Lähdin torstaina iltakolmen jälkeen kaupungille fillarilla. Ensin kävin Yliopistopainossa. Siellä annoin printata pari PDF:ää ja otin valokopioita parin J-Rock-CD:n kansivihkojen lyriikoista. Tein myös vähän kanjipapereita valokopioimalla. Sitten siirryin kaupunginkirjastoon, jossa lähinnä vaan palautin niitä CD-levyjä.
Kävin EKolossa mm. täytättämässä pesuainpulloja. Menin KampusKirjaan, mutta en ostanut sieltä mitään. Sitten menin lähimpänä kävelykatua olevaan postiin. Sieltä ostin yhden postituspakkauksen. Sitten kävin Sinooperissa, jossa ostin kartonkia, josta mun on tarkoitus tehdä lappusia mun Hipster-PDA:han. Lopuksi kävin Jyväskylä Uudessa Kirjakaupassa, josta ostin vielä toisen postituspakkauksen. Sitten fillaroin kotiini.
Kotiinpäästyäni tyhjensin vain reppuni ja jatkoin matkaani kohti Huhtakeskusta. Siellä noudin R-kioskilta sen äskettäin tilaamani romputtimen. Mä siis tosiaankin valitsin sellaisen kuljetustavan sille mun paketille, koska se oli halvin. Tultuani ulos R-kioskista kohtasin parhaan homoystäväni miehen. Hänellä oli melko uusi maastopyörä. Sitten menin kotiin.
Olin kotona iltakuuden tienoilla. Iltayhdeksän tienoila asensin romputtimen paikalleen. Sitten testailin sitä. Ainakin romppujen ja DVD-levyjen mounttaus sujui. Sitten piti löytää toimiva DVD-katseluohjelma. Päädyin gxine:en, koska VLC jumitti koneen aina niin pahasti, että vain IVO-buutti auttoi ja mplayer:ista en ihan heti keksinyt, että miten siinä pääsee haluamaansa Chapteriin tms. ja Ogle ei muuten vaan toiminut. Seuraavaksi täytyy kokeilla CD-levyjen rippausta ja romppujen sekä DVD±R(W)-levyjen polttamista.
Tänään lähdin kaupungille. Vähän ennen iltaneljää saavuin Yliopistopainoon. Siellä sain ensin takas USB-tikkuni, jonka olin eilen unohtanut. Sitten valokopioin työnhakua varten todistuksia, jotka mun piti jo eilen kopioida, mutta kun olin unohtanut kotiini sen kansiojn, jossa ne odistukset olivat.
Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.
Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.
Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.
Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.
* * *
Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.
Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.
Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:
From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi> Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut Date: 1996/01/02 Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1 references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi> newsgroups: sfnet.atk.sodat In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka Tolvanen) writes: > Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten > hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on > huvennut lähes loppuun. Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan täynnä klemmareita. Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)