Maanantaina lähdin siinä iltaneljän jälkeen kaupungille fillaroimaan. Menin ensin turisti-infoon ja otin sieltä mukaani kasan kaikenlaisia matkailijoita kiinnostavia esitteitä, joista voisi olla apua kaupunkioppaan työssäni. Siinä iltavviden tienoilla siirryin sieltä Wayne's Cooffeehen juomaan lattea. Istuin siellä sulkemisaikaan eli iltakuuteen saakka lukien varsinkin Hesarin Kuukausiliitteen juttua Kari S. Tikan elämästä.
Hengailin muuten vaan ja sitten sain idean: Kiersin kaikki keskustan ostoskeskukset, jotta saisin niistä kunnollisen kokonaiskuvan ja jotta osaisin luontevasti liikkua niissä kaupunkioopaan työssäni. Onhan asiakkaiden joukossa varmaan melkoisia shoppailijoitakin joukossa. Vain yksi ostoskeskus oli mennyt jo kiinni. Jossain välissä kävin Subwayssa syömässä. Iltayhdeksän jälkeen menin kotiini.
Tiistaina ja keskiviikkona en tehnyt mitään järin ihmeellistä.
Tänä yönä kirjauduin sisään Linux-tuen IntraWikiin. Tein sinne vihdoin oman esittelyni, jotta koordinaattori osaa paremmin ohjata minulle sopivat tukipyynnöt minulle. Sitten laitoin koordinaattorille meiliä, jossa kerroin em. esittelyni valmistumisesta. Nyt täytyy sitten odotella, että nakki alkaa viuhua. Asiaa edesauttaisi, jos sinne Linux-tuen julkisille WWW-sivuille lisättäisiin myös Jyväskylä sinne kohtaan, missä kerrotaan paikkakunnista, joissa Linux-tuella on tukihenkilöitä valmiina palvelukseen. Täällä Jkl:ssä noita tukihenkilöitä ei tosiaankaan ole muita kuin minä. Jos olisi kesken enkunkurssini alettu mainostaa liiaan suureen ääneen, että sitä palvelua saa Jkl:stäkin, se mainostus olisi saattanut kääntyä itseään vastaan, kun en enkunkurssiltani olisi kerennyt kunnolla hoidella asiakkaitani.
Tulee kyllä vähän hassu olo, kun tuota em. esittelyäni lukee siitä kohtaa, jossa luettelen osaamisalueitani: Mitä kaikkea sitä onkaan tullut omalla tietokoneella tehtyä, nähtyä ja kokeiltua? Tuntuu että osaan ihan pikkasen vaikka mitä ja joitakin asioita enemmänkin, mutta en ole kauhean hyvä varmaan missään. Mutta olen kulkenut todella pitkän tien!
* * *
Luin äsken viimeisetkin sivut Sofi Oksasen kirjasta nimeltä ”Stalinin lehmät”. Oli se hieno kirja! Tekee mieli suositella tätä kirjaa jokaiselle tuntemalleni virolaiselle tai virolaistaustaiselle ihmiselle. Ja tämä kirjahan on käännetty jo viroksi. Sen kirjan teemoja ovat Suomi, Viro ja Neuvostoliitto sekä anoreksian ja bulimian yhdistelmä nimeltä bulimareksia. Sen kirjan lukeminen on hieman sekavaa, kun siinä on enemmän kuin yksi eri aikakausille sijoittuvaa juonta, jotka tosin jollain lailla liittyvät toisiinsa. Niistä tärkein kertoo kirjan päähenkilön nimeltä Anna elämäntarinan, johon sisältyy bulimareksia. Käsittääkseni tämä kirja on löyhästi omaelämänkerrallinen. Aivan kuin Sofi itse, Anna on puoliksi suomalainen ja puoliksi virolainen. Sofillakin on ollut ainakin anoreksia ja ehkä myös bulimia. Kirjassa mainitaan myös Birminghamin anorektikkokaksoset, Michaela ja Samantha Kendall, jotka kuolivat anoreksiaan. Google paljasti, että hepä olivat ihan aikuisten oikeasti olemassa! Tällaisia kuvia sillä löysin:
http://www.picturetrail.com/gallery/view?p=999&gid=8966123&uid=4269045
Holy shit! Eka sana, mikä noista tulee mieleen on ”ihmisraunio”. Noista kuvista saattaisi joku saada vaikka painajaisia.
Sofihan on myös tosi kaunis ja upea nainen varsinkin rillipäisenä. Varsinkin tällaisena minä haluan hänet muistaa:
http://www.sofioksanen.info/kuvia/lehti3.htm
*DROOL*
* * *
Siinä kaupunkioppaan hommassa on korostuneempana se sama vika kuin Linux-tuen hommassani: Asiakkaita ei ole odotettavissa virtanaan. Linux-tuessa saan olla tyytyväinen, jos saan 10 casea vuodessa hoidettavakseni. Mutta kaupunkioppaana arvelen saavani ehkä muutaman asiakkaan kesässä. Odotan erityisen paljon tuolta jokavuotiselta tapahtumalta nimeltä Jyväskylän kesä: Silloinhan täällä on väkeä kuin pipoa ja toivottavasti ainakin joku heistä on homoturisti, joka haluaa kaupunkiopaspalveluamme.