Tulihan sitä uutena vuotena lähdettyä jonnekin: Menin Giggling Marliniin vain vähän sen jälkeen kun se aukeni eli vähän iltakymmenen jälkeen. Viime käyntini jälkeen siitä onkin tullut ”sedula” eli Sedu Koskisen omista rafla. Erääseen sen saleista pääsee vain VIP-kortilla, joka maksaa, vittu, 300 €/vuosi.
Siellä Giggling Marlinissa kohtasin pitkästä aikaa mun viimeisen kämppikseni ja hänen kivan tyttöystävänsä, joka jotakuinkin kapsahti kaulaani. He ovat menneet kihloihin ja he menevät naimisiin ensi kesänä. Myöhemmin siellä raflassa oli myös Sonicjam. Lähdin sieltä raflasta joskus valomerkin jälkeen.
The Fountain Pen Networkissa oli vähän hassu tarjous josta en voinut kieltäytyä eräässä topicissa: ”Paper sampler, (want me to snail mail some?)”. Mähän käytin sitä tarjousta hyväkseni ja tänään mulle tosiaan tuli jenkkilästä saakka Snail-Mail, jossa oli puolenkymmentä erisorttisen muistikirjan sivua.
Tosiaan, myös itse kirjoituspaperilla on vaikutusta siihen, miten kivaa se täytekynän käyttö on. Jokin raapivampi täytekynä saattaa tuntua jopa siedettävältä, jos sillä kirjoittelee tosi sileälle paperille. Moleskine-muistikirjoissa on kyllä erittäin sileää paperia. Muita aika tärkeitä täytekynäystävälliseltä paperilta vaadittuja ominaisuuksia ovat ainakin se, ettei paperin pinnoite (esim. kaoliinisavi) saa estää musteen tarttumista paperiin. The Fountain Pen Networkissa olleiden arvosteluiden mukaan Paperblanks-merkkiset muistikirjat ovat ilmeisesti juuri sen takia ihan kelvottomia täytekynillä kirjoitteluun lähes kaikki, kun muste ei tartu niihin kunnolla. Toisaalta muste ei saa levitä niin, että esiintyy ilmiötä nimeltä ”feathering”. Toisaalta ”feathering” on myös täytekynämusteen ominaisuus, eli joillakin täytekynämusteilla sitä esiintyy herkemmin kuin muilla. Noodler’s Ink Blackilla sitä ei tapahdu, vaikka kirjoittaisi sanomalehtipaperille, mutta kaikkein vähiten sitä pitäisi ilmetä saman puljun uudella X-Feather -musteella, joka on nimenomaan sitä silmälläpitäen suuniteltu. Musteen läpivuotaminenkin (engl. bleed-through) on aika perseestä. Ohuemmilla papereilla sitä tapahtuu herkemmin. Ja ehkä sitä tapahtuu herkemmin ”märemmillä” kynillä. Moleskine-muistikirjoissa sitä voi esiintyä joillakin täytekynämusteilla, kuulemma, mutta itselläni ainoa muste jolla olen sitä tähänmennessä huomannut tapahtuvan, on Noodler’s Ink Polar Blackin prototyyppi, jonka testailuun osallistuin. Lopullista tuotetta en vielä ole ostanut.
Kenties pidetyin paperitarvikevalmistaja täytekynäharrastajien keskuudessa on ranskalainen Clairefontaine. Sitä kyllä hehkutetaan kaikkialla koko ajan eikä varmaankaan suotta. Myöskin esim. Rhodia ja Miquelrius ovat arvostettuja. Kieltämättä ainakin tuon saamani Clairefontaine-merkkisen muistikirjan sivu on sormella tunnusteltuna aivan uskomattoman sileä. Kyllä tollaiselle paperille on varmaan ihanaa kirjoitella täytekynällä. Täytyy myöhemmin kokeilla kirjoitella näihin papereihin.