Tällä viikolla keskiviikkona ei ollut japanin kielen tuntia, koska Kansalaisopistossakin oli syysloma.
Keskiviikko-iltana menin Ilokiveen, koska siellä oli pitkästä aikaa jonkinlaiset goottibileet. Tarkemmin sanottuna Hear Radion väki järkkäsi sellaiset. Niiden nimi oli The Inmost Night. Siellä oli ainaskin Firelite, Isisi, Hazer, aes, Pekka ja Johan Wahlström.
Saapuessani paikalle illan eka bändi nimeltä Kivelå oli jo soittamassa. Se ei ainakaan ollut järin goottia vaan pikemminkin jotain teknoo, jossa pari jätkää istui läppäreittensä ääressä ja välillä väänteli niiden vierellä olevan laatikon potentiometreja. Kumpikaan niistä lootista ei sentään ollut Roland TB-303 tms. :-) .
Sitten esiintyi Ultranoir. Se bändi oli jotenkin sitten viimenäkemän supistunut kaksihenkiseksi. Se oli aika lyhyt keikka. Ihan jees.
Sitten oli vuorossa illan pääesiintyjä eli bändi nimeltä Suruaika. Se oli sekä heidän 10-vuotisjuhlakeikkansa, että toiseksi viimeinen keikkansa. Oli se hieno. Keräsin heiltä nimmarit. Ostin illan aikana lippukassasta heidän levynsä nimeltä Noiduttu sydän. Kotona kuuntelemalla olen todennut sen ihan hyväksi levyksi. Joskus valomerkin jälkeen menin kotiin.
Torstaina mun vanhemmat kävivät täällä. He toivat mulle ”syksyn satoa”, esim. muutaman purkillisen itsesäilömiään kurpitsapaloja etikkaliemessä, jossa oli myös punaisia paprikasuikaleita seassa. Olen muuten jo syönyt tyhjäksi ne kaikki kolme purkillista. Niin hyviä ne olivat. Kävin heidän kanssaan taas Prismassa ostoksilla. Sitten he lähtivät. Illalla avasin OpenOffice.org Writeriin sen mun CV:n, jota olin siellä työkkärin kurssilla alunperin MS Wordilla aloittanut. Kopypastastesin sen tekstit GNU Emacsiin ja lisäsin siihen kaikki tarvittavat jutut, joilla siitä syntyi LATEX-filetto.
Perjantaina kävin joskus iltapäivän puolella ensin maistraatissa teettämässä virallisesti oikeaksi todistettuja jäljennöksiä eräistä papereista, joita saattaa tarvita työhakemuksiensa liitteinä. Sitten menin Seminaarinmäen kampusalueelle ja siellä kävin päärakennuksessa pyytämässä opintorekisteriotteeni leimoineen päivineen sekä suomeksi että enkuksi. Teetin niistä vielä valokopiot yliopiston kirjaamon luona olleessa CopyShopissa.
Kotona muokkailin vielä sitä mun CV:tä ja sitten tein LATEX-version myöskin siitä yhdestä työhakemuksesta, jota olin työkkärin kurssilla aloitellut. Ja sitten sen pohjalta tein vielä työhakemuksen yhteen toiseenkin työpaikkaan. Joo, se mun CV on vain kaksi sivua pitkä ja työhakemukset kumpikin vain yksi sivua pitkiä.
Lauantaina iltapäivällä aloin todenteolla siirtää mun irkkaustani kapsi.fi:n palvelimille. Jotenkin WWW-sivujen perusteella olin saanut sellaisen kuvan, että WWW-sivut kandee olla palvelimessa nimeltä lakka ja irkkausta kandee tehdä palvelimessa nimeltä xob. Kun olin saanut kaiken siirrettyä xobiin, kävi ilmi, että siellä irssistä puuttui proxy-moduuli. Sitten vasta huomasin, että lakassa olevassa irssissä se moduuli oli tarjolla. Toki pistin noista noottia ylläpidolle. Siirsinpä sitten irkkaukseni lakkaan ja sain kaiken vihdoin skulaamaan niinkuin halusin. Eli siellä lakassa pyörii screenin alla irssi ja se on myös proxy, johon saan SSH-putken kautta yhteyden kotikoneeltani. Kotikoneellani screenin alla oleva irssi ottaa yhteyden localhostin IRC-porttiin ja ”luulee” siellä olevan IRC-palvelimen, vaikka se onkin ”vain” SSH-putkella sen ulottuville tuotu IRC-proxy. Vähän kyllä vitutti, kun säätäminen kesti kauemmin kuin alunperin luulin, mutta oli ihan kivaa, kun kaikki palaset lopulta loksahtelivat kohdalleen. Tosin jos aivan tarkkoja ollaan, kapsi.fi:n palvelimilla olevassa screenissä ei ole 256 värin tuki käännettynä mukaan. Siitä on kerrottu lisää Debianin bugissa #348099. Mutta ei sillä ole kauhea kiire, koska niissä koneissa mä tosi vähän ajelen screenin alla mitään softaa, joissa 256 värisestä terminaaliyhteydestä olisi hyötyä.
Mutta jätin kuitenkin wildeast.cc.jyu.fi:hin screenin alla pyörivän irssin toistaiseksi pyörimään. Seatanpa tehdä vielä niin, että laitan xobiin aika simppeleilla asetuksilla irssin pyörimään ihan vaan siksi, että se voi pitää nickkini hallussa, jos lakka on joskus kumollaan tms. Siinä sivussa se voi pitää myös jotain kanavia pystyssä ja niissä olevia operaattorinoikkia hallussa.
Puolen yön tienoilla lähdin bailaamaan empäs kerro minne. Sieltä palattuani kävin Ahjo-Grillillä syömässä ranskalaiset. Samalla luin jommastakummasta iltapäivälehdestä haastiksen, jossa haastateltiin erästä ”Suvia” (nimi muutettu). Kyseessä on siis se nainen, jonka HIV-infektion tultua ilmi päästiin sen surullisenkuuluisan ja raivostuttavan välinpitämättömän HIV-mies Aki Hakkaraisen jäljille. Vähänkö ahdisti sen haastiksen lukeminen. Ja vähänkö otti päähän koko jätkä. Tai onhan se ottanut päähän jo jonkin aikaa. *PUISTATUS* ”If there is a hell, I’ll see you there…”
Olen jo muutaman tunnin ollut kotona.