WWW-diary of Juhapekka Tolvanen

Lähdin torstaina iltakolmen jälkeen kaupungille fillarilla. Ensin kävin Yliopistopainossa. Siellä annoin printata pari PDF:ää ja otin valokopioita parin J-Rock-CD:n kansivihkojen lyriikoista. Tein myös vähän kanjipapereita valokopioimalla. Sitten siirryin kaupunginkirjastoon, jossa lähinnä vaan palautin niitä CD-levyjä.

Kävin EKolossa mm. täytättämässä pesuainpulloja. Menin KampusKirjaan, mutta en ostanut sieltä mitään. Sitten menin lähimpänä kävelykatua olevaan postiin. Sieltä ostin yhden postituspakkauksen. Sitten kävin Sinooperissa, jossa ostin kartonkia, josta mun on tarkoitus tehdä lappusia mun Hipster-PDA:han. Lopuksi kävin Jyväskylä Uudessa Kirjakaupassa, josta ostin vielä toisen postituspakkauksen. Sitten fillaroin kotiini.

Kotiinpäästyäni tyhjensin vain reppuni ja jatkoin matkaani kohti Huhtakeskusta. Siellä noudin R-kioskilta sen äskettäin tilaamani romputtimen. Mä siis tosiaankin valitsin sellaisen kuljetustavan sille mun paketille, koska se oli halvin. Tultuani ulos R-kioskista kohtasin parhaan homoystäväni miehen. Hänellä oli melko uusi maastopyörä. Sitten menin kotiin.

Olin kotona iltakuuden tienoilla. Iltayhdeksän tienoila asensin romputtimen paikalleen. Sitten testailin sitä. Ainakin romppujen ja DVD-levyjen mounttaus sujui. Sitten piti löytää toimiva DVD-katseluohjelma. Päädyin gxine:en, koska VLC jumitti koneen aina niin pahasti, että vain IVO-buutti auttoi ja mplayer:ista en ihan heti keksinyt, että miten siinä pääsee haluamaansa Chapteriin tms. ja Ogle ei muuten vaan toiminut. Seuraavaksi täytyy kokeilla CD-levyjen rippausta ja romppujen sekä DVD±R(W)-levyjen polttamista.

Tänään lähdin kaupungille. Vähän ennen iltaneljää saavuin Yliopistopainoon. Siellä sain ensin takas USB-tikkuni, jonka olin eilen unohtanut. Sitten valokopioin työnhakua varten todistuksia, jotka mun piti jo eilen kopioida, mutta kun olin unohtanut kotiini sen kansiojn, jossa ne odistukset olivat.

Kävin kaupunginkirjastolla palauttamassa vain yhden J-Rock-CD:n. Sitten menin Ekoloon, jossa mm. täytätin yhden pesuainepullon.

Sitten kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kompassin lähellä. Ensin ostin työnhakua varten ostamaani kirjepussia varten haaraniittejä. Samalla sain vielä inspiksen ostaa kunnon paketillisen kllemmareita, koska nehän loppuvat aina. Suoritettuani ostokseni katselin erilaisia kirjoja, Siellä on muuten myynnissä muutamia valokuvakirjoja japanilaisesta katumuodista. Niiden nimmet ovat ”Fruits”, ”Fresh Fruits” ja ”Gothic & Lolita”. Kustantaja oli joku Phaidon tai Faidon. Oli aika hienoja kirjoja. Noi olis kiva saada joskus lainaan.

Kävin SOKOS-tavaratalossa ostamassa vaan säästöpakkauksen Robert's Coffeen Watsa-Kahwia ja yhden lyijykynän. Sitten ihastelin Iittala Groupn astioita ja juomalaseja.

Lopuksi menin vielä Wayne's Coffeehen juomaan lattea ja lukemaan lehtiä. Sitten fillaroin kotiini.

* * *

Muuten, sitä on monikin ihmetellyt, että minne kaikki klemmarit aina katoavat ja että onko jossain klemmareiden hautausmaa. Ekan kerran taisin kuulla nuo kysymykset jollain Maritta Stoorilta (sp) hänen pitäessään mulle puheviestinnän kurssia. Itse joskus kauan sitten tein pienen empiirisen kokeen: Ostin 100 kpl paketillisen 50 mm pitkiä klemmareita. Kirjoitin sen paketin sisäpintaan päivät jolloin otin sieltä ekan klemmarin ja koska viimeisen. Sen paketillisen ”korkkasin” 22.1.1996 ja viimeinen klemmari meni käyttöön 16.3.1997. Ostin vielä toisen paketillisen samanlaisia klemmereita ja ”korkkasin” sen 28.3.1998. Sen kanssa kävikin jännästi: Se ei ole vielä tänäkään päivänä tyhjentynyt. Sen sijaan sinne on välillä tullut takaisinkin klemmareita ja myös sellaisia, joista huomaa selvästi, että ne ovat peräisin siitä ekasta paketillisesta.

Pienemmillä klemmareilla en ole tehnyt mitään vastaavaa empiiristä koetta, mutta olenpahan havainnut, että vaikka niitä ostaisi kuinka paljon, niin aina ne ennenpitkää loppuvat. Ne vaan menevät jonnekin eivätkä koskaan palaa takaisin. Mutta tosiaan, näyttää siltä, että tollaiset isot 50 mm pitkät klemmarit eivät aivan niin helposti katoa ja lopu.

Joskus kysyin asiasta nyysseissä. Näköjään löysin Google Groupsista erään siihen saamani vastauksen:

From: Ville Saari <vsa...@garfield.fipnet.fi>
Subject: Re: MikroPC Tietokoneistunut
Date: 1996/01/02
Message-ID: <924@garfield.fipnet.fi>#1/1
references: <4ai5rk$op8@pan.otol.fi> <1995Dec12.100312.5665@cs.joensuu.fi>
newsgroups: sfnet.atk.sodat

In article <4c6sda$...@kanto.cc.jyu.fi> juht...@kanto.cc.jyu.fi (Juhapekka
Tolvanen) writes:

> Entä mihin katoavat kaikki klemmarit? Onko jossain klemmareitten 
> hautausmaa? Itse ostin 100 kpl sisältävän paketin klemmareita ja se on 
> huvennut lähes loppuun.

Verottaja vie ne. Ne päätyvät helsingin veroviraston erään työpöydän
vetolaatikkoon. Ai mistäkö tiedän? Olin peruskouluaikana pari viikkoa
työharjoittelussa siellä ja työpöytäni laatikko oli melkein piripintaan
täynnä klemmareita.

Sen kaksiviikkoisen loputtua siinä laatikossa ei ollut enää yhtään
irtoklemmareita, mutta satoja metrejä klemmariketjua :-)

Mulla on tän nykyisen sairaan nopeen koneen käyttönotosta saakka ollut silleen, että SCSI-kovalevyllä on kolmesta partitiosta oikeasti käytössä vain swappipartitio. Sen kovalevyn alussa on entinen /-partitio ja lopussa partitio, joka oli LVM:n käytössä. Tein sille äsken niin, että poistin kokonaan sen Volume Groupin nimeltä VG001, jonka kaikki Physical Extentit olivat tuolta partitiolta peräisin. Sitten liitin tuon partition mukaan Volume Grouppiin nimeltä VG02, jolla majailee nykyisen käyttiksen käytössä olevat Logical Volumet. Tämän jälkeen pääsinkin kasvattamaan LV:eitten kokoja ja sitten kasvattelin resize2fs -komennolla kullakin LV:llä sijaitsevaa tiedostojärjestelmää. Nytpä pydf-komennon tuloste näyttää tältä:

Filesystem                 | Size| Used|Avail|Use%|               |Mounted on  
/dev/hda1                  | 942M| 289M| 605M|30.7|[####.........]|/           
udev                       |  10M|  72k|  10M| 0.7|[.............]|/dev        
tmpfs                      | 252M|  84k| 252M| 0.0|[.............]|/dev/shm    
/dev/mapper/VG02-LVhome    |  42G|  16G|  26G|38.1|[#####........]|/home       
tmpfs                      | 252M|    0| 252M| 0.0|[.............]|/lib/init/rw
/dev/mapper/VG02-LVopt     |1488M| 606M| 807M|40.7|[#####........]|/opt        
/dev/mapper/VG02-LVtmp     |1969M|  35M|1834M| 1.8|[.............]|/tmp        
/dev/mapper/VG02-LVusr     |  12G|5575M|5991M|46.7|[######.......]|/usr        
/dev/mapper/VG02-LVusrlocal|3937M|2334M|1403M|59.3|[########.....]|/usr/local  
/dev/mapper/VG02-LVusrsrc  | 984M| 411M| 523M|41.8|[#####........]|/usr/src    
/dev/mapper/VG02-LVvar     |3937M|1313M|2424M|33.3|[####.........]|/var        

Kyllä nyt kelpaa! Ja kyllä tää LVM eli Logical Volume Manager on nerokas keksintö, kun voi näin kätevästi muutella partitioitten kokoja. Toki tässä on omat vaaransa: Jos iskee sähkökatko just jonkin tosi kriittisen komennon aikana, niin sen jälkeen tod.näk. kellään ei ole enää kivaa ja tulee äitiä ikävä ja noin yleisesti ottaen vituttaa kuin pientä oravaa pakkasella, kun käpy jäätyi. Ainakin resize2fs tuntuu sellaiselta komennolta, että jos sen aikana tulis sähkökatko, niin tuho tulisi. Toinen aika tärkeä juttu on se, että AFAIK tällä hetkellä ainoat Linuxin tiedostojärjestelmät, joissa tiedostojärjestelmän kokoa voi myös pienentää, ovat ext2fs, ext3fs ja ReiserFS.

Laitoinpa uuteen WWW-hakemistooni tarjolle nyt myös tmp-hakemistoni, tekemäni kuvataideteokset (ml. Teknolammas) ja graduni. tmp-hakemistossani on tällä hetkellä vain bugiraportteihin liittyvää kamaa.

Jotkut halusivat, että tän WWW-päiväkirjan päiväkirjaentryt olisivat kullakin sivulla takaperpisessa kronologisessa järjestyksessä. No, kokeillaan nyt ainakin hetken aikaa sitä. Mutta saanen huomauttaa, että useimmista tietokoneista löytyy näppikseltä sellaiset näppäimet kuin ”End”, ”Page Down” ja ”Page Up”. Eli jos WWW-päiväkirjassa on normaali aikajärjestys, niin voi tehdä näin: Pompataan emsin End-näppäimellä sivun loppuun. Sitten klikkaillaan Page Up -näppäintä sen verran monta kertaa, että tullaan vanhimman lukemattaolevan entryn alkuun. Sen jälkeen voi vaikkapa nuoli alas -näppäimellä skrollata hiljakseen alapäin lukemisensa tahdissa.

Se on kyllä vähän harmi, kun se em. asetus vaikuttaa kaikkiin sivuisihin eikä ainostaan etusivuun. Tällainen asetus on huono niille lukijoille, jotka pitkän lukutauon jälkeen etsivät vanhimman lukematta olevan entryn ja lukeva sitten siitä eteenpäin normaalissa aikajärjestyksessä. Mutta jos halua lukea tätä WWW-päiväkirjaa kronologisessa järjestyksessä, niin se onnnistuu, kun menee ensin jonkin Permalinkin kautta johonkin entryyn ja klikkailee aina linkkiä, joka vie aikajärjestyksessä uudempaan entryyn.

Vähän kyllä tympäisee, kun etusivulla kaikki <pre>-tagien välissä oleva kama ei etusivulla mahdu palstaansa vaan menee mm. RSS-feedien päälle. Täytyy jossakin välissä alkaa puukotella tän WWW-päiväkirjan Stylesheettejä.

Joskus kauan sitten kerroin blogista nimeltä Miehen puoliintumisaika, jota kirjoittaa nimimerkki ”Painoarvokas”. Hänhän oli luvannut paljastaa henkilöllisyytensä heti kun paino putoaa alle sadan kilon. No, hänpä paljastikin sen tuossa aivan äskettäin, kun paino oli melko tarkalleen 150 kg ja ikää tuli tasan 30-vee. Elikkäs, hän on Antti-Juhani Kaijanaho. Kyllä, minäkin kuuluin niihin, jotka alusta asti tiesivät, kuka tuon nimimerkin takana on.

Tilasin äsken kynäkaupasta nimeltä missing-pen.de Waterman Philéas -mallisen täytekynän sini-mustan marmoriefektin värisillä kuorilla ja Fine-kärkisenä.

Eilen aloin todenteolla täyttää ruoalla ja ruoanlaittoa auttavilla puolivalmisteilla pakastinta, joka vasta jokin aika sitten saatiin llähes tyhjäksi. Keitin pari rasiallista kikherneitä. Niistä tuli kaksi litran pakastusrasiallista täyteen ja laitoin ne pakstumaan. Loput kkikherneet käytin sitten Keittoon™, jota meni sitten pakastimeenkin vaikka kuinka.

Testailin CD-rippausta: Sillä mun Plextor-merkkisellä SCSI-vääylän romputtimella voi siis ripata vain roottina ja olen kokeillut sitä jo kolmella softalla: cdda2wav (oikeasti pelkkä symlinkki icedax:iin), cdparanoia ja cd-paranoia. Mutta nyt tolla mun uudella polttavalla romputtimella rippaus sujuu luserinakin millä tahansa em. komennoista.

Oon tässä myös blankkaillut kasan romppuja sille polttavalla romputtimellani. kumma kyllä, jos sen tekee wodim-komennolla, kone on koko sen ajan erittäin epävastaanottavaisessa tilassa. Ei vaan mene näppäilyt tms. syöte perille, tai siis menevät, mutta vasteajat ovat lähes yhtä pitkiä kuin rompun blankkauksen jäljellä oleva aika. Sensijaan komennolla nimeltä cdrskin homma sujuu ihan kivuttomasti. cdrskin:iä varmaan käyttäisin muutenkin romppujen polttoon, mutta Debianin paketoimasta versiosta puuttuu cdrecord-komennosta tuttu optio -waiti . Sitä tarttee ainaskin silloin, jos tekee romppuimagen silleen, että putkittaa sen suoraan polttosoftalle.

Koneen ollessa wodimilla suoritettavan rompunblankkauksen takia epävastaanottavaisessa tilassa luin seuraavan eli viidennen osan manga-sarjasta nimeltä Nausicaäa. Yhä vaan se jaksaa kiehtoa. Se on vaan niin eeppinen tarina, jossa on kiperiä tilanteita ja suuria tunteita.

Uskomatonta mutta totta, vasta hetki sitten katsoin sen leffan nimeltä ”Star Wreck: In the Pirkinning”. Mä imaisin sen kovalevylleni muistaakseni aika pian ilmestymisen jälkeen ja jossain välissä poltin sen rompulle. Ja nyt sitten katsoin sen. Kerrassaan nerokas leffa! Sain siitä tosi paljon irti, vaikken ole katsellut paljon paskaakaan Star Trekkiä tai Babylon 5:ttä. Olihan se jännä tarina, jossa tarinan (anti)sankareilla riitti täpäriä tilanteita vaikka kuinka. Ja vähänkö nauratti! Niin hienoksi komediaksi se on vedetty. Odotan jo innoissani heidän seuraavaa leffaansa. Sitä odotellessa pitää varmaan katsella heidän aiempaa tuotantoaan.

Romppujen polttelu lähti samantien toimimaan uudella romputtimellani. Polttelinkin niitä jonkin verran ja sitten blankkailin niitä.

Tein tänään ison satsin pastakastiketta ja keitettyä makaroonia. Sitä riitti pakastimeen säilöttäväksikin aikalailla ja toki söin osan samantien. Tuli aika hyvä kastike, kun laittoi mm. kaikkia mahdollisia siihen soveliaita pakastevihanneksia, eli Pomodoro Rossoa, tomaattisalsaa ja paprikasalsaa. Kieltämättä myös toi Santa Marian Chili con Carne -mausteseos näyttää toimivan hyvin pastakastikkeessakin.

Luin äsken kuudennen osan Nausicaä-mangasta. Sama vauhdikas meno jatkuu vaan. Ja päähenkilön eli Nausicaän sydän on puhdasta kultaa. Vielä pitää lukea viimeisen eli seitsemäs osa.

Tiistai-iltapäivällä lähdin fillaroimaan kaupungille. Työnhakua varten hankkimani iso kirjekuori oli tarakallani. Ensin menin maistraattiin ja jätin sinne todistukseni ja niistä tehtyjä valokopioita, jotta ne valokopiot voitaisiin virallisesti todistaa oikeaksi. Sen valmistumista odotellessa kävin juna-aseman automaatista nostamassa rahaa, koska lompakossa ei ollut käteistä yhtään ja se oikeaksi todistaminen maksaa.

Siinä pankkiautomaatilla meni kyllä hermot: Saapuessani sen automaatin ääreen joku dille mummeli sähelsi sen automaatin kanssa, eikä osannut edes kirjautua siihen sisään. Mä kävelin sen asemarakennuksen ympäri siinä toivossa, että löytäisin joltain ulkoseinältä pankkiautomaatin. Palasin sen automaatin ääreen. Nyt siellä oli jo joku sitä mummelia neuvomassa, mutta aika kehnosti näytti homma etenevän siitäkin huolimatta. Löin jalallani lattiaan ja huusin ”Vittu!”. Lähdin vittuuntuneena marssimaan pois, mutta päästyäni ulos asemarakennuksesta tulin toisiin ajatuksiin: En mä kerkiäisi käydä toiseksi lähimmällä pankkiautomaatille, koska maistraatin sulkemisaika lähestyi. Tulin sitten takas sinne aseman pankkiautomaatille ja se mummeli luopui jo sen automaatin käyttöyrityksistä. Nostin rahaa ja palasin maistraattiin. Sain sitten ne paperini takas. Se notaari tosin oli kieltäytynyt todistamasta oikeaksi mun opintosuoritusotetta, koska niissä papereissa ei ollut minkäänlaisia allekirjoituksia, vaikka leimat niissä jokaisessa olikin. Päätin sitten käyttää opintosuoritusotteen alkuperäiskappaletta tänänkertaisessa työnhaussani ja hankkia myöhemmin uuden opintosuoritusotteen ja vaatia sillä kertaa sen sellaisessa muodossa, että notaari suostuu todistamaan oikeaksi siitä tehtyjä jäljennöksiä.

Ansioluettelo ja työhakemus piti vielä printata. Työkkäri oli tosin jo kiinni, joten menin sitten Avatar-nettikahvilaan. Printtasin pari kipaletta ansioluetteloani ja annoin toisen niistä sen nettikahvilan jollekin työntekijälle, jotta hän välittäisi sen pomolleen. Toisen laitoin siihen kirjekuoreen opintosuoritusotteeni ja oikeaksi todistettujen jäljennösten kanssa. Siellä kuoressa oli jo ennestään mun graduni sekä valokopioit PeeCee- ja MikroBitti-lehtiin kirjoittamistani jutuista. Toi em. kohellus opintosuoritusotteen kanssa oli aikaansaanut tarvetta muuttaa työnhakukirjeen sanamuotoa. No, eikun SSH-klientillä yhteys kotikoneeseen ja vähän L^AT_EX-koodin editointia. Sitten tein sille L^AT_EX-ajon ja heivasin siitä syntyneen PDF-fileen siihen nettikahvilan koneen kovalevylle. Printtasin ja allekirjoitin työnhakukirjeeni ja laitoin senkin kirjekuoreen, jonka lopuksi suljin.

Sitten fillaroin YO-talon ja Ilokiven ääreen. Ovet olivat lukossa, mutta yhden ikkunan takana paloi valot ja siellä oli pari ihmistä. Koputin siihen ikkunaan ja näytin sitä kirjekurotani. Sieltä tuli joku avaamaan ja kävi ilmi, että sen em. ikkunan takana oli kuin olikin Jyväskylän ylioppilaslehden toimitus ja hän oli yksi sen toimittajista. Niinpä sitten pääsin henk.koht. päätoimittajan luokse ja jätin hänelle sen ison kirjekuoreni, jossa olevalla työhakemuksella hain avoinna olevaan Jylkkärin toimittajan paikkaan.

Kävin Ekolossa mm. täytättämässä pari pesuainepulloa. KampusDatasta ostin vähän DVD-aihioita mun uudelle romputtimelle.

Fillaroin kävelykadulle. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta ainakin irtolyijyjä ja kaksi Ballograf-merkkistä sairaan lyhyttä lyijytäytekynää. Toinen niistä kulkee tästedes päällystakkini rintataskussa ja toinen kauluspaidan rintataskussa. Ainoa huono puoli niissä on kyllä se, että ne käyttävät 0,7 mm lyijyä ja itse käytän mieluummin 0,5 mm lyijyä silloin kun lyijytäytekynillä kirjoittelen. Tosin seisaallaan kirjoittaessa kirjoituskäden koordinaatio voi olla sen verran huono, että lyijy katkeilisi helpommin kuin pöydän ääressä kirjoittaessa, joten sen vuoksi tuohon tarkoitukseen 0,7 mm voi olla ihan hyvä valinta. Jopa pöydän ääressä kirjoittaessa mä satunnaisesti painan lyijytäytekynällä vahingossa sen verran kovaa, että lyijy napsahtaa poikki. Ostin sieltä kirjakaupassa myös pari 5 kpl:n pakkausta DVD-aihioita.

Kävin muistaakseni myös vähän SOKOS-tavatalossa ja Indiskassa katselemassa. Sitten fillaroin kotiini. Vähän aikaa kotona oltuani kävin Prismassa ruokaostoksilla.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kokeilin ekan kerran DVD-RW-levyn polttoa. Otin siihen mukaan ISO 9660 -tiedostojärjstelmän, Joliet- ja Rock Ridge -laajennokset sekä UDF-tiedostojärjestelmän. Siitä tuli sellainen levy, että jos sen mounttasi UDF:ää käyttäen, niin tiedostonimien skandit olivat pielessä. Jos sen sensijaan mounttasi ISO 9660:aa käyttäen, skandit olivat kyllä kunnossa.

Keskiviikko-iltapäivänä heräsin kyllä muuten riittävän ajoissa japanin kielen tunnille menoa varten, mutta kun kävin tietokoneen ääressä katsomassa vähän meilejä ja irkkiä, niin jo vain tuotapikaa kävi ilmi, että Tuusulassa joku oli pistänyt pystyyn kunnon sosiaalipornoshown: Tarkemmin sanottuna kyseessä oli Suomen historian eka isompi kouluammunta. Suomessahan oli jo ennen tuota tapausta ollut jo yksi kouluammunta, jossa oli kuollut ”vain” kaksi ihmistä. Arvatenkin wepissä oli tämänkertaiseen kouluammuntaan liittyvää matskua ainakin muutamassa WWW-hakemistossa ja mä rutiininomaisesti pistin wget:in laulamaan. Muutama vuosi sitten olisin vastaavassa tilanteessa varmaankin jättänyt oppituntini väliin ja jäänyt kotiin loppuillaksi kaivamaan netistä lisää matskua aiheesta. Tällä kertaa jumitin jonkin aikaa lukien uutisia aiheesta, mutta sitten vääntäydyin pikaiseen suihkuun ja myöhästyin japanin kielen tunniltani enemmän kuin kertaakaan koko tähänastisen kurssin aikana. Ensi kerralla varmaankin jätän vaan wget:in laulamaan ja singahdan tuosta vaan tärkeämmille asioille.

Japanin tunnin jälkeen kävin Mestarin herkussa ostamassa vähän ruokaa. Sitten fillaroin kotiin. Välittömästi kotiin palattuani kävin sen ekan polttamani DVD:n kanssa lähimmässä naapurissa, josta löytyi aateekoota, jossa oli Windows. Siellä sitten kokeilin sen naapurin Wintoosalla, että miltä se mun DVD siellä näyttää. Sitä levyä pystyi sielläkin lukemaan, mutta tiedostonimien skandit olivat pielessä. Sen jälkeen olen arvatenkin tutkinut netistä lisää uutisia tosta Tuusulan kouluammunnasta.

* * *

Jos pornon suurkuluttajia sanotaan pornopettereiksi tai pornohiiriksi, niin sosiaalipornon suurkuluttajat ovat sitten varmaan sosiaalipornopettereitä tai sosiaalipornohiiriä. IMHO sosiaalipornon kuluttaminen ei ole pelkästään huono asia: Ainakin mulle sellaiset jutut toimivat pikemmin varoittavina esimerkkeinä siitä, miten ei tod. pidä toimia ja millaiseen järjettömyyteen ei tod. pidä ajautua ja millaiset vaarat meitä voivat vaania. Esim. jos joku ihminen on lukenut paljon mustasukkaisuuden aiheuttamista surmista, niin hän ehkä osaa reagoida oikein, jos hän huomaa itsessään mustasukkaisuuden oireita ja ehkä osaa varoa ajautumasta samanlaisiin äärimmäisiin tekoihin. Ja kyllähän siinä sosiaalipornoa lukiessa ehkä oppii muutenkin lisää ihmismielen pimeimmistä puolista.

Mutta valitettavasti näyttää siltä, että eräät pikemminkin jäljittelevät sosiaaliporno-matskussa kerrottua toimintaa yms. Toinen aika huono puoli sosiaalipornon kuluttamisessa tuntuu olevan se, että kyyninen asenne koko ihmiskuntaa kohtaan saattaa hiipiä mieleen: Ihmiskunta saattaa alkaa näyttää keskimäärin pahalta joukolta ja muutenkin usko ihmisyyteen on vaarassa. Mikähän moiseen tunnetilaan auttaisi? Silloin on ehkä hyvä rajoittaa sitä sosiaalipornon kulutustaan. Toisaalta voihan vaikka lohduttaa itseään kelaamalla mielessään kaikkia mahdollisia oikeasti hyviä ihmisiä, varsinkin ystäviään ja kavereitaan. Ja vielä parempi on oikeasti viettää heidän kanssaan aikaa IRL:ssä.

Ainakaan mulla ei käy niin, että välillä tulisi tällainen tunne: ”Argh! Pakko saada jostain sosiaalipornoa pitkästä aikaa!”. Pikemminkin mulla käy niin, että jos joskus joku isompi sosiaalipornoshow jossain tapahtuu, niin sitten kyllä tutkin siitä kertovia uutisia yms. matskua. Joskus muuten vaan törmään sosiaalipornoon ja alan sitten tarkemmin tutkia sitä.

Enkä tod. ole tilannut mitään vitun Seiskaa, Alibia tai Rikospostia. Kaksi viimeksimainittua lehteä kyllä tuli yhden kerran ostettua tuossa viime vuosituhannen puolella, kun molemmissa oli juttua Joroisten perhesurmasta, jossa eräs mies ampui puolisonsa nimeltä Petra Gunaropulos sekä lapsensa, anoppinsa ja itsensä. Petra oli nimittäin mulle tuttu peruskoulun yläasteelta ja lukiosta: Kun menin yläasteelle, mä olin luokalla 7D ja Petra oli luokalla 7A ja olimme sitten vastaavilla rinnakkaisluokilla koko sen ylästeen ajan. Liikuntatunneilla D-luokkalaiset olivat aina A-luokkalaisten kanssa ja toisinaan vieläpä niin, että tytöt ja pojat olivat yhdessä. Joroisten lukiossa olin sitten Petran kanssa ekan vuoden ajan samalla luokalla, koska siellä ei ainakaan vielä silloin ollut rinnakkaisluokkia. Petra sitten jätti myöhemmin lukion kesken. Lisäksi Alibia ja Rikospostia on tullut luettua silloin, kun niitä on jossain tullut vastaan, esim. jonkun koton vieraillessa.

Mitäkö Alibi ja Rikosposti sitten tiesivät kertoa Joroisten perhesurmasta? Kumpikin tietysti kertoi tapahtumien kulusta kaiken mitä tiedettiin. Mutta ainakin toisessa osattiin antaa jonkinlainen mahdollinen selitys tapahtuneelle: Petra oli viettänyt laulaja Kari Vepsän kanssa aikaa jossain. Petran mies epäili heidän menneen liian pitkälle ja siitä sitten aiheutui mustasukkaisuutta.

BTW eräs aika kuuma sosiaalipornosaitti on kyllä tää:

Narsistien Uhrien Tuki ry.

Varsinkin sen saitin keskustelufoorumilla on kyllä sen verran rankkoja ihmiskohtaloita, että kun ekan kerran tolle saitille eksyin, niin siinä lukiessa tuntui kuin sydäntä painaisi jokin ja muistaakseni kurkkua kuristi: Siellä on tositarinoita niin äärimmäisestä pahuudesta ja vittumaisuudesta, ettei mitään rajaa. Sosiaalipornosta ei siis tosiaankaan saa mitään stondista saatikka orkkua vaan pikemminkin on sellainen olo, että saattaa enemmän tai vähemmän ahdistaa, mutta ylitsepääsemätön uteliaisuus ajaa tutkimaan asiaa lisää ja lisää.

Mutta varovasti sitten siellä saitilla!: Varmuuden vuoksi täytyy kyllä antaa tämä linkki ton saitin erääseen tärkeään alasivuun, koska siitähän voi tulla ennalta-arvaamattoman vaarallisia seurauksia, jos joku narsisti huomaa esim. WWW-selaimen sivuhistoriasta, että se hänen ikeensä alla oleva ihmisparka on käynyt tuolla narsisminvastaisilla sivuilla:

Tietoturva-asiaa: Selaimen historian tyhjennys

Firefoxissa taas täytyy toimia näin: Etsi menuista tämä kohta ja klikkaa sitä: Työkalut → Poista yksityisyystietoja.

Ja sanomattakin on selvää, että jos tuota saittia tutkiessa alkaa näyttää siltä, että narsistin ikeen alla tässä ollaan, niin kannattaa toimia sen mukaan. Ainakin jos kyseessä on narsistinen puoliso, niin ohje näyttää olevan se, että heti kun sen narsistin silmä välttää, pitää painua (mahdollisten lapsiensa kanssa) parasta mahdollista vauhtia nopeampaa vauhtia sen narsistipaskiaisen näkemäalueelta mahdollisimman kauas ja pistää avioero sekä lähestymiskielto vireille. Tilapäisen majapaikan tuollaisissa tilanteissa saa jostain ns. turvakodista, jollaisia ylläpitää ainakin Ensi- ja turvakotien liitto ry. Sitä en kyllä muista, mitä siellä Narsisitien uhrien tuki ry:n sivuilla neuvottiin tekemään, jos huomaa työpaikallaan olevansa jonkin narsistin ikeen alla.

Kieltämättä myös Jarmo Björqvistin tapaus on ollut melkoista sosiaalipornoa. En sentään ole jaksanut lukea sitä Jarmo Björkqvistin nettikirjettä, koska se tuntui olevan melkoista diipadaapaa. Yksi merkillepantava juttu koko jupakassa näyttää olleen se, että Jarmo ei kokenut isän roolia itselleen luontevaksi ja se oli eräs suuri ongelmien lähde hänen avioliitossaan. En kyllä tiedä, miksi Jarmo teki sen vaimonsa kanssa lapsia ja oliko hän alunperin järin kiinnostunut koko touhusta. mutta silti tuon tapauksen takia vasektomia kiinnostaa vaan entistäkin enemmän. Kuinkahan monessa parisuhteessa on käynyt niin, että lapsia on hankittu vain ja ainoastaan siksi, kun se on muka ”pakko” ja sukulaisetkin painostavat niitä hankkimaan? *PUISTATUS*

Tuossa tunti pari sitten postiluukusta tuli mulle vihdoin se tilaamani täytekynä, eli Waterman Philéas, jossa on Fine-kärki ja jonka kuorien väritys on sellainen sini-musta marmoriefekti. Samalla mukana tuli Lamyn kuvasto vuodelle 2006 ja Rotringin kuvasto vuodelle 2007.

Tämä kynä siis on muuten samanlainen kuin se mun suosikkitäytekynäni, mutta sen kuoret ovat eri väriset. Siispä koitan siitä kertoessani keskittyä vain siihen, miten tämä uusi kynä eroaa tuosta aiemmasta kynästäni: Kumma kyllä, tän kynän mukana ei tullut konvertteria, vaikka edellisessa kynässä sellainenkin tuli mukana. Onneksi mulla oli ennestään yksi Watermanin tekemä konvertteri vapaana, joten laitoin sen siihen kynään. Yks ikävä juttu tässä uudessa kynässä kyllä on: Se ei ole läheskään niin sileästi kirjoittava kuin se aiempi kynä. Tosin tässä hintaluokassa voi olla sen verran vaikeaa pitää huolta tasalaatuisuudesta, joten tuo voi olla ”normaalia”. Taidan lähettää tämän uuden kynän jollekin täytekynäkorjaajalle hiottavaksi jossain välissä. Tämä on kyllä selvästi tyylikkäin kaikista mun tähänastisista täytekynistä.

Haluaisin, että tämä kynä on tästedes mun allekirjoituskynä, koska: 1) siinä on riittävän kapea kärki, 2) sen kuorien väritys mätsää sinisen tai sinimustan musteen kanssa (eli tällä kertaa sinimustan musteen kanssa) ja 3) sen ajaton tyylikkyys sopii hyvin arvokkaimpiinkin allekirjoitustilanteisiin. Mutta kuten sanoin, sen kärki pitäisi ensin hioa sileäksi. Juuri nyt siinä on musteena sininen ”bulletproof” muste nimeltä Noodler's Ink Legal Blue. Myöhemmin aattelin ostaa siihen jotain sinimustaa Noodler's Inkin bulletproof-mustetta. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi: missing-pen.de-kaupan yksinoikeudella myymä Prussian Blue ja Pendemonium-kaupan yksinoikeudella myymä Legal Lapis. Mulla on ennestään kaksi tavallista sinimustaa mustetta. Toinen on Parker Quink Blue-black ja toinen on Montblanc Blue-black. Ensinmainitun värisävy on niin kaunis että siitä on vaikea panna paremmaksi. Varmaan jatkossakin käytän sitä aina sellaisissa tilanteissa, joissa haluan kirjoittaa sinimustalla musteella enkä tarvitse bulletproof-ominaisuuksia. Toiseksimainitun värisävy on aika ankea ja tylsä, sellainen lähinnä harmaa, joka hieman sinertää.

Tuolla Facebookissa Mika Muukkonen ilmoitti tällaisesta tapahtumasta:

SYTYTTÄKÄÄMME KYNTTILÄ

Siltä varalta, että tuota ei voi lukea ilman tunnaria: Tänään iltakuudesta alkaen jokainen sytyttäköön ikkunansa ääreen palamaan kynttilän Jokelan kouluammuntojen uhrien muistoksi. Itse saatan kyllä olla tuohon aikaan nukkumassa, mutta jo mä herään ennen keskiyötä, niin aattelin poltella siitä eteenpäin kynttilää. Ei tod. ole turvallista jättää kynttilää palamaan, kun menee nukkumaan.

Heräsin torstai-iltana siinä iltakahdeksan tienoilla. Laitoin Jokelan kouluammunnan uhrien muistoksi kaksi tuikkukynttilää palamaan, toisen keittiöön ja toisen olohuoneeseen. Keittiössä ollut kynttilä paloi jonnekin keskiyöhän saakka ja olohuoneessa ollut paloi tunnin tai pari yli keskiyön.

Perjantaina pesin koneellisen pyykkiä. missing-pen -firmasta luvattiin lähettää siihen mun äskettäin sieltä ostamaani kynään uusi kärki. Itse asiassa se on jo postissa, vaikken ole vielä edes postittanut sitä vanhaa kärkeä. Ihan kivaa palvelua. Kieltämättä sekin oli aika kivaa, kun se Rolf Thiel oli laittanut sen mun kynän postiin, ennenkuin tilisiirtoni näkyi hänen pankkitilillään.

Hommasin tunnarin blogilista.fi:fin. Tämän WWW-päiväkirjan tiedot ovat tässä näin: http://www.blogilista.fi/info.php?id=16989 . Käyttäkää siis sitä, jos tätä WWW-päiväkirjaa blogilistan kautta luette. Siellä on se yks vanha entry, jossa on cc.jyu.fi:hin osoittava URL. Sen pitäisi poistua, jahka ylläpito huomaa meilini.

Sunnuntaina aika paljon järjestelin vanhoilla back-up-rompuilla ollutta kamaa poltettavaksi DVD-levyille. Aika paljon viskoin poiskin niitä tiedostoja. Tiistaina mulle saapui uusi kärki siihen mun uusimpaan täytekynään. Se kyllä tuntuu ehkä jonkin verran paremmalta kirjoittaa kuin edellinen. Maanantai-iltana kävin kaupassa. Tiistai-iltana kävin naapurissa uudestaan testaamassa, että miten mun polttamalla DVD-levyllä näkyy ääkköset Wintoosassa. Eipä näy vieläkään. Enpä sitten toistaiseksi käytä ääkkösiä DVD:lle poltettavien tiedostojen nimissä.

Laitoin tähän WWW-päiväkirjaan takas sen asetuksen, että käytetään vain ja ainoastaan normaalia aikjärjestysstä kaikkialla. Jos pystyisin, niin säätäisin tän silleen, että etusivulla on uusimmat entryt käänteisessä aikajärjestyksessä ja muilla sivuilla noudatetaan normaalia aikajärjestystä. Mutta valitettavasti tässä bloggaussoftassa ei kertakaikkiaan ole sellaista asetusta. Opetelkaa siis käyttämään tän blogin arkistosivuja ja tota oikeassa ylänurkassa näkyvää kalenterin näköistä hökötystä sekä näppäimistön nappuloita Home, End, PageUp ja PageDown. Kamooon… Ei sen pitäisi olla vaikeaa.

Tänään olin Japanin kielen tunnilla. Sieltä palatessa kävin kaupunginkirjastolla noutamassa uudestaan lainaan sen anime-DVD:n nimeltä Naapurini Totoro. Se jäi kaivelemaan, kun edellisen kerran lainatessani sen katoin sen vain kerran läpi ja äskettäin alkoi tehdä mieli nähdä se uudestaan.

Huomasinpa sellaisen jutun, että asetuksista riippumatta tossa oikealla olevassa palkissa kohdassa ”recent entries” on viimeisimpiä entryjä järjestettynä niin, että viimeisen entryn on listalla ekana. Käyttäkää ihmeessä sitä!

No, nytpä on Naapurini Totoro tullut katsottua toisen kerran. On se kyllä söpö leffa. Tää takakannessa oleva sitaatti kyllä pitää täysin paikkansa:

”…jätti hykerryttävän olon…
tahtoo takaisin Totoron syliin” – Suna Vuori / Helsingin Sanomat

Otin vähän lisää selkoa erilaisten DVD-soittoon kykenevien ohjelmien käytöstä. gxine oli siis se, minkä sain jo ajat sitten toimimaan. Testimateriaalini oli seuraavat DVD-levyt:

• Naapurini Totoro -anime-leffa
• Vikkate: Leimu -musavideo-DVD
• Dir en grey: Withering to death. -CD:n mukana tullut eksta-DVD

Ogle:n sain toimimaan kunnolla näin: Ensin täytyy estää X Window Systemin laajennoksen nimeltä XVideo eli XV käyttö tällaisella ympäristömuuttujalla:

export OGLE_USE_XV=0

Ogle itse täytyy sitten käynnistää näin:

ogle -u gui /dev/hdb

Muuten toi toimii hyvin, mutta sen Fullscreen-tila on lähinnä sellainen, että varsinainen DVD-video läntätään normaalissa koossaan keskelle ja ympärillä on mustaa. Mutta tosta saa käyttökelpoisemman, jos pysyy 100% -kokoisessa ikkunoidussa tilassa ja sitten vaihtaa X-serverin näyttötila pitämällä pohjassa Ctrl- ja Alt-näppäimiä ja painelemalla NumPadin plussaa tai miinusta.

mplayerissakin sai DVD-soiton pelittämään, kun käynnistää sen niin, että heti ekana komentorivifläginä on ”-gui”. Ainoa kummallisuus tuossa on se, ettei DVD:n omiin menuihin pääse kai mitenkään. mplayerin omien menjen kautta voi kyllä mennä mihin Chapteriin ikinä haluaa. mplayerissa on myös sellainen kummallisuus, ettei se suostunut näyttämään ainakaan tota Naapurini Totoro -DVD:tä. Se kaatuu melkein heti, jos edes yrittää. Ehkä siihen ei vaan ole käännetty mukaan DeCSS-implementaatiota.

VLC:nkin sain toimimaan kiltisti, kun sen omista konffausdialogeista valkkasin videoutputin nimeltä X11. XVideo saattoi olla siinä defaulttina ja silloin mentiin vaan juntturaan. VLC toimi muuten hyvin, mutta siinä ääni pätki. Ehkä se vaan on liian kovaa rääkkiä mun koneen CPU:lle. Kaikki mahdolliset CPU:n laajennokset ovat kyllä päällä ja äänien outputtina on ALSA.

Laitoin koneellisen pyykkiä peseytymään ja sitten hain vintiltä fillarin talvirenkaat. Roudasin ne sekä työkalupakin yms. kamaa fillarivarastoon ja aloin rassata fillariani: vaihdoin ketjut uusiin ja vaihdoin kesärenkaiden tilalle nastoitetut talvirenkaat. Se taaempi rengas on muuten samanlainen kuin etummainen, mutta se on sentin verran paksumpi. Senpä vuoksi siihen ei voi pumpata aivan täyttä painetta, koska silloin sen nastat alkaisivat kolista takalokaria vasten. Napavaihteen vaijerista on jo muutama säie poikki, joten se täytyy vaihdattaa. Edessä olevan Cantilever-jarrun jarrupalat ovat aivan lopussa, joten ne täytyisi vaihdattaa. Mulla on jo yhdet jarrupalat varastossa ja olen muutaman kerran ne omin avuin avuin vaihtanut, mutta niiden oikeaan asentoon säätäminen on sellaista kauheaa nysväystä, josta melkein aina jää sellainen tunne, että ei ne ehkä vieläkään ole aivan kunnolla säädetty. Haluun tällä kertaa teettää sen fillarikorjaamossa.

Siinä välillä kävin kotonani ja yhdellä käyntikerralla huomasin Snail-Mailien saapuneen. Yhdessä kirjekuoressa oli Jyväskylän yliopiston tuttu soihtussymboli. Sitten jo huomasin, että lähettäjä oli sen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viimeistään siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nytköhän sain lisäinfoa siitä amanuenssin paikan täyttämisen etenemisestä. Avatessani kuoren ekana pisti silmään se, että siellä oli joku joku paperi, joka olikin väriltään punainen. No, sepä olikin kutsu lukukauden päättäjäisiin. Sellainen järkätään jokaisen lukuvuoden lopussa ja sinne kutsutaan aina ne, jotka ovat valmistuneen edellisten lukuvuoden päättäjäisten jälkeen.

Ainaskin kolme tai neljä tuntia mä ton mun fillarini kimpussa nysväsin. Oon vähän poikki. Pyykit ovat jo kuivumassa.

Kävin tunti pari sitten Prismassa. Ruokaostosten lisäksi ostin akkulaturin NiCd- ja NiMH-akuille sekä fillarin nastarenkaan. Se nastarengas on kapeampi kuin nykyinen takana oleva rengas ja täysin samanlainen kuin nykyinen edessä oleva rengas. ostinpa myös yhden lyijytäytekynän, jossa on erikoisuutena lähellä kirjoittavaa päätä oleva lyijynsyöttönappi.

Minulle saapui hetki sitten Snail-Mail, jonka lähettäjä oli Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Siinä kerrottiin, että siihen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan amanuenssin virkaan, johon oli hakenut mm. minä, meikäläinen ja allekirjoittanut, oli valittu yhteiskuntatieteiden maisteri Ainoriitta Pöllänen. AFAIK, kyseessä taitaa olla sama ihminen, joka oli ainakin alkuvuodesta amanuenssina Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella ja joka tunnetaan lempinimellä ”Siukku”. Vähän sen jälkeen kun vein graduni arvosteltavaksi, olin hänen kanssaan tekemisissä meilitse. Tarkoittaakohan tämä nyt sitten sitä, että siellä YFI-laitoksella aukenee amanuenssin virka, koska Siukku siirtyy YTK:n puolelle amanuenssiksi? Jos aukenee, niin ihan saletisti haen siihenkin, ellen ole niihin aikoihin saanut jo muuta työtä.

Iltapäivällä rassasin fillariini paikoilleen kapeamman takarenkaan. Siinä samalla piti vähän lyhentää ketjua. Jotain tunti siinä vierähti. Samalla vaihdevaijerille tapahtui jotain: Nyt myös vaijerin yläpäässä näkyy olevan säikeitä poikki. Vaihde ei vaihdu millään, vaan aina samalla, tod.näk. nelosella. Mun pyörässähän on 7-vaihteinen napavaihde.

Lähdin sitten fillaroimaan. Olihan se kiva, kun rengas pyöri vapaasti, mutta se harmitti, kun se ainoa käytössä oleva vaihde oli joihin ylämäkiin liian iso. Menin ensin yhteen korjausfirmaan nimeltä Huoltopilotti. Kello oli 16:50 ja sen sulkemisaika oli klo 17:00. Ei ne ihan niin lyhyellä varoitusajalla ja niin äkkiä voineet korjata mun fillaria, mutta sen he pysytyivät lupaamaan, että saavat korjattua filarin samana päivänä kun sen sinne tuo.

Ajelin sitten kaikessa rauhassa Japanin tunnille ja olin siellä hyvin ajoissa. Tällä kertaa mm. leikittiin hirsipuuta. Japanin tunnin jälkeen kävin palauttamassa kaupunginkirjastolle yhden DVD:n. Sitten kävin SOKOS-tavaratalossa. Ostin Watsa-Kahwia ja Iittalan Ego-malliston 2 dl kahvikupin ja sille aluslautasen. Se Ego-mallisto oli nimittäin siellä 20 % alennuksessa. Sitten fillaroin kotia kohti. Käväisin vielä mua lähimmässä R-kioskissa. Siellä oli pilkkahintaan myynnissä vuokrauskäytöstä poistettuja DVD-levyjä. Mä huomasin niiden joukossa leffasta nimeltä Perikato. Sehän piti heti ostaa! Olen nimittäin lukenut Wikipediasta suurella mielenkiinnolla sekä tuosta elokuvasta että Hitlerin viimeisistä päivistä, joista toi elokuva kertoo. Sitten menin kotiin.

Tänään iltapäivällä fillaroin ensin sinne Huoltopilottiin. Jätin fillarini sinne huollettavaksi ja jalkauduin. Ensin menin lähimpään urheilukauppaan kyselemään fillarin paristokäyttöisistä LED-valaisimista ja talvirenkaista. Sitten talsin K-Rauta Tourutorniin vähän katselemaan. Sitten menin yhteen Tourujoen varrella olevaan antiikkikauppaan vähän katselemaan. Siellä muuten olis ollut joku täytekynä tällä kertaa myynnissä, mutta sille pitäis teettää melko isot huoltotoimenpiteet, jotta sillä pääsisi taas kirjoittamaan. Kävin työkkärillä tulostamassa ja valokopioimassa mun CV:tä. Kyttälaitokselta noudin sen yhden repun, jonka olin löytänyt viime kesänä ja jolle ei kolmeen kuukauteen ollut löytynyt omistajaa. Kävin urheilukauppa Näpissä vähän kyselemässä fillarin paristokäyttöisistä LED-valaisimista ja talvirenkaista. Sitten menin Yliopistopainoon ja valokopioin siellä lopuistakin J-Rock-levyistä kansilehdissä olleet lyriikat. Palautin ne levyt kaupunginkirjastoon. Kävin Ekolossa vähän ostoksilla ja jätin sinne CV:ni. Jätin CV:n myös KampusDataan. Jyväskylän uuteen kirjakauppaankin jätin CV:een ja lisäksi jätin sinne yhden Parker-merkkisen täytekynäni, jotta se voidaan toimittaa sieltä maahantuojalle korjattavaksi.

Menin vähän ennen iltaviittä sinne Huoltopilottiin ja noudin sieltä fillarini korjauksesta. Siihen siis oli vaihdettu uusi vaihdevaijeri ja uudet jarrupalat ja lisäksi ohjainlaakerin mutteri oli säädetty ja kiristetty. Sain kuulla, että sen napavaihteen vaihtamiseen käytettävä kierrettävä kahva oli menossa vanhaksi; Siinä oli hieman jotain kulumisen aiheuttamaa häikkää. Sitten fillaroin kotiin. Kyllä se vaihdekahva tosiaan tuntui hieman sököltä, mutta muuten tuntui kivalta ajaa kotiinsa huolletulla fillarilla.

Iltapäivällä lähdin fillaroimaan kaupungille. Ensin menin Mattilanniemeen, jossa jätin CV:n ainaskin Agoraan, Tietohallintokeskukseen ja Yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Sieltä siirryin Seminaarinmäkeen, jossa jätin CV:n virastomestareiden palkaamisesta vastaavalle tyypille sekä yliopiston kirjastoon. Sitten kävin Yliopistopainossa printtaamassa ja valokopioimassa lisää CV:tä. Jätin yhden niistä sinnekin. Sitten jätin CV:täni eräsiiin muihin paikkoihin, kunnes klo 14.15 mulla oli seuraava työkkärin aika. Sen tapaamisen hoidettuani kävin jättämässä CV:n KOSKE:en, koska työkkäri neuvoi kysymään sieltäkin töitä tai edes harjoittelupaikkaa. Sitäpaitsi se oli kätevästi kotimatkan varrella.

Kävinpä tuossa vähän ennen iltakuutta Prismassa ostamassa ruokia. Siellä tapahtui jotain kummaa. Kuulin, kun joku naisen ääni huusi: ”Nyt loppu!”. Mä luulin ekaksi, että joku äippä hermostui villiintyneeseen child processiinsa, mutta tullessani lähemmäksi huomasin, että siinä oli jollain ihan aikuisilla ihmisillä jotain suukopua. Joku myyjä siinä vieressä puhui kännykkään. Osapuolet kyllä menivät erilleen, mutta vartijat kävivät vähän jututtamassa kumpiakin. Kuulin vain jotain ”tuntemattomille vittuilusta” ja ”kunnianloukkauksesta”.

Tänään oon tehnyt paaaljon, paaaljon ruokaa pakastimeen. Ensin aamuseitsemältä laitoin veteen likoamaan kikherneet, koska niiden täytyi liota 8 tuntia. Sitten tein vuoallisen makaroonilaatikkoa, josta suuren osan laitoin pakastimeen ja loput söin. Iltaneljän jälkeen 8 tuntia tuli täyteen ja keitin kikherneet. Suuren osan laitoin pakastimeen ja vähän laitoin myös tekemääni salaattiin. Salaatista suuren osan laitoin pakastimeen ja loput syön. Pakastimessa sellaisenaan olevat kikherneet ovat ”puolivalmisteita”; niitä on kätevä lisätä, kun seuraavan kerran teen keittoa tai salaattia.

En ole tainnut kertoa, mistä mulle on tullut hinku tunkea kikherneitä joka ruokaan, mihin se sopii. Mähän elän osteoporoosin rajalla, joten kalsiumin saantiin pitäis satsata. Kikherne on erittäin merkittävä kalsiumin lähde vegaaneille, vaikka muitakin toki on. Kikherneet sopivat ainakin keittoon ja salattiin. Lisäksi kikhernejauhoa eli gram-jauhoa on kiva lisätä makaroonilaatikon ”muna””maitoon”. Joskus olen ostanut jostain ”etno-alepasta” myös hummus-tahinia, joka on sellaista tahnaa, jossa on mm. kikheneitä. Sitä voi laittaa ainakin leivän päälle.

Perustinpas IRC-galleriaan yhteisön nimeltä J-Rock-aikuiset. Sen kuvaus on tällainen:

Keskustelua J-Rockista aikuisille. Ikärajattomiakin yhteisöjä tarvitaan, mutta ainakin miiteissä voi ikäerot haitata liikaa: Aikuiset eivät aina jaksa teinien kikatusta yms. Toisaalta teinit eivät aina jaksa aikuisia.

Tämä yhteisö on sallittu vähintään 22-vuotiaille. Ikä täytyy olla profiilissa.

Oli kyllä melkoinen työ saada koko kuvausteksti mahtumaan tuohon rajalliseen tilaan. Alunperin olin tehnyt tällaisen kuvaustekstin:

Tämä on yhteisö, jonka ansiosta aikuiset voivat keskenään keskustella J-Rockista ja kenties jopa miitata J-Rockista keskustelun merkeissä. Tämän yhteisön ei ole tarkoitus olla parempi kuin muut vaan eräs vaihtoehto. Ikärajattomiakin yhteisöjä toki tarvitaan, mutta viimeistään miiteissä voi osallistujien ikäero haitata liikaa: Aikuiset eivät aina jaksa teinien kikatusta ja kirkumista tms. Toisaalta eivätpä teinitkään aina jaksa aikuisia.

Tämä yhteisö on sallittu 22-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Ikä täytyy olla tarkistettavissa profiilista.

Saatan pudottaa ikärajaa vuodella tai kahdella, jos toi 22-vee vaikuttaa liian korkealta. Mutta en mä sitä ainakaan alle 18 haluais pudottaa. Jos tonne joinaa JaME Suomen aktiiveja tai Jrock Suomen hallituksen jäseniä tai aktiiveja, niin tekee kyllä mieli antaa heille tuosta vaan valvojan oikat.

Tänään otin purkillisen hilloa ja tein siitä pakastimeen säilöön ”marjapommia”.

Äsken hain tuoreimman mahdollisen version unrar-free -softasta, mitä unstablesta Debianista löytyi. Suureksi yllätyksekseni se osasi purkaa pari RAR-filettä, jotka oli tehty tuoreella RAR:rilla, tod.näk. jollain versiolla 3.* . Se tosin kertoi RAR-fileen versioitten olevan 2.9 . Oliskohan se niin, että epävapaan RAR-ohjelman versionumerot ja sen tiedostoformaatin versionumerot ovat kaksi eri asiaa?

juhtolv@juhtolv:/home/juhtolv % vrms
No non-free packages installed on juhtolv.dyndns.org!  rms would be proud.

Eilen mulle saapui Snail-Mailissa takas se yks Parker Jotter-täytekynä, joka oli ollut korjautettavana. Illalla menin taas japanin kielen tunnille. Sen jälkeen kävin kaupunginkirjastolla noutamassa lainaan varaamani kirjan. Se oli Shoichi Aokin kirja nimeltä Fruits. Mulla on jo ennestään lainassa sen kirjan jatko-osa nimeltä Fresh Fruits.

Sitten menin Sokos-tavarataloon. Ostinpa vielä toisen Iittalan Ego -malliston 2 dl kahvikupin aluslautasineen, sekä Arabian KoKo -malliston XS-kokoise lautasen vaaleansinisenä. Noi kumpikin mallisto on tän kuun loppuun 20% alennuksessa S-etukortin omistajille. Lisäksi ostin ekan kerran Robert's Coffeen Suklaakahvia. Kävin vielä Mestarin Herkun puolella ostamassa tummaa soijarouhetta ja menin kotiini.

Mulle tuli meilissä Post^H^H^H^HItellalta vastauksia työhakemuksiini. Mulla oli sisällä jo kauan sitten jättämäni kaksi hakemusta ja kolmannen olin jättänyt pari päivää sitten. Niistä kahdesta ekasta toiseen tuli hylkäyspäätös ja kolmanteen hakemukseen tuli myös hylkäyspäätös. Mutta vielä odottelen siis vastausta yhteen hakemukseen. Se olis vähän ennen joulua tapahtuvaa postinlajittelua.

Eilen olin ottanut kaupunginkirjastolta mukaani uusimman Jylkkärin. Tänä aamuna muistin lukea sen ja heti toka sivulla kerrotiin, että toimittajaksi oli valittu Iiro-Pekka Airola. Sitä mä kyllä ihmettelen, miksei ne voineet ilmoittaa valitsematta jääneille, kuten mulle, tavalla tai toisella, esim. meilitse.

Tänään tein aika ison satsin Keittoa™ ja laitoin ne kaikki pakastimeen.

Laitoin Itellalle äsken neljännen työhakemukseni. Se olis postinlajitteluduunia, jota tehdään ensi vuoden puolella.

* * *

Noi em. kirjat eli ”Fruits” ja ”Fresh Fruits” ovat sellaisia valokuvakirjoja, joissa on valokuvia japanilaisista teineistä, jotka pukeutuvat itse kehittämällään tyylillä. Tosin on sinne muutama Lolita-tyylinenkin tapaus eksynyt mutta onneksi ei yhtään gyaru-tyylisiä. On siinä kirjassa kyllä tosi tyylikkäitä kuvia tyylikkäistä ihmisistä. Ja siinä kirjassa olevat tytöt ovat tosi söpöjä.

Gyaru-tyylinen pukeutuminen ja meikkaus on mun mielestä aika ällöä ainakin liian pitkälle vietynä. Varsinkin sellaiset gyarut, joilla on kaikkein tummin keinorusketus, ovat ihan kamalia. Lolita-tyylinen pukeutuminen on mun mielestä ihan nättiä, mutta se aika helposti toistaa itseään. Lolitat ovat siis usein toistensa kopioita. Mutta noissa em. kirjoissa esitetty omaa tyyliä kehittävä japanilainen katumuoti on kyllä tosi hienoa. En kyllä tiedä, olisko mulla pokkaa samaan tapaan kehittää esim. kirppisvaatteista yms. jotain omaperäisiä asukokonaisuuksia. En mä varmaan edes osais.

BTW Gyaru-tyyli näyttää rantautuneen jo Suomeenkin! Auuuuh! Katsokaa vaikka!: http://irc-galleria.net/archive.php?nick=carryberry&album_id=all

* * *

Noi Iittalan Ego-malliston kupit ovat kiinnostaneet mua jo aika pitkään lähinnä siksi, koska niitä voi ihan huoletta pinota vaikka kuinka korkeaksi pinoksi kaappiinsa vailla pelkoa, että siitä pinosta tulee yhtään kiikkerä. Sen vuoksi ne eivät vie kauheasti tilaa kaapissa. On niissä sekin hyvä puoli, ettei niiden aluslatasissa ole minkäänlaista kuoppaa kuppia varten; Niitä siis pystyy hyvin käyttämään muihin käyttötarkoituksiin sillon kun ne eivät ole kupin aluslautasina. Ovat ne kupit toki ihan tyylikkäitäkin. Siellä SOKOS-tavaratalossa olen hyvällä menestyksellä kokeillut tehdä niistä jopa 6 kupin pinon. Mulla on ennestään Arabian Arctica-mallistosta jotain 1,5 dl ja 2,5 dl kuppeja ja niistä aika tulee kiikkerä pino jo kahdesta kupista. Mulla on nyt siis kaksi 2 dl kuppia siitä Ego-mallistosta ja varmaan pikkuhiljaa ostan niitä vielä lisää. Lisäksi haluan siitä mallistosta ainakin kaksi 4 dl kuppia aluslautasineen.