WWW-diary of Juhapekka Tolvanen

I installed NanoBlogger and this is its first entry.

Asensin NanoBloggerin ja tämä on sen ensimmäinen entry.

Maanantai-aamuna nukuin aamupäivällä muutaman tunnin torkut. Puolen päivän jälkeen lähdin fillarilla kaupungille. Ensin kävin työkkärissä tulostamassa mun CV:n ja työhakemuskirjeeni. Sitten menin Jyväskylän yliopiston kirjaamoon. Jätin sinne liitteineen päivineen työhakemukseni, jolla haen töihin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan amanuenssin virkaan.

Siirryin Mattilanniemeen ja menin MaD-houseen. Koitin kirjautua sisään johonkin Windows-työasemaan. Se urputti, että tunnarini on vanhentunut, vaikka sen piti vanhentua vasta seuraavana keskiyönä. Menin urputtamaan siitä tietohallintokeskuksen neuvontaan, josta mut lähetettiin kakkoskerrokseen etsimään käsiini jompikumpi kahdesta AD:n tms. ylläpitäjästä. Toinen heistä löytyi sosiaalitiloista. Hän laittoi mulle vuorokauden lisää aikaa mun tunnarille.

Sammutin wildeast-koneessa irssin ja screenin ja jätin irkkaukseni kapsin koneissa pyörivien IRC-klienttien varaan. Niinpä sitten poltin rompulle backupit WWW-sivuistani, Linux-serverin kotihakemiston sisälmyksistä ja wildeast-koneen kotihakemistosta. Kävin MaA-aulan kioskissa antamassa pois Pörssi Ry.:n kopiokortin ja sain siitä panttia 2 euroa.

Kumma kyllä ei ollut yhtään haikea tai tyhjä olo, vaikka olinkin jättämässä taakseni tietokoneympäristöä, jonka varassa iso osa Internet-aktiviteeteista oli ollut niin sairaan monta vuotta. Pikemminkin mua jostain kumman syystä hymyilytti.

Sen verran päivä tuntu elämän taitekohdalta, että sitä teki mieli hiukan juhlistaa. Ostinpa sen vuoksi Ekolosta seitanista tehtyjä savustettuja viipaleita ja nakkeja. Kotimatkalla kövin Seppälän kaupunginosassa kerrankin katsomassa Sportia-urheilukauppaa ja Toys ’R’ Us -kauppaa. Yllättävän paljon jälkimmäisestä löytyikin jopa aivan aikuisille jotain tavaraa, esim. Reiner Knizian suunnittelemia lautapelejä ja aikuisen kokoisia naamiaisasuja.

Juhlistaakseni lisää tuota päivää ostin vielä R-Kioskilta Dr. Pepperiä ja EDiä ja sitten jatkoin matkaa kotiin. Illalla mä muutaman tunnin verran editoin WWW-sivujani.

Tiistaina päätin vihdoin tehdä itselleni profiilin LinkedIniin ja Facebookkiin. LinkedIniin minut oli kutsunut Sähköjäniksen pomo Julius Valve. Facebookkiin minut oli kutsunut jaffa. Varsinkin Facebookissa seikkaillessa kyllä vierähti tovi, kun pompin tuttujen ihmisten profiileista muihin tuttujen ihmisten profiileihin ja siinä matkan varrella käytin heihin ”pokea” tai kutsuin heitä ”ystävikseni” tai otin käyttöön jotain vastaantulleita sovelluksia. Tässä ne profiilini ovat:

• Facebook: Juhapekka Tolvanen
• LinkedIn: Juhapekka Tolvanen

Saa koittaa, jos mä vaikka suostuisin ”ystäväksi”.

Lopulta huomasin, että WWW-sivuni eivät enää suostuneet latautumaan vanhalta WWW-saitiltani. Siispä kirjauduin IKI:n weppisvuille ja laitoin WWW-sivujeni edelleenohjauksen osoittamaan kapsi.fi:ssä sijaitseville sivuilleni.

Lopulta jaksoin taas editoida WWW-sivuani. Kuten voitte sivujeni etusivulta nähdä, entisen sivun nimeltä ”Tekemiäni WWW-sivuja” sisälmykset ovat nyt etusivuun upotettuna. Paljon kamaa täytyy vielä muokata sellaisee muotoon, että sen tohtii laittaa uuteen WWW-sivujen hakemistopuuhun tarjolle. Etusivulle kyllä ilmestyy sitten aikanaan linkki kuhunkin sivukokonaisuuteen, joka on tullut tarjolle.

Viimeisenä muokkasin tämän WWW-päivkirjan etusivun uuteen uskoon ja niin, että siitä mennään sisään tähän NanoBLoggerilla toteutettuun uuteen WWW-päiväkirjaani. P.S: Muistakaa poimia etusivulta RSS-feedi itsellenne.

Unixeissa ja unixmaisissa käyttiksissä on vähän hassua olla sisäänloganneena, jos tunnari on poistettu sisäänloggauksen jälkeen:

juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % ps xf
  PID TTY      STAT   TIME COMMAND
12148 ?        S      0:00 sshd: juhtolv@pts/309
12149 pts/309  Ss     0:00  \_ /bin/zsh -il -il
15694 pts/309  R+     0:00      \_ ps xf
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % ps -u juhtolv
ERROR: User name does not exist.
********* simple selection *********  ********* selection by list *********
-A all processes                      -C by command name
-N negate selection                   -G by real group ID (supports names)
-a all w/ tty except session leaders  -U by real user ID (supports names)
-d all except session leaders         -g by session OR by effective group name
-e all processes                      -p by process ID
T  all processes on this terminal     -s processes in the sessions given
a  all w/ tty, including other users  -t by tty
g  OBSOLETE -- DO NOT USE             -u by effective user ID (supports names)
r  only running processes             U  processes for specified users
x  processes w/o controlling ttys     t  by tty
*********** output format **********  *********** long options ***********
-o,o user-defined  -f full            --Group --User --pid --cols --ppid
-j,j job control   s  signal          --group --user --sid --rows --info
-O,O preloaded -o  v  virtual memory  --cumulative --format --deselect
-l,l long          u  user-oriented   --sort --tty --forest --version
-F   extra full    X  registers       --heading --no-heading --context
                    ********* misc options *********
-V,V  show version      L  list format codes  f  ASCII art forest
-m,m,-L,-T,H  threads   S  children in sum    -y change -l format
-M,Z  security data     c  true command name  -c scheduling class
-w,w  wide output       n  numeric WCHAN,UID  -H process hierarchy
zsh: 15695 exit 1     ps -u juhtolv
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % whoami
whoami: cannot find name for user ID 10933
zsh: 15697 exit 1     whoami
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % touch foo
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % ls -la foo
-rw------- 1 10933 opis 0 24. loka   16:09 foo
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % id -a
uid=10933 gid=120(opis) ryhmä=120(opis),1110(tengen),3023(nix)
juhtolv@jalava:/home1/136/juhtolv % 

No, niin… Loggaanpa lopulta ulos tuolta tietohallintokeskuksen koneista jalava ja halava, joissa on käyttiksenä Red Hat Enterprise Linux Server release 5 (Tikanga). Hyvästi! Kapsi kutsuu :-) . Siellon muuten Debian GNU/Linux sekä lakassa että xobissa.

Keskiviikkoaamuna lisäsin WWW-sivuilleni vielä yhteystietojen sivuni. Aikaisemman kaksikielisen sivun sijaan nyt on kaksi yksikielistä sivua. Oikeastaan se voiskin olla tästedes hyvä tahti, että kerran päivässä siirrään yhden WWW-sivun tai sivukokonaisuuden uuteen WWW-sivujen hakemistopuuhun.

Sitten oli taas illalla puoli kuudesta seitsemään japanin kielen tunti. Läksyt olivat lukematta ja myöhästyin sieltä ainakin 5 minuuttia, mutta muuten meni hyvin. Meille määrättiin kotiläksyksi mm. loput Hiraganat. Kotimatkalla kävin Kolmikulman S-kaupassa vähän ostoksilla.

Lisäilin tähän WWW-päiväkirjaan kategorioita tai tägejä. Hieman oli kyllä vaikea valkata niitä, mutta eiköhän tämä tästä.

Kaikista J-Rock-bändeistä MUCC:usta on jäänyt kertomatta, että mitä mieltä siitä olen. Siis aivan mahtavaa! Tolla levyllä nimeltä Gokusai on kyllä niin uskomattoman tarttuvia melodioita, että vähän väliä milloin mikäkin biisi soi päässä. Saapa nähdä, alanko ajan mittaan diggailla Mukkusta yhtä paljon tai jopa enemmän kuin Dirpasta.

Näyttää siltä, että Japanista löytyy omat vastineensa Suomen pissiksille. Niillä on iso kasa erilaisia nimityksiä, jotka näyttävät riippuvan mm. rusketuksen määrästä ja meikkaustavoista. Näyttää siltä, että Gyaru on japanilaisen pissismuodin yläkäsite ja ainakin Kogal ja Ganguro ovat niiden alalajeja ja muunnelmia. Ei kyllä hajuakaan, kuuluuko noihin muoteihin kovinkin olennaisena osana myös suomalaisten pissisten tyylinen alkoholinkäyttö, tupakointi yms. teinix-sekoilu, mutta ainakin Kogal-tyylisiä tyttöjä syytetään materialismista. Mutta ainakin ulkoasu noissa muodeissa näyttää siis aika pissismäiseltä.

Tuolta löytyy aika paljon kuvia, mutta varokaa, ettette putoa tuoliltanne tai oksenna:

Gyaru Styles - GAL Styles

Perjantai-iltana lähdin tosi myöhään fillaroimaan kauppaan. Tuli vielä entistäkin kovempi kiire, kun menomatkalla, perkele, fillarin ketjut putosivat. Niitä piti sitten hetken aikaa rassailla paikoilleen. Kaupan etuovesta pääsi sisään singahtamalla sinne kun joku tuli ulos ja liikkeentunnistin avasi ovet vain ulos meneville. Ostin vain tosi vähän ruokaa.

Lauantaina kävin sitten kaupassa vähän ennen iltakuutta ja ostin enemmän ruokaa. Ostin myös fillariini uuden ketjun. Sieltä palattuani pesin kaksi koneellista pyykkiä.

Olen taas yhden WWW-sivun tai -sivukokonaisuuden laittanut weppiin, nimittäin mun runosivut. Mutta siellä olis vielä sellainen urakka, että pitäis laittaa se oikea dokumenttityyppi eli ”XHTML 1.0 Transitional” niihin sivuihin, joissa runot varsinaisesti sijaitsevat. Mun runosivuilla on muuten sairaan paljon symbolisia linkkejä. Oli siinä vähän hommaa, kun väkersin skriptin hoitamaan symlinkkien teon lakka-koneella, kun huomasin, etti lftp osaa netin yli kopsia symlinkkejä. Siinäkin oli vähän hommaa, kun päivittelin yhden skriptin, joka paketoi WWW-hakemistossa runojani kiljoonalla eri tavalla ja pakkausohjelmalla. Nyt kun LHA on myös vapaana implementaationa olemassa. käytin myös sitä.

En kyllä muista koska, mutta jokin aika sitten laitoin weppiin myös ne mun etuovikyltit, joilla karkoitetaan kerjääjiä, kaupustelijoita ja käännyttäjiä. Nyt siellon mukana myös puolankielinen teksti.

Jaksoinpas laittaa ne mun runosivuni kuntoon niin, että niissä on se oikean HTML-DTD käytössä. Oli aika tylsää hommaa se.

Tänään aamulla tilasin Verkkokauppa.com:mista polttavan romputtimen, joka osaa lukea ja polttaa kaikkia mahdollisia romppuja ja DVD-levyjä. Mun pitää sitten noutaa se, yllättys llätys, R-Kioskilta. Tossa Verkkokauppa.com:min tiedot siitä:

http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=9860

Ja tossa valmistajan:

Samsung: Home > Products > DVD Writers > SH-S182D

Tänään aamusella tein japanin kielen läksyt. Siitä selvittyäni koitin nukkua tunnin torkut. Ei kyllä nukuttanut yhtään. Tällä kertaa käytin herätykseen mun tietokoneen Audacious-softaa silleen, että siinä oli ladattuna soittolistalla kaikki kirjaston CD-levyiltä rippaamani J-Rock/J-Pop-biisit. sitten laitoin komentoriville peräkanaa kaksi komentoa: Ensin oli sleep-komento, joka odotti säädetyn ajan tekemättä mitään. Sitten oli komento, joka käski Audaciousta sen ulkopuolelta käsin aloittaa soitto.

”Herättyäni” treenasin Hiragana-merkkejä, ensin ne, mitkä piti opetella jo viime tunnille ja sitten ne, jotka piti opetella tämänpäiväiselle tunnille. Sitten otin uudestaan torkut. Hyvin kyllä nukutti. Nukuin vähän pommiin, kun piti herätä: Kun soitto-ohjelma soitti Moi dix Moisin tuotantoa, olin vielä puoliunessa, Mutta MUCCun tarttuvat melodiat saivat minut vasta havahtumaan. Olishan mun tietokoneen kajarit voinut säätää kovemmallekin, mutta se olis varmaan kuulunut liikaa naapuriin saakka. No, eikun kauheella kiirellä kamat reppuun ja sitten suihkuun. Myöhästyin vajaat 5 min. japanin tunniltani.

Kotimatkalla kävin Kolmikulmalla S-ryhmän marketissa vähän ostoksilla. Kotiin palattuani latasin STIX Fonts -projektin kotisivua, koska siellä oli lupailtu, että tänään, n. 10 vuoden odotuksen jälkeen he rellaavat niiden fonttien ekan beta-version. Ensin sivu näytti entisenlaiselta mutta vähän ajan päästä reloadin jälkeen sieltä löytyikin tieto siitä, että ne fontit ovat nyt ladattavissa. Ihan kiva projekti, mutta sen lisenssissä saattaa olla vielä ihan pikkaisen korjattavaa, jotta ne fontit kelpais Debianin main-haaraan.

Lähdin torstaina iltakolmen jälkeen kaupungille fillarilla. Ensin kävin Yliopistopainossa. Siellä annoin printata pari PDF:ää ja otin valokopioita parin J-Rock-CD:n kansivihkojen lyriikoista. Tein myös vähän kanjipapereita valokopioimalla. Sitten siirryin kaupunginkirjastoon, jossa lähinnä vaan palautin niitä CD-levyjä.

Kävin EKolossa mm. täytättämässä pesuainpulloja. Menin KampusKirjaan, mutta en ostanut sieltä mitään. Sitten menin lähimpänä kävelykatua olevaan postiin. Sieltä ostin yhden postituspakkauksen. Sitten kävin Sinooperissa, jossa ostin kartonkia, josta mun on tarkoitus tehdä lappusia mun Hipster-PDA:han. Lopuksi kävin Jyväskylä Uudessa Kirjakaupassa, josta ostin vielä toisen postituspakkauksen. Sitten fillaroin kotiini.

Kotiinpäästyäni tyhjensin vain reppuni ja jatkoin matkaani kohti Huhtakeskusta. Siellä noudin R-kioskilta sen äskettäin tilaamani romputtimen. Mä siis tosiaankin valitsin sellaisen kuljetustavan sille mun paketille, koska se oli halvin. Tultuani ulos R-kioskista kohtasin parhaan homoystäväni miehen. Hänellä oli melko uusi maastopyörä. Sitten menin kotiin.

Olin kotona iltakuuden tienoilla. Iltayhdeksän tienoila asensin romputtimen paikalleen. Sitten testailin sitä. Ainakin romppujen ja DVD-levyjen mounttaus sujui. Sitten piti löytää toimiva DVD-katseluohjelma. Päädyin gxine:en, koska VLC jumitti koneen aina niin pahasti, että vain IVO-buutti auttoi ja mplayer:ista en ihan heti keksinyt, että miten siinä pääsee haluamaansa Chapteriin tms. ja Ogle ei muuten vaan toiminut. Seuraavaksi täytyy kokeilla CD-levyjen rippausta ja romppujen sekä DVD±R(W)-levyjen polttamista.

Tänään lähdin kaupungille. Vähän ennen iltaneljää saavuin Yliopistopainoon. Siellä sain ensin takas USB-tikkuni, jonka olin eilen unohtanut. Sitten valokopioin työnhakua varten todistuksia, jotka mun piti jo eilen kopioida, mutta kun olin unohtanut kotiini sen kansiojn, jossa ne odistukset olivat.

Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.

Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.

Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.

Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.

* * *

Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.

Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.

Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:

From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi>
Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut
Date: 1996/01/02
Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1
references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi>
newsgroups: sfnet.atk.sodat

In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka
Tolvanen) writes:

> Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten 
> hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on 
> huvennut lähes loppuun.

Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän
vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa
työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan
täynnä klemmareita.

Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään
irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)

Mulla on tän nykyisen sairaan nopeen koneen käyttönotosta saakka ollut silleen, että SCSI-kovalevyllä on kolmesta partitiosta oikeasti käytössä vain swappipartitio. Sen kovalevyn alussa on entinen /-partitio ja lopussa partitio, joka oli LVM:n käytössä. Tein sille äsken niin, että poistin kokonaan sen Volume Groupin nimeltä VG001, jonka kaikki Physical Extentit olivat tuolta partitiolta peräisin. Sitten liitin tuon partition mukaan Volume Grouppiin nimeltä VG02, jolla majailee nykyisen käyttiksen käytössä olevat Logical Volumet. Tämän jälkeen pääsinkin kasvattamaan LV:eitten kokoja ja sitten kasvattelin resize2fs -komennolla kullakin LV:llä sijaitsevaa tiedostojärjestelmää. Nytpä pydf-komennon tuloste näyttää tältä:

Filesystem                 | Size| Used|Avail|Use%|               |Mounted on  
/dev/hda1                  | 942M| 289M| 605M|30.7|[####.........]|/           
udev                       |  10M|  72k|  10M| 0.7|[.............]|/dev        
tmpfs                      | 252M|  84k| 252M| 0.0|[.............]|/dev/shm    
/dev/mapper/VG02-LVhome    |  42G|  16G|  26G|38.1|[#####........]|/home       
tmpfs                      | 252M|    0| 252M| 0.0|[.............]|/lib/init/rw
/dev/mapper/VG02-LVopt     |1488M| 606M| 807M|40.7|[#####........]|/opt        
/dev/mapper/VG02-LVtmp     |1969M|  35M|1834M| 1.8|[.............]|/tmp        
/dev/mapper/VG02-LVusr     |  12G|5575M|5991M|46.7|[######.......]|/usr        
/dev/mapper/VG02-LVusrlocal|3937M|2334M|1403M|59.3|[########.....]|/usr/local  
/dev/mapper/VG02-LVusrsrc  | 984M| 411M| 523M|41.8|[#####........]|/usr/src    
/dev/mapper/VG02-LVvar     |3937M|1313M|2424M|33.3|[####.........]|/var        

Kyllä nyt kelpaa! Ja kyllä tää LVM eli Logical Volume Manager on nerokas keksintö, kun voi näin kätevästi muutella partitioitten kokoja. Toki tässä on omat vaaransa: Jos iskee sähkökatko just jonkin tosi kriittisen komennon aikana, niin sen jälkeen tod.näk. kellään ei ole enää kivaa ja tulee äitiä ikävä ja noin yleisesti ottaen vituttaa kuin pientä oravaa pakkasella, kun käpy jäätyi. Ainakin resize2fs tuntuu sellaiselta komennolta, että jos sen aikana tulis sähkökatko, niin tuho tulisi. Toinen aika tärkeä juttu on se, että AFAIK tällä hetkellä ainoat Linuxin tiedostojärjestelmät, joissa tiedostojärjestelmän kokoa voi myös pienentää, ovat ext2fs, ext3fs ja ReiserFS.

Laitoinpa uuteen WWW-hakemistooni tarjolle nyt myös tmp-hakemistoni, tekemäni kuvataideteokset (ml. Teknolammas) ja graduni. tmp-hakemistossani on tällä hetkellä vain bugiraportteihin liittyvää kamaa.

Jotkut halusivat, että tän WWW-päiväkirjan päiväkirjaentryt olisivat kullakin sivulla takaperpisessa kronologisessa järjestyksessä. No, kokeillaan nyt ainakin hetken aikaa sitä. Mutta saanen huomauttaa, että useimmista tietokoneista löytyy näppikseltä sellaiset näppäimet kuin ”End”, ”Page Down” ja ”Page Up”. Eli jos WWW-päiväkirjassa on normaali aikajärjestys, niin voi tehdä näin: Pompataan emsin End-näppäimellä sivun loppuun. Sitten klikkaillaan Page Up -näppäintä sen verran monta kertaa, että tullaan vanhimman lukemattaolevan entryn alkuun. Sen jälkeen voi vaikkapa nuoli alas -näppäimellä skrollata hiljakseen alapäin lukemisensa tahdissa.

Se on kyllä vähän harmi, kun se em. asetus vaikuttaa kaikkiin sivuisihin eikä ainostaan etusivuun. Tällainen asetus on huono niille lukijoille, jotka pitkän lukutauon jälkeen etsivät vanhimman lukematta olevan entryn ja lukeva sitten siitä eteenpäin normaalissa aikajärjestyksessä. Mutta jos halua lukea tätä WWW-päiväkirjaa kronologisessa järjestyksessä, niin se onnnistuu, kun menee ensin jonkin Permalinkin kautta johonkin entryyn ja klikkailee aina linkkiä, joka vie aikajärjestyksessä uudempaan entryyn.

Vähän kyllä tympäisee, kun etusivulla kaikki <pre>-tagien välissä oleva kama ei etusivulla mahdu palstaansa vaan menee mm. RSS-feedien päälle. Täytyy jossakin välissä alkaa puukotella tän WWW-päiväkirjan Stylesheettejä.

Joskus kauan sitten kerroin blogista nimeltä Miehen puoliintumisaika, jota kirjoittaa nimimerkki ”Painoarvokas”. Hänhän oli luvannut paljastaa henkilöllisyytensä heti kun paino putoaa alle sadan kilon. No, hänpä paljastikin sen tuossa aivan äskettäin, kun paino oli melko tarkalleen 150 kg ja ikää tuli tasan 30-vee. Elikkäs, hän on Antti-Juhani Kaijanaho. Kyllä, minäkin kuuluin niihin, jotka alusta asti tiesivät, kuka tuon nimimerkin takana on.

Tilasin äsken kynäkaupasta nimeltä missing-pen.de Waterman Philéas -mallisen täytekynän sini-mustan marmoriefektin värisillä kuorilla ja Fine-kärkisenä.

Eilen aloin todenteolla täyttää ruoalla ja ruoanlaittoa auttavilla puolivalmisteilla pakastinta, joka vasta jokin aika sitten saatiin llähes tyhjäksi. Keitin pari rasiallista kikherneitä. Niistä tuli kaksi litran pakastusrasiallista täyteen ja laitoin ne pakstumaan. Loput kkikherneet käytin sitten Keittoon™, jota meni sitten pakastimeenkin vaikka kuinka.

Testailin CD-rippausta: Sillä mun Plextor-merkkisellä SCSI-vääylän romputtimella voi siis ripata vain roottina ja olen kokeillut sitä jo kolmella softalla: cdda2wav (oikeasti pelkkä symlinkki icedax:iin), cdparanoia ja cd-paranoia. Mutta nyt tolla mun uudella polttavalla romputtimella rippaus sujuu luserinakin millä tahansa em. komennoista.

Oon tässä myös blankkaillut kasan romppuja sille polttavalla romputtimellani. kumma kyllä, jos sen tekee wodim-komennolla, kone on koko sen ajan erittäin epävastaanottavaisessa tilassa. Ei vaan mene näppäilyt tms. syöte perille, tai siis menevät, mutta vasteajat ovat lähes yhtä pitkiä kuin rompun blankkauksen jäljellä oleva aika. Sensijaan komennolla nimeltä cdrskin homma sujuu ihan kivuttomasti. cdrskin:iä varmaan käyttäisin muutenkin romppujen polttoon, mutta Debianin paketoimasta versiosta puuttuu cdrecord-komennosta tuttu optio -waiti . Sitä tarttee ainaskin silloin, jos tekee romppuimagen silleen, että putkittaa sen suoraan polttosoftalle.

Koneen ollessa wodimilla suoritettavan rompunblankkauksen takia epävastaanottavaisessa tilassa luin seuraavan eli viidennen osan manga-sarjasta nimeltä Nausicaäa. Yhä vaan se jaksaa kiehtoa. Se on vaan niin eeppinen tarina, jossa on kiperiä tilanteita ja suuria tunteita.

Uskomatonta mutta totta, vasta hetki sitten katsoin sen leffan nimeltä ”Star Wreck: In the Pirkinning”. Mä imaisin sen kovalevylleni muistaakseni aika pian ilmestymisen jälkeen ja jossain välissä poltin sen rompulle. Ja nyt sitten katsoin sen. Kerrassaan nerokas leffa! Sain siitä tosi paljon irti, vaikken ole katsellut paljon paskaakaan Star Trekkiä tai Babylon 5:ttä. Olihan se jännä tarina, jossa tarinan (anti)sankareilla riitti täpäriä tilanteita vaikka kuinka. Ja vähänkö nauratti! Niin hienoksi komediaksi se on vedetty. Odotan jo innoissani heidän seuraavaa leffaansa. Sitä odotellessa pitää varmaan katsella heidän aiempaa tuotantoaan.

Romppujen polttelu lähti samantien toimimaan uudella romputtimellani. Polttelinkin niitä jonkin verran ja sitten blankkailin niitä.

Tein tänään ison satsin pastakastiketta ja keitettyä makaroonia. Sitä riitti pakastimeen säilöttäväksikin aikalailla ja toki söin osan samantien. Tuli aika hyvä kastike, kun laittoi mm. kaikkia mahdollisia siihen soveliaita pakastevihanneksia, eli Pomodoro Rossoa, tomaattisalsaa ja paprikasalsaa. Kieltämättä myös toi Santa Marian Chili con Carne -mausteseos näyttää toimivan hyvin pastakastikkeessakin.