä. Keikka oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Ainakin esitys oli todella energinen ja se energisyys todella pääsi yli kielimuurin. Laulusolisti Kyo tosin jätti laulamatta yhtä sun toista biisin kohtaa, joissa olisi ollut todella äärimmäistä äänenkäyttöä. Ainakin nämä biisit esitettiin:
Olis kyllä ollut kiva kuulla ainakin Obscure, Filth, Child Prey ja Machiavellism. En osannut juuri yhtään laulaa mukana, mutta Saku-biisissä pääsin hokemaan: ”Dick men! Fuck off, fuck off and wipe!”
Sitten alkoi mun seuraava Hevikaraoke-vuoro lähestyä. Se oli klo 17:30. Ennen mua joku esitti Nine Inch Nailsin Head Like a Holen ja joku esitti Rob Zombien Dragulan. Mun vuoro tuli sitten vähän myöhässä. Tällä kertaa esitin Nirvan Smells Like Teen Spiritin. Se meni vähän penkin alle, kun kertosäkeessä mulla ei riittänyt ääniala.
Nine Inch Nailsin keikkaa odotellessa hortoilin ympäriinsä. Lopulta se keikka oli jo sen verran lähellä, että katsoin parhaaksi siirtyä lavan ääreen. Pääsin n. 10 metrin päähän lavasta. Löydettyäni paikkani yllätyin, kun huomasin vieressäni Rajiformesin. Alunperin törmäsin häneen IRC-Galleriassa ja viime huhtikuussa Helsingissä Nine Inch Nailsin keikalla kohtasin hänet ekan kerran IRL.
Tämänkertainen NIN:nin keikka oli paljon parempi kuin se viime huhtikuinen keikka, mutta ei ehkä aivan niin mahtava kuin vuoden 2005 Provinssirockissa ollut keikka. Tosin Provinssirokin keikassa oli vielä uutuudenviehätystäkin. Mutta kyllä tääkin keikka kannatti nähdä. Tulihan siellä laulettua äänensä vähän käheäksi lähinnä Broken-ep:n biiseillä.
Kaksi edellistä keikkaa oli päättynyt biisiin Head Like a Hole. Tälläkin kertaa kello oli jo aika paljon, kun se biisi tuli. Taas kerran yleisö teki ”palvonnan eleitään” siinä kohtaa, jossa lauletaan: ”Bow down before the one you serve”. You are going to get what you deserve”.
Yllättäen tulikin vielä yksi biisi, nimittäin Hurt. Tällä kertaa se ei saanut mua itkemään. Sen aikana takanamme alkoi suuri ilotulitus. Keikan lopuksi Trent Reznor sanoi: ”See you soon.” Ehkä hän tietää jotain mitä me emme vielä tiedä; Täytyy kyllä heti kotiin palattua tarkistaa, että onko NIN:nin seuraavan Suomen-keikan aika ja paikka jo päätetty.
Kävelin ulos festarialueelta ja sovitulle paikalle, josta Pirkko nouti mut autollaan. Syötyäni jonkin verran menin nukq. Heräsin aamuneljältä. Kun en jaksanut enää yrittää nukkua aloitin tämän kirjoittamisen. Kirjoittamisen lomassa olen välillä syönyt aamiaista ja juonut kahvia. Tänään mun olis tarkoitus kiertää Hesan kaupoissa ja mennä sitten kotiin.
Pirkko vei mut Tikkurilan juna-asemalle ja menin junalla Hesaan. Saavuin sinne vähän iltakahden jälkeen. Ensin kävin katsomassa DataClubia, mutten ostanut sieltä mitään. Sitten menin Ruohonjuureen. Ostin sieltä mm. Chef Wotkinsin soijanakkeja. Rakennustiedon kirjakaupasta ostin pienen Moleskine info-bookin. Suomen Urheiluaitasta ostin vegaaniset pyöräilyhanskat. Tokyokanista ostin sushin valmistuksessa tarvittavan maton ja jotain pakastettua herkkua nimeltä ”Daifuku Yomogi Mochi”. Temperasta ostin pullotettuina tällaiset täytekynämusteet:
Lisäksi ostin paketin sinisiä Caran d'Achen täytekynämustepateja ja kaksi Pelikanin konvertteria. Salaisesta Agentista ostini mustan jenkkiarmeijan kauluspaidan. Stupido Shopista ostin vihdoin CMX:n kesäsinkun nimeltä Kuolemaantuomitut. Huomasin, että DTM on siinä lähellä. Kävin siellä vähän levähtämässä jääteetä juoden. Kävin R-Collectionin kaupassa ostamassa valkoisen T-paidan.
Sitten menin taas Stockmannin Akateemiseen kirjakauppaan. Sieltä ostin mm. kortistokortteja. Kävin siinä vieressä Wayne's Coffeessa juomassa lattea ja syömässä foccacciaa. SOKOS-tavarataloa kohti mennessäni kohtasin serkkuni Juhana Pekkarisen. SOKOS-tavaratalosta ostin vielä loput Chef Wotkinsin vegaaniset tuotteet, eli kaksi paksua leikkelemakkaraa.
Hain kassireppuni juna-aseman tavarasäilöstä ja menin junaan. Jo ennen junan lähtöä vähän maistelin niitä Chef Wotkinsin tuotteita ja sitä Daifuku Yomogi Mochia, joka oli jo riittävän sulanut.
Tää juna lähti vähän iltakahdeksan jälkeen. Tuossa lähellä on mies, jolla on mukanaan kolme pojanviikaria. Niistä ainakin yksi on kitisevä. Onneksi otin mukaan nappikuulokkeet, jotta voin kuunnella käsinoja plugireiästä radiota. Lisää volaa! Tahtoo vasektomiaan!
Se mies ja pojanviikarit jäivät onneksi Tampereella pois. Totesin heidän mentyään suureen ääneen sarkastisesti: ”Kyllä lapset ovat sitten tosi kivoja – puoli tuntia kerrallaan.” Tälläkin junamatkalla selvisin ilman junanvaihtoa. Saavuin Jyväskylään vähän ennen puoltayötä. Menin linillä kotiin, jonne saavuin siinä vähän keskiyön jälkeen tiistaina 7.8.2007. Sellainen oli siis mun pk-seudun reissu.
En paljoo muista, mitä tein viime viikolla tiistaista perjantaihin. Tiistaina olen käynyt ainakin kaupinginkirjastossa. Ainakin keskiviikkona sekä perjantaina kumpanakin päivänä fillaroin kaupungille ja kävin Tietohallintokeskuksessa, Ekolossa ja kaupunginkirjastossa. Ainakin perjantaina kävin Kaupunginkirjastolla ottamassa lainaan varaamani CD-levyt:
Lisäksi kävin hakemassa lainaan varaamani manga-albumit: Sain lainaan Nausicaän osat 3–7 ja ekan Ghost in the Shellin.
Tietohallintokeskuksessa kävin printtaamassa kaksipuoleisesti ConTEXtin koko manuaalin. Keskiviikkona se meni jotenkin pieleen: Se printtaantui silleen että reunoista jäi jotain pois. Perjantaina mulla oli USB-tikulla se PDF-filetto eri tavoin käsiteltynä mukana. Loppujen lopuksi se sitten printtaantui kiltisti MacOS X:än Preview-softalla. Tokana päivänä myös poltin pari romppua.
Viime viikolla olin myös Tourulan kampuksen tietokoneluokassa ainakin torstaina iltaneljän jälkeen. Silloin katsoin Akiran kolmannen kerran läpi ja palautin sen perjantaina. Henkien kätkemän mä katsoin jossain välissä tokankin kerran, varmaan tiistaina, ennenkuin palautin sen viime keskiviikkona.
Lauantaina tai sunnuntaina kävin Prismassa ruokastoksilla.