WWW-diary of Juhapekka Tolvanen:

Thursday, 13 September 2007




10:10:40 EEST @340

Eilen menin sitten ekalla japanin kielen tunnilleni. Se alkoi puoli kuudelta ja kesti iltaseitsemään ja pidettiin Voionmaan koululla. Ei ollut vielä kovin vaikeaa. Ei me vielä edes avattu sitä meidän oppikirjaa, joka on Takako Karppisen ”Japanin kielen alkeet”. Sen sijaan saatiin pieni moniste, joka oli suurelta osin kopsittu saman tekijän kirjasta nimeltä ”Japania matkailijoille”. Lisäksi vähän perehdyimme japaninkielen erityispiirteisiin. Kurssilla oli ainakin muutama IRC-Galleriassa oleva tyyppi. Kurssin tytöistä muutama oli aika selvästi jotain japania, j-rockkia, animea jne. fanittavia teinityttöjä ja ainakin yksi tyttö oli Lolita-tyylisesti pukeutuva. Mutta oli siellä myös muunkinikäistä väkeä aikalailla ja jätkiä.

Se mikä mua tällä hetkellä eniten huolettaa japanin kielen oppimisessa on Kana-merkkien, siis hiraganojen ja katakanojen, opettelu. Japanin kielen alkeet -kirjassa niitä opetetaan vähän tällä asenteella: ”Tässä on tämänkertainen kasa hiraganoja/katakanoja. Opettele ne!”. Siinähän herää kysymys: ”Miten?”. Jos tunnilla ei käytetä jotain muuta tapaa oppia ne, niin kieltämättä tekee mieli ostaa joku Kana-merkkien opetukseen erikoistunut kirja. Niitä on suomeksi ainakin kaksi: ”Hiragana ja Katakana” ja ”Kana de manga”. Kana-merkeissä on sekin vähän inha puoli, että niissä on paljon toisiinsa sotkeentuvia merkkejä. Tosin Joel ”Bisqwit” Yliluoma on luonut sen takia weppisivun nimeltä ”Confusing hiragana and katakana” Opettajamme kyllä lupaili, että tunnilla tulis jotain muuta, oppikirjan ulkopuolista, Kana-merkkien opetteluun liittyvää juttua.

Tunnin jälkeen kävin SOKOS-tavaratalossa lähinnä Mestarin Herkussa. Ennen ja jälkeen sen osallistuin tiedotusopin fuksiaisten kolmeenn tehtävään. Ekassa fuksien tehtävänä oli kerätä nimmareita johonkin huuhaa-adressiin, jota ei oikeasti lähetetä minnekään. Mä allekirjoitin sellaisen addressin, jolla vaadittiin muistomerkkiä Bumtisbum-ohjelmalle. Tokassa fuksi sai ensin kananmunan ja hänen piti suorittaa vaihtokauppoja ohikulkijoiden kanssa ja sillä konstilla vaihtaa se hallussaoleva esine aina vaan parempaan esineeseen, josta ko. kohdalle sattunut ohikulkija suostui ja kykeni luopumaan. Minun kohdalle tullessa se oli jo vaihtunut muutamaksi kolikoksi. Sain ne itselleni, kun annoin vaihdossa muutaman salmiakkikarkeistani, joita olin hetki sitten SOKOS-tavaratalon kioskiosastolta ostanut. Kolmannessa fuksin piti kerätä vapaaehtoisista ohikulkijoista mahd. pitkä jono. Mä olin yhdessä niistä jonoista.

Kävin Bar68:ssa istumassa. Siellä mä istuessani mä tutkin sen kielikurssin monistetta ja koitin saada Hiragana-merkkejä päähäni tuijottamalla Hiragana-taulukkoa. Joskus puolen yön tienoilla fillaroin kotiini.





17:02:47 EEST @626

Tänään mun vanhemmat tulivat puolenpäivän tienoilla käymään. Mulla oli jo heiltä lainassa kylmälaukku, jotta olisin voinut piakkoin sulattaa pakastimeni ja pitää siinä kylmälaukussa pakasteitani sen sulatuksen aikana. Olis vaan pitänyt saada syötyä pakastimen ruokia niin paljon, että loput ruuat olisivat mahtuneet siihen kylmälaukkuun. Mutta nytpä heillä olikin mukana joku sairaan iso styroksinen arkku. No, eikun pakasteet sinne parin kylmäkallen kanssa ja pakastimen sulatus käyntiin, Vauhditin prosessia pitämällä pakastimen hyllytasoilla kiehuvaa vettä kulhoissa ja puhaltamalla tukankuivaajalla kuumaa ilmaa. Ei siinä sulatuksessa mennyt varmaan tuntiakaan. Jätimme pakastimen auki, jotta se sai vielä kunnolla kuivua.

Menimme autolla keskustaan syömään. Mä vein heidät Soppabaariin. Siellä syötyämme kiertelimme katselemassa kauppoja, koska pysäköintiaikaa oli vielä niin ruhtinaallisen paljon jäljellä. Näytin heilla mm. Kaira Housen, Pentikin, Marimekon ja Aarikan. Sitten ajoimme takas kotiani kohti. Matkalla kävimme Prismassa ostoksilla. Laitoimme pakastimen takas käyntiin ja pakasteet sinne takas. Sitten he lähtivät kotiinsa. He veivät mukanaan mm. mun edellisen laserprintterin.





Edellinen / Previous

Seuraava / Next

Juhapekka Tolvanen