Tiistai-iltapäivällä lähdin fillaroimaan kaupungille. Työnhakua varten hankkimani iso kirjekuori oli tarakallani. Ensin menin maistraattiin ja jätin sinne todistukseni ja niistä tehtyjä valokopioita, jotta ne valokopiot voitaisiin virallisesti todistaa oikeaksi. Sen valmistumista odotellessa kävin juna-aseman automaatista nostamassa rahaa, koska lompakossa ei ollut käteistä yhtään ja se oikeaksi todistaminen maksaa.
Siinä pankkiautomaatilla meni kyllä hermot: Saapuessani sen automaatin ääreen joku dille mummeli sähelsi sen automaatin kanssa, eikä osannut edes kirjautua siihen sisään. Mä kävelin sen asemarakennuksen ympäri siinä toivossa, että löytäisin joltain ulkoseinältä pankkiautomaatin. Palasin sen automaatin ääreen. Nyt siellä oli jo joku sitä mummelia neuvomassa, mutta aika kehnosti näytti homma etenevän siitäkin huolimatta. Löin jalallani lattiaan ja huusin ”Vittu!”. Lähdin vittuuntuneena marssimaan pois, mutta päästyäni ulos asemarakennuksesta tulin toisiin ajatuksiin: En mä kerkiäisi käydä toiseksi lähimmällä pankkiautomaatille, koska maistraatin sulkemisaika lähestyi. Tulin sitten takas sinne aseman pankkiautomaatille ja se mummeli luopui jo sen automaatin käyttöyrityksistä. Nostin rahaa ja palasin maistraattiin. Sain sitten ne paperini takas. Se notaari tosin oli kieltäytynyt todistamasta oikeaksi mun opintosuoritusotetta, koska niissä papereissa ei ollut minkäänlaisia allekirjoituksia, vaikka leimat niissä jokaisessa olikin. Päätin sitten käyttää opintosuoritusotteen alkuperäiskappaletta tänänkertaisessa työnhaussani ja hankkia myöhemmin uuden opintosuoritusotteen ja vaatia sillä kertaa sen sellaisessa muodossa, että notaari suostuu todistamaan oikeaksi siitä tehtyjä jäljennöksiä.
Ansioluettelo ja työhakemus piti vielä printata. Työkkäri oli tosin jo kiinni, joten menin sitten Avatar-nettikahvilaan. Printtasin pari kipaletta ansioluetteloani ja annoin toisen niistä sen nettikahvilan jollekin työntekijälle, jotta hän välittäisi sen pomolleen. Toisen laitoin siihen kirjekuoreen opintosuoritusotteeni ja oikeaksi todistettujen jäljennösten kanssa. Siellä kuoressa oli jo ennestään mun graduni sekä valokopioit PeeCee- ja MikroBitti-lehtiin kirjoittamistani jutuista. Toi em. kohellus opintosuoritusotteen kanssa oli aikaansaanut tarvetta muuttaa työnhakukirjeen sanamuotoa. No, eikun SSH-klientillä yhteys kotikoneeseen ja vähän LATEX-koodin editointia. Sitten tein sille LATEX-ajon ja heivasin siitä syntyneen PDF-fileen siihen nettikahvilan koneen kovalevylle. Printtasin ja allekirjoitin työnhakukirjeeni ja laitoin senkin kirjekuoreen, jonka lopuksi suljin.
Sitten fillaroin YO-talon ja Ilokiven ääreen. Ovet olivat lukossa, mutta yhden ikkunan takana paloi valot ja siellä oli pari ihmistä. Koputin siihen ikkunaan ja näytin sitä kirjekurotani. Sieltä tuli joku avaamaan ja kävi ilmi, että sen em. ikkunan takana oli kuin olikin Jyväskylän ylioppilaslehden toimitus ja hän oli yksi sen toimittajista. Niinpä sitten pääsin henk.koht. päätoimittajan luokse ja jätin hänelle sen ison kirjekuoreni, jossa olevalla työhakemuksella hain avoinna olevaan Jylkkärin toimittajan paikkaan.
Kävin Ekolossa mm. täytättämässä pari pesuainepulloa. KampusDatasta ostin vähän DVD-aihioita mun uudelle romputtimelle.
Fillaroin kävelykadulle. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta ainakin irtolyijyjä ja kaksi Ballograf-merkkistä sairaan lyhyttä lyijytäytekynää. Toinen niistä kulkee tästedes päällystakkini rintataskussa ja toinen kauluspaidan rintataskussa. Ainoa huono puoli niissä on kyllä se, että ne käyttävät 0,7 mm lyijyä ja itse käytän mieluummin 0,5 mm lyijyä silloin kun lyijytäytekynillä kirjoittelen. Tosin seisaallaan kirjoittaessa kirjoituskäden koordinaatio voi olla sen verran huono, että lyijy katkeilisi helpommin kuin pöydän ääressä kirjoittaessa, joten sen vuoksi tuohon tarkoitukseen 0,7 mm voi olla ihan hyvä valinta. Jopa pöydän ääressä kirjoittaessa mä satunnaisesti painan lyijytäytekynällä vahingossa sen verran kovaa, että lyijy napsahtaa poikki. Ostin sieltä kirjakaupassa myös pari 5 kpl:n pakkausta DVD-aihioita.
Kävin muistaakseni myös vähän SOKOS-tavatalossa ja Indiskassa katselemassa. Sitten fillaroin kotiini. Vähän aikaa kotona oltuani kävin Prismassa ruokaostoksilla.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kokeilin ekan kerran DVD-RW-levyn polttoa. Otin siihen mukaan ISO 9660 -tiedostojärjstelmän, Joliet- ja Rock Ridge -laajennokset sekä UDF-tiedostojärjestelmän. Siitä tuli sellainen levy, että jos sen mounttasi UDF:ää käyttäen, niin tiedostonimien skandit olivat pielessä. Jos sen sensijaan mounttasi ISO 9660:aa käyttäen, skandit olivat kyllä kunnossa.
Keskiviikko-iltapäivänä heräsin kyllä muuten riittävän ajoissa japanin kielen tunnille menoa varten, mutta kun kävin tietokoneen ääressä katsomassa vähän meilejä ja irkkiä, niin jo vain tuotapikaa kävi ilmi, että Tuusulassa joku oli pistänyt pystyyn kunnon sosiaalipornoshown: Tarkemmin sanottuna kyseessä oli Suomen historian eka isompi kouluammunta. Suomessahan oli jo ennen tuota tapausta ollut jo yksi kouluammunta, jossa oli kuollut ”vain” kaksi ihmistä. Arvatenkin wepissä oli tämänkertaiseen kouluammuntaan liittyvää matskua ainakin muutamassa WWW-hakemistossa ja mä rutiininomaisesti pistin wget:in laulamaan. Muutama vuosi sitten olisin vastaavassa tilanteessa varmaankin jättänyt oppituntini väliin ja jäänyt kotiin loppuillaksi kaivamaan netistä lisää matskua aiheesta. Tällä kertaa jumitin jonkin aikaa lukien uutisia aiheesta, mutta sitten vääntäydyin pikaiseen suihkuun ja myöhästyin japanin kielen tunniltani enemmän kuin kertaakaan koko tähänastisen kurssin aikana. Ensi kerralla varmaankin jätän vaan wget:in laulamaan ja singahdan tuosta vaan tärkeämmille asioille.
Japanin tunnin jälkeen kävin Mestarin herkussa ostamassa vähän ruokaa. Sitten fillaroin kotiin. Välittömästi kotiin palattuani kävin sen ekan polttamani DVD:n kanssa lähimmässä naapurissa, josta löytyi aateekoota, jossa oli Windows. Siellä sitten kokeilin sen naapurin Wintoosalla, että miltä se mun DVD siellä näyttää. Sitä levyä pystyi sielläkin lukemaan, mutta tiedostonimien skandit olivat pielessä. Sen jälkeen olen arvatenkin tutkinut netistä lisää uutisia tosta Tuusulan kouluammunnasta.
* * *
Jos pornon suurkuluttajia sanotaan pornopettereiksi tai pornohiiriksi, niin sosiaalipornon suurkuluttajat ovat sitten varmaan sosiaalipornopettereitä tai sosiaalipornohiiriä. IMHO sosiaalipornon kuluttaminen ei ole pelkästään huono asia: Ainakin mulle sellaiset jutut toimivat pikemmin varoittavina esimerkkeinä siitä, miten ei tod. pidä toimia ja millaiseen järjettömyyteen ei tod. pidä ajautua ja millaiset vaarat meitä voivat vaania. Esim. jos joku ihminen on lukenut paljon mustasukkaisuuden aiheuttamista surmista, niin hän ehkä osaa reagoida oikein, jos hän huomaa itsessään mustasukkaisuuden oireita ja ehkä osaa varoa ajautumasta samanlaisiin äärimmäisiin tekoihin. Ja kyllähän siinä sosiaalipornoa lukiessa ehkä oppii muutenkin lisää ihmismielen pimeimmistä puolista.
Mutta valitettavasti näyttää siltä, että eräät pikemminkin jäljittelevät sosiaaliporno-matskussa kerrottua toimintaa yms. Toinen aika huono puoli sosiaalipornon kuluttamisessa tuntuu olevan se, että kyyninen asenne koko ihmiskuntaa kohtaan saattaa hiipiä mieleen: Ihmiskunta saattaa alkaa näyttää keskimäärin pahalta joukolta ja muutenkin usko ihmisyyteen on vaarassa. Mikähän moiseen tunnetilaan auttaisi? Silloin on ehkä hyvä rajoittaa sitä sosiaalipornon kulutustaan. Toisaalta voihan vaikka lohduttaa itseään kelaamalla mielessään kaikkia mahdollisia oikeasti hyviä ihmisiä, varsinkin ystäviään ja kavereitaan. Ja vielä parempi on oikeasti viettää heidän kanssaan aikaa IRL:ssä.
Ainakaan mulla ei käy niin, että välillä tulisi tällainen tunne: ”Argh! Pakko saada jostain sosiaalipornoa pitkästä aikaa!”. Pikemminkin mulla käy niin, että jos joskus joku isompi sosiaalipornoshow jossain tapahtuu, niin sitten kyllä tutkin siitä kertovia uutisia yms. matskua. Joskus muuten vaan törmään sosiaalipornoon ja alan sitten tarkemmin tutkia sitä.
Enkä tod. ole tilannut mitään vitun Seiskaa, Alibia tai Rikospostia. Kaksi viimeksimainittua lehteä kyllä tuli yhden kerran ostettua tuossa viime vuosituhannen puolella, kun molemmissa oli juttua Joroisten perhesurmasta, jossa eräs mies ampui puolisonsa nimeltä Petra Gunaropulos sekä lapsensa, anoppinsa ja itsensä. Petra oli nimittäin mulle tuttu peruskoulun yläasteelta ja lukiosta: Kun menin yläasteelle, mä olin luokalla 7D ja Petra oli luokalla 7A ja olimme sitten vastaavilla rinnakkaisluokilla koko sen ylästeen ajan. Liikuntatunneilla D-luokkalaiset olivat aina A-luokkalaisten kanssa ja toisinaan vieläpä niin, että tytöt ja pojat olivat yhdessä. Joroisten lukiossa olin sitten Petran kanssa ekan vuoden ajan samalla luokalla, koska siellä ei ainakaan vielä silloin ollut rinnakkaisluokkia. Petra sitten jätti myöhemmin lukion kesken. Lisäksi Alibia ja Rikospostia on tullut luettua silloin, kun niitä on jossain tullut vastaan, esim. jonkun koton vieraillessa.
Mitäkö Alibi ja Rikosposti sitten tiesivät kertoa Joroisten perhesurmasta? Kumpikin tietysti kertoi tapahtumien kulusta kaiken mitä tiedettiin. Mutta ainakin toisessa osattiin antaa jonkinlainen mahdollinen selitys tapahtuneelle: Petra oli viettänyt laulaja Kari Vepsän kanssa aikaa jossain. Petran mies epäili heidän menneen liian pitkälle ja siitä sitten aiheutui mustasukkaisuutta.
BTW eräs aika kuuma sosiaalipornosaitti on kyllä tää:
Varsinkin sen saitin keskustelufoorumilla on kyllä sen verran rankkoja ihmiskohtaloita, että kun ekan kerran tolle saitille eksyin, niin siinä lukiessa tuntui kuin sydäntä painaisi jokin ja muistaakseni kurkkua kuristi: Siellä on tositarinoita niin äärimmäisestä pahuudesta ja vittumaisuudesta, ettei mitään rajaa. Sosiaalipornosta ei siis tosiaankaan saa mitään stondista saatikka orkkua vaan pikemminkin on sellainen olo, että saattaa enemmän tai vähemmän ahdistaa, mutta ylitsepääsemätön uteliaisuus ajaa tutkimaan asiaa lisää ja lisää.
Mutta varovasti sitten siellä saitilla!: Varmuuden vuoksi täytyy kyllä antaa tämä linkki ton saitin erääseen tärkeään alasivuun, koska siitähän voi tulla ennalta-arvaamattoman vaarallisia seurauksia, jos joku narsisti huomaa esim. WWW-selaimen sivuhistoriasta, että se hänen ikeensä alla oleva ihmisparka on käynyt tuolla narsisminvastaisilla sivuilla:
Tietoturva-asiaa: Selaimen historian tyhjennysFirefoxissa taas täytyy toimia näin: Etsi menuista tämä kohta ja klikkaa sitä: Työkalut → Poista yksityisyystietoja.
Ja sanomattakin on selvää, että jos tuota saittia tutkiessa alkaa näyttää siltä, että narsistin ikeen alla tässä ollaan, niin kannattaa toimia sen mukaan. Ainakin jos kyseessä on narsistinen puoliso, niin ohje näyttää olevan se, että heti kun sen narsistin silmä välttää, pitää painua (mahdollisten lapsiensa kanssa) parasta mahdollista vauhtia nopeampaa vauhtia sen narsistipaskiaisen näkemäalueelta mahdollisimman kauas ja pistää avioero sekä lähestymiskielto vireille. Tilapäisen majapaikan tuollaisissa tilanteissa saa jostain ns. turvakodista, jollaisia ylläpitää ainakin Ensi- ja turvakotien liitto ry. Sitä en kyllä muista, mitä siellä Narsisitien uhrien tuki ry:n sivuilla neuvottiin tekemään, jos huomaa työpaikallaan olevansa jonkin narsistin ikeen alla.
Kieltämättä myös Jarmo Björqvistin tapaus on ollut melkoista sosiaalipornoa. En sentään ole jaksanut lukea sitä Jarmo Björkqvistin nettikirjettä, koska se tuntui olevan melkoista diipadaapaa. Yksi merkillepantava juttu koko jupakassa näyttää olleen se, että Jarmo ei kokenut isän roolia itselleen luontevaksi ja se oli eräs suuri ongelmien lähde hänen avioliitossaan. En kyllä tiedä, miksi Jarmo teki sen vaimonsa kanssa lapsia ja oliko hän alunperin järin kiinnostunut koko touhusta. mutta silti tuon tapauksen takia vasektomia kiinnostaa vaan entistäkin enemmän. Kuinkahan monessa parisuhteessa on käynyt niin, että lapsia on hankittu vain ja ainoastaan siksi, kun se on muka ”pakko” ja sukulaisetkin painostavat niitä hankkimaan? *PUISTATUS*
Tuossa tunti pari sitten postiluukusta tuli mulle vihdoin se tilaamani täytekynä, eli Waterman Philéas, jossa on Fine-kärki ja jonka kuorien väritys on sellainen sini-musta marmoriefekti. Samalla mukana tuli Lamyn kuvasto vuodelle 2006 ja Rotringin kuvasto vuodelle 2007.
Tämä kynä siis on muuten samanlainen kuin se mun suosikkitäytekynäni, mutta sen kuoret ovat eri väriset. Siispä koitan siitä kertoessani keskittyä vain siihen, miten tämä uusi kynä eroaa tuosta aiemmasta kynästäni: Kumma kyllä, tän kynän mukana ei tullut konvertteria, vaikka edellisessa kynässä sellainenkin tuli mukana. Onneksi mulla oli ennestään yksi Watermanin tekemä konvertteri vapaana, joten laitoin sen siihen kynään. Yks ikävä juttu tässä uudessa kynässä kyllä on: Se ei ole läheskään niin sileästi kirjoittava kuin se aiempi kynä. Tosin tässä hintaluokassa voi olla sen verran vaikeaa pitää huolta tasalaatuisuudesta, joten tuo voi olla ”normaalia”. Taidan lähettää tämän uuden kynän jollekin täytekynäkorjaajalle hiottavaksi jossain välissä. Tämä on kyllä selvästi tyylikkäin kaikista mun tähänastisista täytekynistä.
Haluaisin, että tämä kynä on tästedes mun allekirjoituskynä, koska: 1) siinä on riittävän kapea kärki, 2) sen kuorien väritys mätsää sinisen tai sinimustan musteen kanssa (eli tällä kertaa sinimustan musteen kanssa) ja 3) sen ajaton tyylikkyys sopii hyvin arvokkaimpiinkin allekirjoitustilanteisiin. Mutta kuten sanoin, sen kärki pitäisi ensin hioa sileäksi. Juuri nyt siinä on musteena sininen ”bulletproof” muste nimeltä Noodler's Ink Legal Blue. Myöhemmin aattelin ostaa siihen jotain sinimustaa Noodler's Inkin bulletproof-mustetta. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi: missing-pen.de-kaupan yksinoikeudella myymä Prussian Blue ja Pendemonium-kaupan yksinoikeudella myymä Legal Lapis. Mulla on ennestään kaksi tavallista sinimustaa mustetta. Toinen on Parker Quink Blue-black ja toinen on Montblanc Blue-black. Ensinmainitun värisävy on niin kaunis että siitä on vaikea panna paremmaksi. Varmaan jatkossakin käytän sitä aina sellaisissa tilanteissa, joissa haluan kirjoittaa sinimustalla musteella enkä tarvitse bulletproof-ominaisuuksia. Toiseksimainitun värisävy on aika ankea ja tylsä, sellainen lähinnä harmaa, joka hieman sinertää.
Tuolla Facebookissa Mika Muukkonen ilmoitti tällaisesta tapahtumasta:
Siltä varalta, että tuota ei voi lukea ilman tunnaria: Tänään iltakuudesta alkaen jokainen sytyttäköön ikkunansa ääreen palamaan kynttilän Jokelan kouluammuntojen uhrien muistoksi. Itse saatan kyllä olla tuohon aikaan nukkumassa, mutta jo mä herään ennen keskiyötä, niin aattelin poltella siitä eteenpäin kynttilää. Ei tod. ole turvallista jättää kynttilää palamaan, kun menee nukkumaan.