WWW-diary of Juhapekka Tolvanen

Tulihan sitä uutena vuotena lähdettyä jonnekin: Menin Giggling Marliniin vain vähän sen jälkeen kun se aukeni eli vähän iltakymmenen jälkeen. Viime käyntini jälkeen siitä onkin tullut ”sedula” eli Sedu Koskisen omista rafla. Erääseen sen saleista pääsee vain VIP-kortilla, joka maksaa, vittu, 300 €/vuosi.

Siellä Giggling Marlinissa kohtasin pitkästä aikaa mun viimeisen kämppikseni ja hänen kivan tyttöystävänsä, joka jotakuinkin kapsahti kaulaani. He ovat menneet kihloihin ja he menevät naimisiin ensi kesänä. Myöhemmin siellä raflassa oli myös Sonicjam. Lähdin sieltä raflasta joskus valomerkin jälkeen.

The Fountain Pen Networkissa oli vähän hassu tarjous josta en voinut kieltäytyä eräässä topicissa: ”Paper sampler, (want me to snail mail some?)”. Mähän käytin sitä tarjousta hyväkseni ja tänään mulle tosiaan tuli jenkkilästä saakka Snail-Mail, jossa oli puolenkymmentä erisorttisen muistikirjan sivua.

Tosiaan, myös itse kirjoituspaperilla on vaikutusta siihen, miten kivaa se täytekynän käyttö on. Jokin raapivampi täytekynä saattaa tuntua jopa siedettävältä, jos sillä kirjoittelee tosi sileälle paperille. Moleskine-muistikirjoissa on kyllä erittäin sileää paperia. Muita aika tärkeitä täytekynäystävälliseltä paperilta vaadittuja ominaisuuksia ovat ainakin se, ettei paperin pinnoite (esim. kaoliinisavi) saa estää musteen tarttumista paperiin. The Fountain Pen Networkissa olleiden arvosteluiden mukaan Paperblanks-merkkiset muistikirjat ovat ilmeisesti juuri sen takia ihan kelvottomia täytekynillä kirjoitteluun lähes kaikki, kun muste ei tartu niihin kunnolla. Toisaalta muste ei saa levitä niin, että esiintyy ilmiötä nimeltä ”feathering”. Toisaalta ”feathering” on myös täytekynämusteen ominaisuus, eli joillakin täytekynämusteilla sitä esiintyy herkemmin kuin muilla. Noodler’s Ink Blackilla sitä ei tapahdu, vaikka kirjoittaisi sanomalehtipaperille, mutta kaikkein vähiten sitä pitäisi ilmetä saman puljun uudella X-Feather -musteella, joka on nimenomaan sitä silmälläpitäen suuniteltu. Musteen läpivuotaminenkin (engl. bleed-through) on aika perseestä. Ohuemmilla papereilla sitä tapahtuu herkemmin. Ja ehkä sitä tapahtuu herkemmin ”märemmillä” kynillä. Moleskine-muistikirjoissa sitä voi esiintyä joillakin täytekynämusteilla, kuulemma, mutta itselläni ainoa muste jolla olen sitä tähänmennessä huomannut tapahtuvan, on Noodler’s Ink Polar Blackin prototyyppi, jonka testailuun osallistuin. Lopullista tuotetta en vielä ole ostanut.

Kenties pidetyin paperitarvikevalmistaja täytekynäharrastajien keskuudessa on ranskalainen Clairefontaine. Sitä kyllä hehkutetaan kaikkialla koko ajan eikä varmaankaan suotta. Myöskin esim. Rhodia ja Miquelrius ovat arvostettuja. Kieltämättä ainakin tuon saamani Clairefontaine-merkkisen muistikirjan sivu on sormella tunnusteltuna aivan uskomattoman sileä. Kyllä tollaiselle paperille on varmaan ihanaa kirjoitella täytekynällä. Täytyy myöhemmin kokeilla kirjoitella näihin papereihin.

Testasin kirjoittelemista niihin saamiini paperinäytteisiin. Siihen Clairefontainen paperiin oli tosiaankin ihaninta kirjoitella. Mä päätin lähettää omat paperinäytteet sille tyypille, jolta mä ne paperit sain. Laitoin kuoreen neljä erilaista kirjepaperia ja yhden aukeaman Moleskinesta. Viime perjantaina illalla kävin lähimmälä Ärrällä vähän ostamassa kofeiinipitoisia juomia ja siinä samalla pudotin sen em. kirjekuoren kirjalaatikkoon.

Lauantai-iltana vähän ennen iltakuutta kävin vähän Prismassa ruokaostoksilla. Illemmalla kävin uudestaan Ärrällä. Palautin sinne tyhjiä pulloja ja ostin lisää kofeiinipitoisia juomia. Lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä luin viimeisen eli seitsemännen osan Nausicaä-mangasta. Se oli mainio. Koko se manga on kyllä uskomaton eeppinen tarina.

Maanantai-aamuna menin aamukymmeneksi työkkärin tapaamiseen. Siellä mulle määrättin kaksi työelämävalmennuspaikkaa, joihin mun täytyy välittömästi hakea (Agorasta ja Alvar Aalto -museolta) ja lisäksi otettiin kolmas (Keski-Suomen Ympäristökeskukselta), johon yritän hakea, vaikkakin mun koulutus ei aivan tarkalleen sovi siihen. Soitin samantien niihin kahteen paikkaan. Toiseen sovittiin jo haastatteluaika.

Fillaroin Alvar Aalto -museolle ja pudotin siellä postiluukusta mun CV:n, jotta he ehtivät lukea sen ennen haastatteluani. Agorassa on jo mun CV.

Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa sen Nausicaä-mangan ja ottamassa lainaan muutaman varaamani kirjan. Lisäksi ihan ex tempore otin lainaan Ilman naista -sarjakuva-albumin.

Fillaroin Tourulaan. Kohtasin sen yhden Camelotista tutun mudaajan. Hänen kanssaan juteltuani tulin siihen tulokseen, että mun kandee viedä CV:eni Avoimeen yliopistoon ja Kesäyliopistoon. Niinpä sitten tein sen.

Kävin siinä vieressä Keski-Suomen ympäristökeskuksessa viemässä heille valmiiksi CV:eeni. Sitten fillaroin kotiini. Kotona luin yhdelta istumalta sen Ilman naista -sarjiksen. Olen jo sitä netistä lukiessani pitänyt siitä kovasti. Siinä albumissa on ne samat sarjakuva-stripit ja ainakin kaksi sellaista strippiä mitä ei wepissä näy.

Tiistaina en kai tehnyt mitään erikoista. Keskiviikkona menin aamuyhdeksäksi Alvar Aalto -museolle. Siellä mulla oli se haastattelu TEV-paikkaa varten. Se oli ihan läpihuutojuttu: Mä pääsin TEV-paikkaan, jossa tittelini on ”TH/museoapulainen”. Siinä hommassa pitää tehdä vaikka mitä, mutta ainakin täytyy lajitella Alvar Aallosta kertovia lehtileikkeitä ja mähän tein jotain samantapaista graduanikin varten. Joskus saatan joutua vähän siivoilemaankin. Työnantajani on Alvar Aalto -säätiö ja -museo. Sen Alvar Aalto -museon lisäksi saatan tehdä töitä myös Alvar Aalto -säätiön tiloissa jossain Taulumäellä. Työt alkavat ensi maanantaina, siis huomenna.

Menin työkkäriin papereineni ja siellä sitten vahvistettiin, että olen tuolla TEV-paikassa ensi alkuun 2 kk. Jos menee hyvin, niin olen siellä vielä 4 kk päälle. Mutta heti jos jostain löytyy oikea työpaikka, niin ton TEV-jakson saan poikki koska vaan.

Kävin varmuuden vuoksi Kelassa selvittämässä, miten toi TEV-paikka vaikuttaa mun muihin tukiin. Tulos oli ±0. Kävin nukkumassa kotona muutaman tunnin torkut. Sitten menin tän vuoden ekalle japanin kielen tunnilleni, joka oli taas kklo 17:30–19:00. Sieltä siirryin Kulttuuriklubi Siperiaan, jossa oli alkanut jo iltakuudelta eka Piraattikino. Siellä oli jo meneillään leffa nimeltä Good Copy Bad Copy. Sen jälkeen näytettiin leffa ”Steal This Film” ja sen kakkososa. Lisäksi tuli syötyä paljon sipseja ja juotua kupillinen vihreää teetä.

Kotimatkalla kävin Seppälän Filmtownissa. Otin sieltä vuokralle anime-DVD:n nimeltä Kikin lähettipalvelu. Samalla siirryin VIP-asiakkaaksi. Ostin myös jotain limsoja ja karkkia.

Torstaina katsoin sen em. anime-DVD:n. Se oli ihan kiva, mutta on se Hayao Miyazaki tehnyt parempiakin animeita. Sitten singahdin kauhealla kiireellä palauttamaan sitä DVD:tä Filmtowniin. Sieltä menin Prismaan ruokaostoksille. Ostin itselleni myös uuden Maglite Solitaire -taskulampun, koska mun entinen meni pilalle, kun paristo vuoti nesteitä sen sisälle. Siellä Prismassa oli myös Riku Meskanen. Kotiin päästyäni asensin siihen taskulamppuuni karbiinihakasen ja laitoin sen lampun avainnippuuni.

Perjantaina menin fillarilla keskustaan. Ensin kävin Yliopistopainossa teettämässä muutaman tulostuksen ja jonkin verran valokopioita. Nyt mulla on niitä mun WWW-käyntikortin japsiversioita aikamoinen läjä. Sitten menin kaupunginkirjastoon, jossa mm. otin varaamani kirjan lainaan. Lopuksi menin Ekoloon ja täytätin siellä muutaman pesuainepullon. Kotiinpäästyäni valmistauduin lauantaista Helsinginreissua varten mm. Pesin siinä samalla pari koneellista pyykkiä.

Lauantaina nousin ylös tosi aikaseen ja fillaroin mun 30-litrainen reppu selässäni juna-asemalle. Näin lyhyellä reissulla ei kannattanut käyttää mitään isoa kassireppuakaan. Nousin junaan, joka lähti klo 06:30. Saavuin Helsinkiin klo 09:25. Kiertelin vähän kaupoissa. Stockan Akateemisesta ostin mm. viivoitettuja ja viivoittamattomia A7-kokoisia pahvikortteja, Montblanc-täytekynämustetta sinisenä ja pari lyijykynää. Temperasta ostin mm. pullollisen Caran d'Ache Colors of the Earth Storm -täytekynämustetta. Se on arvosteluiden mukaan sellaista lähinnä purppuraa tai violettia, mutta voi joskus näyttää lähes mustalta.

Sitten talsin Kahvila Soihtuun. Olin etuajassa paikalla. Siellä oli klo 12:00 alkaen reilun neljän tunin mittainen Linux-tuen tapaaminen meille keikkalaisille.

Sitten talsin SOKOS-tavaratalon ruokosastolle. Sieltä ostin Chef Wotkinsin kumpaakin vegaaneille kelpaavaa soijaleikettä. Pikakassalle mennessä huomasin, että siinä vieressä oli poikkeuksellisen hyvä valikoima Ritter Sportin suklaalevyjä. Minähän heti kärppänä hain sieltä sen minttusuklaalevyn ja hieman etsittyäni huomasin, että myös marsipaanisuklaalevy on vegaaninen, joten ostin senkin.

Ostin junalipun juna-asemalta. Junani lähti klo 18:30 ja oli Tampereella klo 19:56. Jatko-yhteys yhteys Jyväskylään lähti 20:05 ja olin Jyväskylässä klo 21:36. Hain fillarini ja ajelin kotiin. Lunta satoi kuin jalkarättejä.

Sunnuntaina pesin kaksi koneellista pyykkiä.

Olen jo kaksi viikkoa ollut siellä Alvar Aalto -museolla TEV-jaksossa. Työ ei ole ollut lainkaan raskasta, mutta kun olen samaan aikaan koittanut parhaani mukaan saada unirytmini paremmin sopusointuun työaikojeni kanssa, niin se on on ollut väsyttävää; Ei paljoo naurata, kun keskiyölläkään ei vielä nukuta ja sitten pitää aamulla herätä niin että saapuu töihin klo 08:00-09:00 välisenä aikana. Töihin saavuttua ja töissä ollessa ei huomaa mitään väsymystä tai unetusta, mutta aamulla on vaan vähän hankailaa repiä itsensä ylös sängystä ja suihkuun. Olen kulkenut työmatkani tietysti fillarilla aina vaan. Kotiin päästyä olen vähän väsynyt, mutta netissä kyllä jaksan siitä huolimatta pyöriä.

TEV tarkoittaa siis työelämävalmennusta. Arkikielessä sitä sanotaan usein työharjoitteluksi, mutta oikeasti työharjoittelu kai tarkoittaa osana tietyn ammatin opintoja olevaa harjoittelua. Tuollakin on yksi museologian opiskelija harjoittelemassa. TEV-jakson aikana työmarkkinatukea tulee normaalisti ja siihen vielä päälle ylläpitokorvausta 8 €/d. Töitä paiskotaan joka viikko maanantaista perjantaihin ja työaika on keskimäärin 6 h/d, johon sisältyy puolen tunnin pituinen ruokatunti. Siellä voi syödä omia eväitään Kahvila Belvederen takahuoneessa, jossa on mm. jääkaappi ja pakastin omille eväille sekä mikroaaltouuni. Voi myös käydä syömässä muualla, kuten Lozzissa, Ilokivessä tai Sykkeessä. Kahdesti päivässä on kahvitauko, ja niistä toinen on heti töihin tultua. BTW kahvit juodaan siellä koruttoman tyylikkäästi Iittalan Teema-sarjan kupeista eikä kahvinkeittimessäkään ole valittamista, koska se on mikäpä muu kuin Moccamaster-merkkinen. Tehtäväni kuvaus oli tällainen mol.fi:ssä:

Erilaiset työharjoittelutehtävät: mm. museomestarin apulainen, näyttelyiden pakkaus, näyttelyiden pystytys ja purkaminen jne. Aputyötä museon arkistossa, lasten ja nuorten arkkitehtuuripajojen ohjaajan apulainen, museon tiedottajan apulainen; postituksessa, jakelussa jne... Tarvittaessa myös museon siivoojan apulainen.

Tähän mennessä olen kaikkein eniten tehnyt sitä, että naputtelen tietokantaan kansioissa olevien Alvar Aalto -aiheisten lehtiartikkeleiden tietoja. Pari kertaa olen myös liimaillut kansioon niitä lehtiartikkeleita. Ne tulevat joltain mediatarkkailufirmalta. Kerran paketoin jotain jonkun tilaamia Alvar Aalto -aiheisia kirjoja postitusta varten valmiiksi. Joskus saatan työskennellä myös Alvar Aalto -säätiön arkistolla, joka sijaitsee Taulumäellä, mutta nykyään siellä ei oikein ole mulle sopivaa hommaa.

* * *

Maanantaina eli 14.1. tulin töihin 08:37. Sen jälkeen tulin töihin aina vähän ennen aamuyhdeksää tai tasan aamuyhdeksältä. Ekana hommana oli siirtää porukalla eräs perusnäyttelyn puinen näyttelyalusta paikasta toiseen. Lisäksi ainakin liimailin lehtiartikkeleita. Loppupäivä meni ainakin siihen, kun huolella katselin läpi koko perusnäyttelyn ja päälle vielä muuttuvan näyttelyn. Lisäksi tutkin aika paljon Alvar Aalto -säätiön kotisivua. Illalla menin kotiin Ekolon kautta.

Tiistaina 15.1. tuli Alvar Aalto -säätiön Taulumäen toimipisteeltä yks tyyppi kertomaan mulle, että miten niitä artikkeleita lisäillään sinne tietokantaan. Sitä olen sitten tehnyt suuren osan ajasta. Töitten jälkeen kävin ensin Ekolossa. Tapoin aikaani jossain Sohwin lähellä olevassa naamiaisasu- tms. -liikkeessä katselemalla. Iltakuudelta oli yhden Teron kotona levyjenkuunteluilta. Mä tulin sinne vähän etuajassa, kun en siellä em. liikkeessä jaksanut loputtomiin olla. Jokainen sai tuoda muutama levyn, joista kustakin kuunneltiin muutama biisi. Mä olin tuonut ainakin Dirpan CD:n nimeltä ”Withering to death.” ja Nine Inch Nailsin broken-EP:n. Lähdin joskus iltayhdeksän tai -kymmenen tienoilla kotiin.

Keskiviikkona 16.1. menin töiden jälkeen ompeluliikkeeseen: Siellä korjautin yhdet farkut, joissa oli jo perspaikat; Ne oli ommeltu tavallisella langalla, joka ei tietenkään kestänyt paljoo mitään ja yksi sauma oli sen vuoksi vähän revennyt auki. Mä annoin itse ostamaani paksua farkkulankaa sitä varten rullallisen mukaan, jotta se homma tulisi tehtyä sillä kunnolla. Sitten menin taas japanin kielen tunnilleni. Aikaa oli niin ruhtinaallisesti, että kerkesin siellä Voionmaan koululla kaikessa rauhassa lukea läksyjäni ennen tunnin alkua.

Torstaina 17.1. töiden jälkeen päästyäni kotiin pyykkäsin ainakin yhden koneellisen pyykkiä.

Perjantaina 18.1. melkein heti aamusta piti lähteä sen yhden harjoittelijan kanssa kaupungille jakelemaan hotellien auloihin yms. strategisiin paikkoihin Alvar Aalto -museon kevätohjelmaesitteitä. Sieltä palattuani huomasin, kun museolle tuli vierailemaan ent. kansanedustaja Kalevi Olin. Sain häneltä nimmarin. Kotimatkalla kävin noutamassa ompelimosta ne mun farkut pois korjauksesta ja sain sen farkkulankarullankin takas.

Viikonloppuna eli 19.-20.1. aika meni ainakin pyykkäillessä. Pyykkäsin sekä lauantaina että sunnuntaina ja yhteensä tuli pyykättyä kolme koneellista pyykkiä. Lisäksi tein pakastimeen varastoon keittoa, jotta mun ei enää tarvii rampata Lozzissa ruokatunnillani, kuten olin ekalla viikolla tehnyt, vaan voin pikaisesti lämmittää omat evääni Kahvila Belvederen takahuoneessa, kuten tein melkein kaikkina päivinä tokalla viikolla.

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina eli 21.-22.1. en kai tehnyt töiden jälkeen mitään erikoista.

Keskiviikkona 23.1. lähdin aika aikaisin töistä, jotta kerkesin kaikessa rauhassa tehdä taas japanin kielen läksyni. Senkin jälkeen jäi vielä aika paljon aikaa yli. Käytin sen yhden toisen aikaisin saapuneen kurssilaisen kanssa jutteluun. Kurssin jälkeen kävin kaupunginkirjastolla ja Kolmikulman S-marketissa. Kotiinpalattuani huomasin mulle tullee kirjeen yliopistolta: En ollut päässyt siihen tiedottajan määräaikaiseen hommaan, johon olin hakenut. Kotona aloin vihdoin lukea sitä yhtä manga-pokkaria nimeltä Rave. Se oli osa 1.

Torstaina 24.1. oli pakko käydä taas Lozzissa syömässä, koska en ollut muistanut ottaa tarpeeksi keittoa työpaikan jääkaappiin mukaan. Töiden jälkeen menin kaupunginkirjastolle. Siellä luin ensin loppuun sen Rave 1 -manga-pokkarin ja sitten palautin sen. Se vaikuttaa ihan kohtalaiselta mangalta tähänastisen perusteella. On se kai luettava loppuun saakka ihan koko sarja.

Perjantaina tulin töihin poikkeuksellisesti jo 08:05 eli aikaisemmin kuin koskaan. Toin sinne pakastimeen säilöön aika paljon keittoa. Yhdellä työntekijällä oli synttärit. Kotiintultuani tuli vähän rikottua aateekoota lähinnä softapuolelta: Halusin päästä kokeilemaan uutta KDE 4.0:aa ja sen Debian-paketit olivat saatavilla vasta experimentalissa eikä ne edes toimineet. Samalla tuli asennettua experimentalista myös Äksän paketteja ja nehän olivat niin rikkisärkikatkipoikki, ettei mun Äkse edes lähtenyt käyntiin. Sain kuitenkin kaiken entiselleen downgradetuksella.

Tämä viikonloppu on mennyt ainakin pyykkäillessä ainakin neljä koneellista pyykkiä. Ensi viikolla pitäis jossain välissä tehdä työpaikalle vietäväksi jotain muutakin safkaa kuin pelkkää keittoa. Tosin kyllähän sitä on tähän asti jaksanut syödä, koska torstaina tuli vaihtelua syömällä Lozzissa. Mutta pakko saada noihin omiin eväisiinsä lisää vaihtelua. Mun tekee kovasti mieli ainakin tulista pastakastiketta, johon haluan feikkilihaksi soijasuikaleita ja pastaksi joko makaroonia tai vaihteeksi penne-pastaa. *DROOL* Toisaalta tekis mieli tehdä kunnon satsi sosekeittoa, johon tulis muutama bataatti mukaan.

* * *

Se Alvar Aallosta kertovien artikkeleiden lisääminen tietokantaan on ollut yllättävän mielenkiintoita hommaa. Ainoastaan se vähän tympäisi, kun yksi ja sama tapahtuma oli uutisoitu moneen kertaan ties kuinka monessa lehdessä, nimittäin se, kun Milanossa jossain arkkitehtuuri-tapahtumassa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston entisöintiin luovutettiin suuri rahalahjoitusshekki, jota varten oli kerätty rahaa pari vuotta. Toisaalta viime päivinä on ollut aika mielenkiintoista lukea artikkeleita, joissa kerrotaan siitä kohusta ja debatista, joka syntyi siitä, kun Seinäjoen kaupunki päätti ostaa 750000 mk:lla erittäin kattavan kokoelman Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia lasiesineitä. Mun käsiteltävänä on lehtileikkeitä alkaen vuoden 1996 lopusta ja niitä sitten lisään tietokantaan niin, että kansiot otan käsittelyyn takaperoisessa aikajärjestyksessä.

Muutama ruotsinkielinenkin artikkeli on jo tullut vastaan, mutta onneksi käsikirjastosta löytyy sanakirja ja virkamiesruotsin taidoilla selviän lopuista. Joskus olen joutunut katsomaan sieltä museon perusnäyttelystä lisätietoa ja joskus on pitänyt kysyä sen museon muilta työntekijöiltä lisätietoa.

Onhan tässä työn ohessa väkisinkin oppinut yhtä sun toista mielenkiintoista Alvar Aallosta sekä hänen elämästään ja aikaansaannoksistaan. Kieltämättä olen alkanut vähän fanittaa hänen designiaan ja arkkitehtuuriaan, mutta aivan kybällä dissaan niitä toistaitoisia insinööritoimistoja ja rakennusfirmoja, joiden takia Alvar Aallon suunnittelemiin taloihin on saattanut tulla ties mitä kämmäyksiä, jotka moni pistää sitten täysin syyttä suotta Alvar Aallon piikkiin. Alvar Aalto oli lähinnä arkkitehti ja teollinen muotoilija ja jossain määrin myös sisustussuunnittelija. Hän siis suunnitteli taloihin arkkitehtuurin, ja monia yksityiskohtia, kuten valaisimia, tuoleja ja ovenkahvoja. Hänellä oli arkkitehtitoimisto ja lisäksi hän oli lähinnä muotoilijana varsinkin huonekalufirmassa nimeltä Artek. Mutta insinööritoimistot sitten suunnittelivat niihin taloihin muita juttuja kuin arkkitehtuuria ja rakennusfirmat sitten käytännössä rakensivat ne talot. Tokihan asioihin on varmaan vaikuttanut sekin, kun ne talot on monta vuotta sitten tehty senaikaisista materiaaleista ja rakennustarpeista ja sen aikaisen tietotaidon turvin ja noudattaen senaikaisia rakennusmääräyksiä.

Alvar Aallon suunnittelemat valaisimet mietityttävät jossain määrin: Niissä on ihan hienojakin joukossa, mutta varsinkin myöhempinä vuosina suunniteltuja valaisimia on moitittu surkeasta hyötysuhteesta. Niissä sitä valoa nimittäin varjostetaan liikaakin. Jotenkin tekee mieli niiden pohjalta kehitellä jotain parempaa.

Kieltämättä katson Alvar Aallon suunnittelemia taloja nykyään eri lailla kuin jotain vuosi pari sitten. Ne tietyt yksityiskohdat ja suuremmat kokonaisuudet nimittäin toistuvat niissä. Tämä alkoi jo viime kesänä, kun kävin niissä kaupungin järkkäämissä opastetuissa kiertokävelyissä, joista yhdessä meille esiteltiin nimenomaan Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia.